Luonnon toiminnasta on mukava löytää riippuvuuksia, jotka voi matemaattisesti mitata ja esittää tieteellisessä tutkimuksessa uusina löydöksinä. Yleensä löydöksillä ei ole vaikutusta yhtään mihinkään. Mutta sehän ei haittaa. Itse olen selvittänyt kanahaukan pesäpaikan valintaa ja arvioinut eri tekijöiden vaikutusta siihen. Sellaisia tekijöitä ovat ravinnon saatavuus, pesäpaikan turvallisuus, tarjonta, yleinen reviirikäyttäytyminen, linnun ikä, sukulaisuussuhteet, klusterit. Ja mikä hauskinta, samat tekijät, hieman eri termein ilmaistuna, näyttävät määrittävän myös Porin Sampolan pitkän aikavälin väestömuutoksia.
Kuten hyvin ymmärrämme, kaloilla on erittäin suuria vaikeuksia kutea maalle. Kanahaukalla toisaalta ei ole minkäänlaisia vaikeuksia rakentaa pesää hakkuuaukolle kiven päälle.
Tutkimuksissa, joissa on selvitetty pesäpaikanvalintaa vankeudessa pidetyillä haukoilla, on tulokseksi saatettu saada, että kanahaukka suosii hieman yleisemmin koffin kaljakoria kuin muita tarjolla olleita vaihtoehtoja. Kysymys on siis parhaan valinnasta tarjolla olevista. Jos ei sitä vanhaa metsää ole, niin sitten pesitään muualla.
Anssi Parkkinen on tutkinut Keskisuomessa kanahaukan pesäpaikan valintaa mm. maksimientropiamallilla, MaxEnt-analyysillä ja RandomForest-analyysillä. Tulokseksi saatiin, että kanahaukka suosii pesämetsinään vanhoja kuusivaltaisia sekametsiä (Parkkinen, A. 2019).
Selvitin uudestaan kanahaukan pesän sijoittumista aukkoihin nähden. Vastaava selvitys on tehty 2016 (Niemi, T. 2016, Haukkamettas_6). Oletuksena oli, että aukot olisivat tulleen lähemmäksi pesiä. Aukoiksi luettiin hakkuuaukot, pellot, suot, vesistöt ja taajamat. Pesät valittiin luonnonpesiltä, joissa haukka oli pesinyt vähintään kaksi kertaa. Etäisyydet mitattiin lähimpään yli 0.5 ha aukkoon maastossa tai ilmakuvasta. Hakkuuaukoiksi hyväksyttiin myös alle 5 m:n korkuiset taimistot. Vuonna 2016 tarkasteltiin lähinnä Pohjois-Satakunnan pesiä. Tässä tarkastelussa oli mukana pesiä myös muualta länsisuomesta.
 |
| Kaavio 1. Kanahaukan pesän etäisyys lähimpään aukkoon. Eri aukkotyyppien edustavuus kpl-määränä. Hakkuuaukko 114 kpl, kokonaismäärä 146 Diagram 1. Distance from the goshawk's nest to the nearest opening. Amount of different opening types in numbers(Hakkuuaukko=Forest Clearcuttings, Järvi=Waters, Pelto= Fields, Suo=Swamps, Taajama=Urban areas).Total study number of 146 pcs, clearcuttings 114 pcs. |
Tulosten mukaan, mitään oleellista muutosta ei ollut tapahtunut. Vuoden 2016 aineistosta etäisyyden keskiarvoksi saatiin 103 metriä (n=67), tämän vuoden selvityksessä 104 metriä kaikista aukoista (n=146) ja 85 metriä hakkuuaukoista (n=114).
 |
| Kaavio 2. Kanahaukan pesän etäisyys lähimpään aukkoon. Luokiteltu aineisto. Pesiä/kpl eri metriluokissa. 56 kpl luokassa 50-99m. Kokonaismäärä 146 kpl. Diagram 2. Distance of the nest to the nearest opening. Nests/pc in different meter categories. 56 pcs in the class 50-99m. Total quantity 146 pcs |
Tehometsätalouden pirstaleiksi jauhama metsä ei enää tarjoa elinmahdollisuuksia samalle kanalintumäärälle. Kanahaukan ja kanalintujen välinen, vuosisatojen aikana kehittynyt kauhun tasapaino on metsähakkuiden seurauksena särkynyt ja asettunut uudelle alemmalle tasolle. Metsän avartuminen ja reunan lisääntyminen ovat suosineet kanahaukkaa ja muita petoja kanalintujen kustannuksella. (Niemi T, 2011,Haukkamettas_1)
Kanalintukantojen taantumisella ja tehometsätalouden alkamisella 60-luvulla on voimakas ajallinen korrelaatio. (Niemi T, 2011,Haukkamettas_1)
Kanahaukkakanta on metsäluonnon mullistuksista ja aikaisemmasta vainosta huolimatta pysynyt varsin vakaana. Vielä 1980-luvun alkupuolella seuranta-alueellani pesi 3-6 paria 100 neliökm :llä. Reviirikäyttäytymisen ansiosta kanahaukan keskitiheys 1960- ja 1970-luvulla on oletettavasti ollut samaa luokkaa tai hieman korkeampi. 1980-luvun ajoista tähän päivään kanahaukkakannat vaikuttavat hieman taantuneen. (Niemi T, 2011,Haukkamettas_1)
