Onko mehiläishaukka häviämässä? The reports of Honey Buzzard (Pernis apivorus) disappearance are greatly exaggerated

 

Abstract
Honey Buzzard (Pernis apivorus) is larvae eater specialist and long-distance migrant who flies to this cold and God forsaken land every late spring from tropical Africa. This article tries to declare abundance of the species from bird-ringers statistics on the one hand and from the Tiira-observation database on the other. A declining trend in observations over the last ten years was seen in the data. Change was statistically significant. However to achieve a more detailed analysis, it would require standardized methods based on sample area calculations. Honey Buzzard is considered endangered, but for sure the species is not yet extinct. We will see what global warming brings with it.

Mehiläishaukka on salaperäinen kesävieras Afrikan sademetsien syvyyksistä. Se ei pidä turhaa melua itsestään. Se saapuu Suomeen toukokuun lopulla. Pesä kyhätään nopeasti suojaisaan kuusikkoon, ellei edellisvuotinen pesä enää miellytä tai jos se on hävinnyt talven hakkuissa. Heti kohta on kiire munimaan, jotta molemmat poikaset ehtivät kuoriutua heinäkuun alkupuolella. Emojen aika menee ampiaiskennojen kantamisessa hitaasti kasvaville pienokaisille. Kun uusi sukupolvi on saatu elokuun puolivälissä siivilleen, onkin jo kiire paluumuutolle, takaisiin trooppiseen Afrikkaan.

Mehiläishaukan piilottelevista elintavoista johtuen sen kannanarviointi on hankalaa. Arviot ovat vuosien saatossa  melkoisesti vaihdelleet. 60-70-luvulla oltiin varovaisia. Suomessa arveltiin pesivän 1000-1500 paria. Arviot perustuivat paikallisiin tutkimuksiin ja Einari Merikallion aloittamiin linjalaskentoihin, joissa, muistaakseni, mehiläishaukka kyllä saatiin 22 kertaa pääsaralle. 90-luvulla tehtiin atlas-kartoituksia ja päästiin käsitykseen, että mehiläishaukka ei ehkä olekaan harvinainen. Etelä-Suomessa se olisikin runsaslukuisin metsähaukka. Parhailla 10x10 km ruuduilla laskettiin pesivän 8-10 haukkaparia (T. Niemi 2021). Koko maan kannaksi arvoitiin 6500 paria. 2010-luvulle tultaessa mehiläishaukka todettiin, ainakin meikäläiselle hieman yllättäen, uhanalaiseksi tai jopa erittäin uhanalaiseksi. Runsausarviot olivat jälleen pudonneet 1000-1500 parin tasolle.

Mehiläishaukka on toukansyöjäspesialisti. Se on myös pitkän matkan muuttaja. Huonot sääolot, tragediat muuttomatkalla tai talvehtimisalueella voivat helposti romahduttaa kannan useaksi vuodeksi. Euroopan metsänraja on Suomessa. Myös eurooppalaisen mehiläishaukan levinneisyysalueen pohjoisraja kulkee täällä, noin Rovaniemen korkeudella. Jos mehiläishaukkakannalle jotain tapahtuu, sen pitäisi näkyä ensimmäisenä täällä.

Yleisinä syinä mahdolliseen vähenemiseen on esitetty metsänhakkuita Suomessa, metsänkäsittelyä talvehtimisalueilla Afrikassa, kilpailua pesäpaikoista muiden petolintujen kanssa, predaatiota kanahaukan taholta, alhaista lisääntyvyyttä ja suurta kuolevuutta johtuen pitkästä muuttomatkasta, ihmisten vainoa muuttomatkoilla ja talvehtimisalueilla, ylipäänsä erittäin pitkälle erikoistuneen toukansyöjälajin herkkyyttä ympäristön ja sisäisten tekijöiden muutoksille (Niemi 2021).