Kanahaukka saalistaa valoisissa metsissä ja metsänreunoissa. Toisinaan sen näkee viilettävän runkojen välissä vain parin metrin korkeudella. Välillä tähystetään sopivaa saalista suon tai hakkuuaukon laitamilla. Puuston suojasta tehdään nopea yllätysisku aukon varis- tai teeriparveen. Metsäaukkojen lisääntyminen, harvennushakkuut ja alispuuston raivaus ovat eittämättä helpottaneet kanahaukan saalistusta. (Niemi T, 2011,Haukkamettas_1)
Myös pesimäpaikkansa kanahaukka löytää Länsi-Suomessa lähes poikkeuksetta vanhoista kuusimetsistä. Pesä myös rakennetaan yleensä kuuseen. 118 pesän aineistossa on vain 4 koivupesää ja 1 haapapesä. (Vuonna 2023 kanahaukan pesien kokonaisaineistossa 50 pesää oli männyssä, 23 koivussa, 12 haavassa, 1 tervalepässä ja 521 kuusessa.) Vanhojen kuusimetsien suosiminen on jossain määrin epäselvä asia. Kanahaukka ei rakenna pesäänsä metsän vankkarakenteisimpaan puuhun. Pesäpuun valintaan vaikuttavat muut tekijät. Myös kanahaukan pesämetsät ovat viime aikoina supistuneet niin pieniksi, että niiden merkitys saalistusmaana on mielestäni vähäinen. Muutamat haukat pesivät nykyään menestyksellisesti alle hehtaarin metsäkuvioissa. Tyypillinen pesämetsä on seuranta-alueellani nykyään 2-5 ha. (Niemi T, 2011,Haukkamettas_1)
Kanalinnut ovat olleet kanahaukan pääravintokohde. Riistantutkimuksen eräiden arvioiden mukaan kanahaukka käyttäisi vuosittain n. 40% pyykannoista, n. 35% teerikannoista ja n. 5% metsokannoista. Vanhat metsokukot ovat kanahaukalle selvästi liian suuria, metsopoikueet pitkälle syksyyn sen sijaan sopivankokoista saalista. (Niemi T, 2011,Haukkamettas_1)
Nykyisin saalisjätteet kertovat kuitenkin toista. Mm. Parkkinen esittää (Parkkinen, A. 2019), että kanahaukka pesii samoissa metsissä kuin metsästää. Kuitenkin, esim. vuonna 2021 pesäpaikoilla silmäillyissä saalisjätteissä oli eniten varislintuja (39%), metsäkanalintujen määrä oli edellisvuodesta romahtanut 10%:iin. Yksittäisten lintulajien/-ryhmien määrästä harakoita oli 18%, rastaita 17%, pyitä vain 4%, närhiä 14%, sepelkyyhkyjä 10%. Oravia ja vesimyyriä näkyi ruokalistalla 4% kumpaistakin. (Niemi T, 2021,Haukkamettas_14). Harakoita ja variksia ei tyypillisesti esiinny vanhoissa kuusimetsissä.
Kaiken kaikkiaan kanahaukka näyttää pärjänneen metsäympäristön voimakkaassa muutoksessa huomattavasti kanalintuja paremmin. Muiden ravintokohteiden käyttö on mahdollistanut kanahaukan selviämisen. Vähentyneet kanalinnut kanahaukka on korvannut mm. varis- ja lokkilinnuilla, oravilla ja myyrillä. Samalla saalistuspaine kanalintuja kohtaan on koko ajan pysynyt voimakkaana. Mielestäni tähän viittaa myös kanalintukannoissa aikaisemmin havaitun syklisyyden lähes täydellinen häviäminen. Koska peto pystyy, muita saaliskohteita hyödyntämällä, pitämään saalistuspotentiaalinsa korkealla, se pystyy hyvin nopeasti siirtämään resurssejaan kasvuun lähtevään saalislajiin. Metsien aukkoontuminen ja reunan lisääntyminen on suosinut saalistajaa saaliin kustannuksella. Sopivien suojametsien määrä on vähentynyt. Vaikka saalislajin tiheydet ovat laskeneet, todennäköisyys löytää saalis ei ole pienentynyt. Asia korostuu kesällä, kanalintupoikueiden vielä ollessa koossa. Metsäsaarekkeista kerran poikueen löydettyään peto voi helposti etsiä sen uudestaan ja käyttää ravinnokseen koko pesyeen. (Niemi T, 2011,Haukkamettas_1)
Osa reviireistä jää aina löytymättä. Vuoden 2013 selvityksessä olen esittänyt menetelmän, alueen parimäärästä pystytään esittämään kattava arvio, vaikka kaikkia reviireitä ei ole tiedossa. Riittää kun riittävän suuri ja luotettava otos alueen reviireistä tunnetaan. (Niemi T, 2013,Haukkamettas_2)
Kuinka paljon haukkoja todellisuudessa on tietyllä alueella. Sitä olen pohtinut kirjoituksessa 2013 (Niemi T, 2013,Haukkamettas_3). Esimerkiksi vuonna 2009 tutkimusalueelta oli löytynyt 41 pesivää paria, vuonna 2010 enää 7 pesivää paria. Kato oli saman suuntainen myös muualla Länsi-Suomessa. Olivatko kaikki jättäneet reviirinsä? Olivatko kaikki kuolleet. Missä nuoret 2009 syntyneet? Arviolta 70% nuorista kuolee, missä ne loput 30%. Vanhoista linnuista arviolta 15% kuolee. Miksi pesimäkanta putosi 83%? (Niemi T, 2013,Haukkamettas_3)
Vaikka välipesintää esiintyy, ja esim. nuoria näkyy pitämässä välireviirejä, pesimätöntä kantaa ei näy laumoittain. Ei näy lintuja, ei haukkavaroituksia, ei saalisjätteitä, ei sulkia. Missä ne vapaat kanahaukkaparvet lymyilee? Oman käsitykseni mukaan niitä ei juurikaan ole tutkimusalueella. Jonkin verran, lähinnä nuoria, mutta niiden määrä on vähäinen ja melko vakio. Vapaat haukat ovat jossain muualla. (Niemi T, 2013,Haukkamettas_3)
Yleinen väite, että pesimätön välipopulaatio olisi runsas ja sen määrä vuosittain vaihtelisi voimakkaasti, voimakkaammin kuin pesivän kannan, on kiistanalaista. Minulla ei ole sellaisia havaintoja, enkä ole löytänyt siitä laskentatuloksia, ainoastaan teoreettisia otaksumia. (Niemi T, 2013,Haukkamettas_3)
Nollahypoteesi siis edelleen on, että vaikka kanahaukkakanta onkin pienentynyt n.30% 60-luvun tasosta ja vaikka pesimäkanta vaihtelee, kokonaispopulaation vuosittainen vaihtelu on vähäistä. (Niemi T, 2013,Haukkamettas_3)
Silmäillessäni kanahaukan pesäpaikan valintaan liittyviä ulkomaisia tutkimuksia törmäsin jälleen kerran samaan asiaan. Riippumatta siitä, onko selvitys tehty Norjassa, Saksassa, Englannissa, Italiassa, Kaliforniassa tai Kanadassa, kanahaukan pesäreviirit jakaantuvat alueellisesti erittäin tasaisesti. Kanahaukka näyttäisi kaikilla alueilla pesivän keskimäärin samalla tiheydellä, n. 5 pesivää paria/100km2. Vierekkäisten pesien ollessa n. 4-5 km:n etäisyydellä toisistaan. Tiheydet ja niiden satunnaisvaihtelu näyttävät samalta, tutkittiinpa kanahaukkaa pohjoismaisessa havumetsässä, eurooppalaisessa pyökkimetsässä tai pohjoisamerikkalaisessa vuoristometsässä. (Niemi T, 2014,Haukkamettas_4)
Pesiäkseen kanahaukka tarvitsee ravintoa, pesämetsän ja pesän. Pesällä ei ole vähäisin merkitys. Pesän rakentamiseen riittää oksasykerö oikealla korkeudella, tai petoharrastajan kiinnittämät pari kapulaa poikittain. Kysymys ei ole pelkästään siitä. Kanahaukka näyttää mieluummin valitsevan metsän, jossa jo on pesä. Mitä isompi, komeampi, koristellumpi, sen parempi. Sillä on tietty ”trapping effect”. Ilmeisesti iso risupesä puussa kielii kanahaukalle hyvästä ja turvallisesta pesämetsästä, jota kannattaa puolustaa ja joka kannattaa valita muiden vaihtoehtojen joukosta. (Niemi T, 2015,Haukkamettas_5)
Kanahaukan pesäpaikkakuvauksia on tehnyt mm. Penteriani Italiassa (Niemi T, 2016, Haukkamettas_6) . Haastavana tavoitteena hänellä oli etsiä pesämetsän kasvillisuusrakenteesta pesäpaikan valintaa selittäviä muuttujia mm. suojelua silmällä pitäen. Mitatut muuttujat olivat samantyyppisiä kuin omassa tutkimuksessani. Tulokset olivat melko yhteneväisiä tämän tutkimuksen kanssa. Tosin sijainti Apenniinien vuoriston pyökkimetsissä varmasti aiheuttaa eroja satakuntalaiseen metsämiljööseen verrattaessa (Niemi T, 2016, Haukkamettas_6).
Pesimistiheys Apenniineilla oli 5 paria/100km2. Pesät olivat melko keskellä metsikköä, eivät reunapuissa. Pesän etäisyys maasta oli 17.4 m. Pesä sijaitsi melko keskellä latvusta ja selvästi puun puolivälin yläpuolella (69% pituudesta) (Niemi T, 2016, Haukkamettas_6).
Satakunnassa pesät olivat melko tarkkaan puun puolivälissä, vähän tuoreiden oksien alkamiskohdan yläpuolella. Pesäpuut olivat selvästi pidempiä ja rinnankorkeusläpimitaltaan paksumpia kuin verrokkipuut (Niemi T, 2016, Haukkamettas_6).