Mehiläishaukka on luultavasti ollut aluksi paikkalintu trooppisella vyöhykkeellä. Erinäisistä syistä se on sieltä sitten laajentanut asuinaluettaan pohjoisemmaksi. Toinen mahdollisuus muuton evoluutiolle on, että Eurooppa on joskus ollut lämpimämpi ja mehiläishaukka on voinut elää  täällä paikallisesti ympäri vuoden.

80-luvun alussa harrastin myös linjalaskentaa, muiden luontoaktiviteettien ohella. Sain silloin kaksi kertaa, kahdella peräkkäisen aamun laskentareitillä, hautovan mehiläishaukan spontaanisti pääsaralle. Tietysti tämä pitää laskea satunnaisvaihtelun piikkiin. Kävi siis vain peikkomaisen hyvä flaksi. Olen sen jälkeen kävellyt melkoisen määrän länsisuomalaisissa vanhoissa kuusimetsissä. Parhaimmillaan olen varmistanut 121 pesivää kanahaukkaa, mutta vain muutamia mehiläishaukkoja vuodessa. Olisin myös taipuvainen arvioimaan mehiläishaukan viimeisen 40 vuoden aikana vähentyneen, mutta mitään kovin tukevaa aineistoa tämän tueksi minulla ei ole esittää.

Katsotaan löytyykö petolinturengastajien aineistosta tukea mehiläishaukan kannanmuutoksille. Kaaviossa 1.1. on esitetty rengastajilta kerätyt mehiläishaukan pesintäilmoitukset. Ilmoitusten lukumäärä ei tietenkään ole sama asian kuin lajin runsauden kehitys. Ilmoituksia tulee vuosittain suhteellisen vähän. Ne tulevat melko harvoilta aktiivirengastajilta. Henkilöt ovat saattaneet vuosien kuluessa vaihtua, samoin kuin heidän kiinnostuksen kohteet. Kun katsotaan vuosien 2000-2021 aineistoa, laskeva suuntaus siitä joka tapauksessa voidaan havaita. Muutos on noin 40% 2000-luvun alun ja nykyhetken välillä. Jos vertailtaisiin 90-luvun alun tilannetta tämänhetkiseen, muutos olisi vielä selvempi, noin 65%. Anekdoottina voidaan todeta, että vuoden 2007 romahdus näkyy myös muissa jäljempänä esitetyissä kannanarvioissa ja lienee todellinen.

Kaavioissa on lisäksi esitetty aineiston ilmoitusten määrä (Records), yksilömäärä (Sum) ja yksilöita keskimäärin/ilmoitus (Ratio). Parametreille on ilmoitettu keskiarvo (Mean), otoksen keskihajonta (S_dev.S), maksimi (Max) ja minimi (Min). Noin 68% arvoista asettuu väliin Mean ± S_dev. 

Esimerkiksi kaksi ilmoitusta: toisessa 6 lintua ja toisessa 4. Recordeja siis 2 kpl, Sum=10 ja Ratio=5.

Fig 1.1. Nesting observations of Honey Buzzard in bird ringers report. 1.8.-1.11. 2000-2021

Rengastajailmoituksille tehtiin  lineaarinen regressioanalyysi ja sen luotettavuus testattiin. Tulokseksi saatiin, että ilmoitusten vähentyminen vuosina 2000-2021 on ollut tilastollisesti jokseenkin merkitsevää (t-test= -2,63* <5%). Regressioanalyysigraafi on esitetty kaaviossa 3.1.

Fig 3.1. Regression analysis of material in diagram Fig1.1.

Tiira on valtakunnallinen lintutietopalvelu, johon kerätään vuosittain yli miljoona havaintoa. Kannan arviointi kirjattujen yksilömäärien perusteella sisältää tietenkin lukuisia virhelähteitä. Havainnointi ei yleensä ole ollut vakioitua. Havainnoitsijoiden määrä vuosittain on pääsääntöisesti lisääntynyt. Kirjausfilosofia on mahdollisesti muuttunut. Monet kirjaavat vain mielenkiintoisimmat tai suurimmat päiväsummat. Monet kirjaavat muutolla samoja yksilöitä jne.