Kanahaukan pesäpaikan valintaa on tutkittu myös Norjassa ( Andersen, 2008). Tutkimus oli sikäli poikkeava, että tutkitut reviirit sijaitsivat matalahkossa koivumetsässä Pohjois-Norjassa. Pohjoisessa koivumetsässäkin kanahaukat näyttivät valitsevan pesäpuuksi tukevimpia puita melko tiheistä metsiköistä, paikoista joissa pensaskasvillisuus oli vähäistä (Niemi T, 2016, Haukkamettas_6).
Londi on tutkinut kanahaukan pesäpaikkojen ympäristömuuttujia Sardiniassa (Niemi T, 2016, Haukkamettas_6)..
Kanahaukka pesii Pohjois-Satakunnassa vanhoissa kuusimetsissä. Vaikka pesäpaikkavaatimukset ovat melko väljät, nuorista taimistoista pesiä ei ole löytynyt. Ei myöskään hakkuuaukoilta tai siemenpuuasentoon jätetyistä metsistä. Kanahaukka voi käyttää pesäpuunaan eri puulajeja, mutta muut pesäpuulajit kuin kuuset esiintyvät lähes poikkeuksetta vanhan kuusimetsän sekapuuna.
Pesä sijaitsee puun puolivälissä, hieman ylöspäin tuoreiden oksien alkamiskohdasta. Oksat ovat tässä pisteessä kaikkein pisimpiä, paksumpia ja vaakasuoria. Pesältä kanahaukka pystyy heittäytymään alaspäin vapaaseen lentotilaan. Samoin pesälle kanahaukka palaa lentotunnelista alhaalta ylöspäin. Vapaa lentotunneli edellyttää, että metsäpohjan taimettuminen on vähäistä. Tämä taas vaatii että latvuskerroksen peittävyys on tarpeeksi korkea estämään valon pääsyn pohjakerrokseen ja pitämään näin taimettumisen kurissa.
Tärkeintä on vanha metsä, ei itse pesäpaikka. Koska kanahaukka on selväpiirteinen reviirilintu, metsä pitäisi löytyä jokaiselta ydinreviiriltä. Pesämetsä pitäisi olla vähintään muutaman hehtaarin suuruinen. Hehtaarikin riittää, mikäli metsikkö sopivasti nivoutuu laajempaan metsäkokonaisuuteen. Pesämetsän pinta-ala jakaantui tässä tutkimuksessa yhtenevästi aikaisemman selvitykseni kanssa (Niemi T, 2016, Haukkamettas_6).
Usein esitetään, että kyllä kanahaukka pesii huonommassakin metsässä, ellei muuta ole tarjolla. Väitteelle ei löydy perusteita. Pikemminkin näyttää siltä, että vaikka pesimiskykyinen kanahaukkapari asustaa paikalla ja ravintoa on tarjolla, pari jättää pesimättä, mikäli mitat täyttävää pesämetsikköä ei ydinreviiriltä löydy (Niemi T, 2016, Haukkamettas_6).
Kanahaukka ei voi siirtää määrättömästi pesäänsä, koska silloin ajaudutaan toiselle reviirille. Jos sanotaan että kanahaukka on pesinyt tietyssä metsässä vuosikymmeniä, se ei todista, että minään vuonna pesimässä olisi ollut sama pari. Jos sanotaan: "Metsänhakkuiden takia kanahaukka siirtyi pesimään 3 kilometrin päähän".Jää epäselväksi, siirtyikö kanahaukka pesimään toiselle reviirille, vai pesikö toisella reviirillä eri linnut. Joka tapauksessa kyse ei ollut samasta reviiristä (Niemi T, 2016, Haukkamettas_6).
Suurin kanahaukkatiheyttä selittävä tekijä on varmasti sopivan pesämetsän löytyminen ydinreviiriltä. Ravinto- ja säätilat selittävät vain vuosittaista vaihtelua. Olemassa oleva pesä kertoo kanahaukalle metsän turvallisuudesta ja laadukkuudesta, vaikka sopivat oksat uudelle pesälle löytyisikin. Pesäalustoilla voidaan lisätä pesimismenestystä, -tiheyttä ja pesämetsän houkuttelevuutta (Niemi T, 2016, Haukkamettas_6).
Munien tuottaminen on suuri ponnistus kanahaukalle. Kevään ravintotilanne pitkälti määrää naaraan fysiologisen tilan. On todettu, että naaraan paino alkaa selvästi kohota pari viikkoa ennen munintaa (Newton, 1979). Talvinen ravinnonsaanti ja talven ankaruus määräävät käynnistyykö naaraan fysiologinen koneisto pesintätilaan (Niemi T, 2017, Haukkamettas_7).
Milloin ja miksi pari päättää olla pesimättä? Jos toinen puoliso kuolee tai ei ilmesty reviirille, toinen pyrkii löytämään itsellensä uuden kumppanin. Tällöin pesäpaikalle jää havaittavat merkit. Jos molemmat kuolevat talven kuluessa, asia on selvä. Muussa tapauksessa päätös on tehty aiemmin. Koska ei pidetä todennäköisenä että haukkapari pystyisi syksyllä yhteisesti päättämään vapaavuoden pitämisestä, lienee luultavaa, että ulkoisista syistä kumpikaan puoliso ei palannut pesäpaikalle. Molemmat emot ovat jättäneet reviirin. Joko kuolleet tai pesivät naapurireviirillä tai jossain muualla tai eivät ollenkaan. Hautova hiirihaukka kanahaukan pesässä viimeistään varmentaa, ettei alkuperäisiä asukkaita ole mailla halmeilla. (Niemi T, 2017, Haukkamettas_7).
Vuoden 2009 33 uudesta pesästä vain kolme oli luonnonpesällä uudella reviirillä. Lisäpesät siis syntyivät tiedossa olleille reviireille tai pesäalustoille uusilla reviireillä. Mistä tulivat lisälinnut? Muuttivatko jostain vai ovatko aina paikalla? Kysymys ”lisälinnuista” on vähintään yhtä mielenkiintoinen kuin pesimäkannan tiheys. (Niemi T, 2017, Haukkamettas_7).
Vuonna 2010 asuttuja, ei munittuja, pesiä oli suhteellisen vähän. Siis haukat olivat totaalisesti poissa.
Käsityksestä, että kaikki kanahaukat pesivät joka vuosi jossain on vailla perusteita. Voidaan esittää, että kuolleen koiraan tilalle naaras hyväksyi uuden koiraan lyhyellä varoitusajalla. Jää selvittämättä vaihtuiko koiras, vai vaihtuiko koko pariskunta. Voidaan esittää, että pari siirtyi pesimään kolmen kilometrin päähän vanhasta pesästä. Jää selvittämättä onko kyseessä ylipäänsä samat linnut. Joka tapauksessa ollaan eri reviirillä (Niemi T, 2017, Haukkamettas_7).
Kanahaukka suosii vanhoja metsiä. Satakunnassa pesä löytyy lähes poikkeuksetta vanhasta kuusimetsästä. Ei tiedetä tarkkaan, miksi kanahaukka pesii juuri kuusimetsissä. Ihmisen vainolla lienee merkitystä. Kylien liepeiltä kanahaukat hävitettiin. Kaukana erämaissa elävät varovaiset haukkaparit saivat pitää henkensä (Niemi T, 2017, Haukkamettas_7).
Mitään järkisyytä paremmalle pesimismenestykselle vanhoissa syrjäisissä kuusikoissa ei tänä päivänä löydy. Kanahaukka ei metsästä pesämetsikössä. Ennen munintaa naaras vain kerää painoa ja odottelee koiraan tuomaa ruokaa. Pesimismenestykseen ei voi vaikuttaa esim. se, onko vanhan metsän osuus 200 m:n säteellä pesästä 35 tai vain 26 %. Eikä ylipäänsä se, onko pesä puussa, kalliolla vai kerrostalon terassilla Tapanilassa (Niemi T, 2017, Haukkamettas_7).
Yksittäisessä tutkimuksessa voidaan saada tulos, että kanahaukan pesintämenestys nuorehkossa metsässä tai pesäalustalla voi olla merkitsevästi heikompi kuin vanhassa metsässä tai luonnonpesässä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että heikompi pesimismenestys johtuisi puuston ikärakenteesta tai alustasta (Niemi T, 2017, Haukkamettas_7).
Pesäalustoilla pystytään lisäämään alueella pesivää kanahaukkakantaa ja houkuttelemaan haukkoja pesimään myös nuorempiin hakkuiden pirstomiin metsiin. Risupesä puussa on haukalle merkki metsikön hyvyydestä ja luotettavuudesta. Vaikka kokenut petolintumies tietysti pyrkii valitsemaan alustan paikan tarkkaan, ottamaan huomioon lentosuunnat, näkyvyyden, näkösuojan, mitään väliä käytännössä ei ole sillä, onko pesä tässä puussa vai tuossa viereisessä. Pesäalustan voi sijoittaa vaikka pellon viereen pajukkoon, jos alle kilometrin päässä odottavat Porin kaupungin pulu- ja naakkaparvet. Veikkaisin että pesässä olisi 3-4 terhakkaa poikasta harva se vuosi. Ainoa ongelma tietysti on saada kanahaukka ymmärtämään omaa parastaan ja hyväksymään kyseinen pajukko pesäpaikakseen (Niemi T, 2017, Haukkamettas_7).
Usein esitetään, että kanahaukan pitäisi itse saada päättää omasta pesäpaikastaan. Niinä 40 vuotena, kun olen tutkinut ja analysoinut kanahaukan pesäreviireitä en ole havainnut kanahaukan pesäpaikan valinnassa mitään syvällisempää järkeä. Siihen samaan puuhun sitä vaan yritetään itsepintaisesti rakentaa, jonka hennoilta oksilta tuuli on sen joka vuosi heittänyt alas. Kanahaukka ei ymmärrä sitä, että metsään tulleet punaiset nauhat ja metsätien viereen ilmestynyt moto tarkoittavat sitä, että pesämetsä kaatuu tänä huhtikuun alun keväistä lämpöä hehkuvana viikonloppuna. Järkevää toiminta olisi se, että hakkuun alle jäävä pesä pudotetaan, tukioksat katkaistaan ja hakkuun ulkopuolelle rakennetaan ripeästi pesäalusta (Niemi T, 2017, Haukkamettas_7)..