Kaaviossa 2.1. on esitetty mehiläishaukan koko valtakunnan  syyshavainnot vuosilta 2000-2021, aikaväliltä 1.8. -1.11. Aikaväliksi valikoitui nimenomaan elokuu-lokakuu, koska silloin  on eniten  lintuja ja lintumiehiä liikkeellä. Aikuiset mehiläishaukat muuttavat pääosin elokuun lopulla. Nuoret syyskuun puolivälissä. Muutto kulminoituu usein muutamalle poutapäivälle.

Fig 2.1. Observations of Honey Buzzard in Tiira-database, the whole Finland. 1.8.-1.11. 2000-2021

Kuten kaaviosta nähdään, 2000-luvulta havaintoja on kertynyt niukalti. Todennäköisesti havainnot ovat tuolloin suurelta osin jääneet lintuharrastajien mustakantisiin vihkoihin. Onhan se aika  raskastakin pitkän staijauspäivän päätteeksi alkaa naputella havaintoja nettiin. Varsinkin, jos koko viikonloppu pitäisi siirtää sähköiseen tietokantaan. Selvä harppaus eri lukemille on tapahtunut vuodesta 2009 alkaen. Aikavälillä 2010-2021 on nähtävissä lievä alavireinen trendi, suuruusluokaksi arvioisin 2000- luvun tasosta näihin päiviin -20%. Tämä siitä huolimatta, että havainnoijien ja ilmoitusten määrän on oletettu kasvaneen.

Havaintomäärien muutokselle tehtiin  lineaarinen regressioanalyysi ja sen luotettavuus testattiin. Tulokseksi saatiin, että ilmoitettujen yksilömäärien vähentyminen vuosina 2010-2021 on ollut tilastollisesti erittäin merkitsevää (t-test= -5,02*** <0.1%). Regressioanalyysigraafi on esitetty kaaviossa 3.2. Taulukossa on esitetty myös recordien regressiosuora, jonka mukaan ilmoitukset olisivat tarkastelujaksolla lisääntyneet noin 6%.

Fig 3.2. Regression analysis of records (left) and observations (right), data in diagram Fig 2.1

Entä sitten maakunnissa. Miten havaintoja on kertynyt paikallisesti? Kaaviossa 2.2. on esitetty vastaava tilanne Satakunnassa. Siellä havaintojen määrä osoittaa nousevaa trendiä. Ratio-luku osoittaa, että ilmoitukset ovat koskeneet keskimäärin vain 1-2 linnun joukkoja. Kaaviosta ei voi vetää johtopäätöstä, että mehiläishaukan kanta olisi laskenut.

Fig 2.2. Observations of Honey Buzzard in Tiira-database in Satakunta, Western Finland. 1.8.-1.11. 2000-2021

Kymenlaaksolla (KyLY) on muutontarkkailusta pitkät perinteet ja kova maine. Kaaviossa 2.3. on esitetty mehiläishaukkahavainnot Suomen kaakkoiskulmalla. Välillä 2000-2020 havaintomäärät ovat olleet keskimäärin hyvin tasaiset. Peräkkäisten vuosien huiput ja notkot ovat huomiota herättäviä. Voisin jopa uskoa, että ne kuvastavat haukkakantojen todellista vaihtelua. Ainakin rengastajailmoitusten tietoihin ne näyttävät sopivan melko tarkkaan. Vuosi 2021 on sitten oma lukunsa. Piirturin kynä näyttää yrittävän karata pois paperilta. Kaikki johtui elokuun lauantaista 28.8. Virolahden Elokalliolla merkittiin tuolloin 409 muuttavaa ja koko Kymenlaaksosta yhteensä 823, joka oli lähes puolet KyLYn ko. vuoden syyshavainnoista.

Fig 2.3. Observations of Honey Buzzard in Tiira-database in Kymenlaakso, SE