Vanhojen metsien osuus ei tällä hetkellä ole lisääntymässä. Selvitäkseen kanahaukan on siirryttävä pesimään nuorehkoihin, pirstoutuneisiin, pienialaisiin metsiin. Se onnistuu vain rakentamalla pesäalustoja kyseisiin paikkoihin. Sillä omien havaintojeni mukaan, jostain syystä, kanahaukka jättää pesimättä, mikäli ydinreviirillä ei ole vanhaa metsää tai valmista pesää (Niemi T, 2017, Haukkamettas_7).
Kanahaukan pesäpaikan valinta voidaan määritellä seuraavin teesein (Niemi T, 2017, Haukkamettas_8):
1. Kanahaukan pesäreviireiden keskipisteiden etäisyys on 4.5 km.
2. Kanahaukat mittaavat matkat syys ja kevätsoitimen kiljunnasta.
3. Kanahaukat ovat jakaneet reviirit jääkauden jälkeen kuusettumisvaiheen aikana, eikä ne sen jälkeen ole muuttuneet oleellisesti.
4. Reviiri voi olla kolmessa tilassa: aktiivinen, passiivinen tai sammunut.
5. Kanahaukan yksilömäärä alueella on melko vakio, pesimäkanta vaihtelee vuosittain.
6. Kanahaukka suosii pesimäpaikkanaan vanhoja metsiä.
Pesäpaikka ei suoranaisesti vaikuta pesimismenestykseen.
Arvattavasti pesimismenestys on parempi puussa kuin maassa.
Muuten pesä voi yhtä hyvin olla lepikossa, takapihan omenapuussa tai hylätyn homesairaalan kattotasanteella.
Mitään merkitystä ei ole sillä, mikä on vanhan puuston osuus pesäpuusta piirretyn r-säteisen ympyrän sisällä.
7. Pesäpuu ei suoranaisesti vaikuta pesimismenestykseen.
Kanahaukka rakentaa pesänsä paikkaan, johon sen helpoimmin saa.
Mieluummin tekopesälle, osasykerölle/tuulenpesälle tai latvanvaihtohaarukkaan mainitussa järjestyksessä.
Tekopesä on yleensä enemmän "luonnollisessa" paikassa kuin haukan oma, joka voi olla esim. traktoritien varressa tai kuntopolun vieressä.
Vaikka pesän tukemistapa, sijoittuminen puuhun tai metsikköön nähden vaihtelee ja muuttuu, yksi asia näyttää pysyvän: kanahaukka pesii vain vanhoissa metsissä. Silti kannattaa yrittää pesäalustojen rakentamista myös nuorempiin metsiin. Pesäalusta on kanahaukalle tarjolla olevista vaihtoehdoista halutuin. Jos rakennat pesäalustoja, muista aina kysyä maanomistajalta lupa ennen alustan rakentamista. Yleensä lupa heltiää, kun asian esittää oikein. Seurantaan mukaan pääsee ilmoittamalla pesät ja pesäalustat minulle. Vältä myös turhaa häirintää kanahaukan pesillä kuten tolppakengillä kiipeilyä tai poikasten rengastusta (Niemi T, 2018, Haukkamettas_9)
Vanhaa hakkaamatonta metsää kutsutaan usein kanahaukkametsäksi. Kanahaukkametsää Etelä-Suomessa voitaisiin luonnehtia seuraavilla kriteereillä (Niemi T, 2018, Haukkamettas_10):
1.Kuusimetsä tai kuusivaltainen sekametsä
2.Ikä yli 80-vuotta
3.Relaskooppiala luokkaa 30 kpl
4.Rinnankorkeusläpimitta >30 cm
5.Runkotiheys luokkaa 600-800 /ha
6.Heikosti kehittynyt pensas- ja alispuukerros (silmäntasanäkymässä vain harmaita kuusenrunkoja, ei siis voimakkaasti taimettunut)
7.Metsikön koko >2ha. Asutukseen ja viljelykseen rajautuvissa saarekkeissa >10ha.
Kanahaukka on selväpiirteinen reviirilintu. Pesäreviirit ovat jakaantuneet metsäseudulle hyvin tasaisesti. Vuonna 2014 selvitin omasta aineistostani kanahaukan pesien välisiä etäisyyksiä. Tein mittaukset kartta-aineistosta alueilla, joilla katsoin tiedossa olevan pesäverkon olevan yhtenäinen. Pesien väliseksi etäisyydeksi saatiin keskimäärin 4.39 km (n=34). Keskiarvo alueittain vaihteli 4.16:sta 4.73:een. Keskihajonnan ollessa 0.74 (Niemi T, 2018, Haukkamettas_11).
Ulkomaisia tutkimuksia kanahaukan pesäreviirit jakaantuvat alueellisesti myös erittäin tasaisesti. Tiheydet ja niiden satunnaisvaihtelu näyttävät samalta, tutkittiinpa kanahaukkaa pohjoismaisessa havumetsässä, eurooppalaisessa pyökkimetsässä tai pohjoisamerikkalaisessa vuoristometsässä (Niemi T, 2018, Haukkamettas_11).
Ravintotilanne vaikuttaa voimakkaasti pesivän kannan tiheyteen. Alueellisia eroja tuovat mm. sopivien saalistusmaastojen olemassaolo, pesäpuiden tarjonta, ilmastolliset seikat jne. Koska kanahaukan pesimistiheys on vakio kaikkialla maailmassa, sen territoriaalisuus näyttäisi olevan oudon syvällinen, perustavaa laatua oleva lajityypillinen ominaisuus (Niemi T, 2018, Haukkamettas_11).
Yhteenvetona voidaan todeta, että kanahaukan pesimätiheyden määräävät seuraavat seikat:
1. Pesimäverkko
Pesimäverkon koon määrää kanahaukan luontainen reviirikäyttäytyminen
2. Vanha metsä
Kanahaukka pesii vain vanhoissa metsissä
3. Ravinto
Ravintoon vaikuttavat tekijät asettavat reviirit eriarvoiseen asemaan vuosittain tai pidemmällä aikajaksolla. Reviirit, joilla ravinnonsaantimahdollisuudet ovat heikommat tai huonontuneet, jäävät yleisimmin autioiksi (Niemi T, 2018, Haukkamettas_11).
Kanahaukan pesimäkannan tiheyden määrää ennen kaikkea luontainen pesimäverkko, jonka "silmäkoko" on 4-5 km. Pesät sijaitsevat verkon joustavissa solmukohdissa eli lokuksissa. Olen esittänyt, että kanahaukat paikantavat toisensa kevät ja syys-soitimen kiljunnalla. Haukat myös tuntevat toisensa yksilöllisesti (Niemi T, 2020, Haukkamettas_12).
Ennen ihmistoiminnan voimakasta vaikutusta on oletettavasti ollut laajoja alueita, joilla pesimälokukset ovat olleet miehitettynä yhtenäisesti. Verkko oli täynnä. Joustonvaraa ei juuri ollut. Tällä hetkellä on toisin. Kanahaukan pesimäkannan tiheys on pudonnut huomattavasti vanhoista hyvistä ajoista. Haukat voivat itse päättää, mihinkä lokukseen asettuvat ja myös halutessaan vaihtaa reviiriä (Niemi T, 2020, Haukkamettas_12).
Itselläni on alustavia havaintoja kanahaukan pesimäryhmistä eli klustereista. Haukat eivät pyrikään levittäytymään tasaisesti vapaalle alueelle, vaan muodostuu useamman pesivän parin klustereita. Klustereiden välissä on laajoja tyhjiä alueita. Ryhmän koko on voinut olla 4-8 lokusta ja aukon koko vähintään 2 lokusta suuntaansa. Siis haukat eivät pyrikään mahdollisimman kauaksi naapurista vaan pikemminkin mahdollisimman lähelle. "Mahdollisimman lähellä" kanahaukalla merkitsee noin 4 km etäisyyttä pesien välillä (Niemi T, 2020, Haukkamettas_12).
Ymmärrettävästi pesimäryhmä syntyy helposti ison kylätaajaman tai kaupungin läheisyyteen. Taajaman varislintu-, lokki- ja puluparvet tuottavat vakaan ravintolähteen useille haukkapareille. Mutta pesimäryhmiä näyttäisi olevan myös paikoissa, joissa selvää taajamaefektiä ei voi havaita. Ryhmillä näyttäisi olevan oma identiteetti. Sen lisäksi, että ne syntyvät johonkin paikkaan, ne voivat myös kadota tai siirtyä (Niemi T, 2020, Haukkamettas_12).
Ravintotilanne, metsien rakenne ja sopiva pesäpaikka, tietysti pitkälti selittävät kanahaukan asettumista tietylle alueelle. Tämän lisäksi epäilen, että ryhmien muodostumista voivat edesauttaa jotkin sosiaaliset syyt. Lähiparit saattavat olla sisaruksia tai ryhmässä on lähiparien vanhemmat tai haukkakoiras on joskus pesinyt naapurinaaraan kanssa. Ryhmässä voi olla alfapari, joka (esim. ikänsä puolesta) läsnäolollaan vakuuttaa muut parit alueen elinkelpoisuudesta (Niemi T, 2020, Haukkamettas_12).
Jos haukkapari kuolee, usein uusi pari asettuu pesimään samaan metsään, ehkä jo seuraavana vuonna. Tämä johtuu juuri lokusrakenteesta. Vaikka reviirirajoja ei olekaan pyykitetty metsään, lähin naapuri määrää aina seuraavan lokuksen. Periaate on sama kuin kalaverkon korjauksessa. Reikää ei voi paikata keskeltä. Sukkulaa on aina alettava heiluttaa alkaen reunasta (Niemi T, 2020, Haukkamettas_12).
Yhä harvempi haukka pesii nykyään kuusessa. Aineiston valossa kuusen osuus pesäpuuna vaikuttaisi pienentyneen. Ennen vuotta 2000 (1974–2000) kuusi-% näyttäisi olevan 95% paikkeilla. Vuoden 2000 jälkeen (2000–2020) vain noin 76% haukoista olisi valinnut pesäpuukseen kuusen. Varttuneissa männyissä ja lehtipuissa tuoreet oksat normaalisti alkavat ylempää kuin kuusissa, mikä selittää suuren osan havaitusta pesintäkorkeuden muutoksesta. Kanahaukat näyttävät pitävän nykyään mäntyä ja lehtipuita kuusta helpompana rakennusalustana (Niemi T, 2020, Haukkamettas_13).
Pesänrakennuksen helppous varmasti onkin yksi tärkeä pesäpaikan valintaan vaikuttava kriteeri. Jos pesää ei ole valmiina, se rakennetaan sinne, minne sen helpoiten saa. Tuulenpesät ja latvanvaihdot kuusella ovat erittäin suosittuja. Vuosina 2017–2020 löydetyistä 48 kuusipesästä 58,3 % oli oksa-anomalioissa (Niemi T, 2020, Haukkamettas_13).
Paras on tietysti tukeva pesäalusta, jonka kanahaukka valitsee ilman muuta, jos sellainen vain löytyy reviirin keskustan tuntumasta. Mielellään tietysti vanhasta kuusimetsästä. Yli puolet tiedossani olevista kanahaukoista Satakunnassa pesii vuosittain pesäalustoilla. Se tarkoittaa noin kolmannesta kaikista alueen haukkapareista. Kun energiaa ei kulu turhanpäiväiseen risujen keräilyyn, kanahaukat voivat keskittyä siihen, mihin ovat parhaiten sopeutuneet: pulujen ja harakoiden metsästämiseen (Niemi T, 2020, Haukkamettas_12).
Lähteet:
Niemi, T. (21. 05 2011). Haukkamettas_1. Noudettu osoitteesta Kanalinnutko vai kanahaukat häviävät?: http://haukkamettas.blogspot.fi/2011/05/kanalinnutko-vai-kanahaukat-haviavat.html
Niemi, T. (09. 05 2013). Haukkamettas_2. Noudettu osoitteesta Kanahaukan pesimätiheyden määrittäminen: http://haukkamettas.blogspot.fi/2013/10/kanahaukan-pesimatiheyden-maarittaminen.html
Niemi, T. (18. 06 2013). Haukkamettas_3. Noudettu osoitteesta Mikä on kanahaukkakannan todellinen tiheys? https://haukkamettas.blogspot.com/2013/06/mika-on-kanahaukkakannan-todellinen.html
Niemi, T. (10. 10 2014). Haukkamettas_4. Noudettu osoitteesta Kanahaukan pesäreviirien koko, yksi selittämättömistä luonnonvakioista?: http://haukkamettas.blogspot.fi/2014/10/kanahaukan-pesareviirien-koko-yksi.html
Niemi, T. (30. 10 2015). Haukkamettas_5. Noudettu osoitteesta Pesäalustat parantavat kanahaukan pesintämenestystä : http://haukkamettas.blogspot.fi/2015/10/pesaalustat-parantavat-kanahaukan.html
Niemi, T. (22. 06 2016). Haukkamettas_6. Noudettu osoitteesta Kanahaukan pesäpaikan valinta ja pesäpaikka-analyysi: http://haukkamettas.blogspot.com/2016/06/kanahaukan-pesapaikan-valinta-ja.html
Niemi, T. (13. 01 2017). Haukkamettas_7. Noudettu osoitteesta: Kanahaukkakannan vuosittainen vaihtelu: http://haukkamettas.blogspot.com/2017/01/kanahaukkakannan-vuosittainen-vaihtelu.html
Niemi, T. (01. 07 2017). Haukkamettas_8. Noudettu osoitteesta: Kanahaukan pesäpaikan valinta – hypoteesi http://haukkamettas.blogspot.com/2017/07/kanahaukan-pesapaikan-valinta-hypoteesi.html
Niemi, T. (26. 05 2018). Haukkamettas_9. Noudettu osoitteesta: Kanahaukan pesävalinnat: http://haukkamettas.blogspot.com/2018/05/kanahaukan-pesavalinnat.html
Niemi, T. (20. 07 2018). Haukkamettas_10. Noudettu osoitteesta: Kanahaukkametsän kriteerit: http://haukkamettas.blogspot.com/2018/07/kanahaukkametsan-kriteerit.html
Niemi, T. (20. 07 2018). Haukkamettas_11. Noudettu osoitteesta: Kanahaukan pesimistiheyttä määrittävät seikat: http://haukkamettas.blogspot.com/2018/11/kanahaukan-pesimistiheytta-maarittavat.html
Niemi, T. (21. 07 2020). Haukkamettas_12. Noudettu osoitteesta: Onko Kanahaukalla ryhmäpesintää: https://haukkamettas.blogspot.com/2020/07/onko-kanahaukalla-ryhmapesintaa.html
Niemi, T. (21. 07 2020). Haukkamettas_13. Noudettu osoitteesta: Miksi kanahaukka pesii korkeammalla?: https://haukkamettas.blogspot.com/2020/09/miksi-kanahaukka-pesii-korkeammalla.html
Niemi, T. (21. 09 2021). Haukkamettas_14. Noudettu osoitteesta: Kesän 2021 petolintukatsaus https://haukkamettas.blogspot.com/2021/09/kesan-2021-petolintukatsaus.html
Parkkinen, A. 2019. Kanahaukan pesäpaikkojen ennustaminen paikkatietoanalyysillä. Pro Gradu-tutkielma, Jyväskylän yliopisto Bio- ja ympäristötieteiden laitosYmpäristötiede ja -teknologia, 14.6.2019 Jyväskylä
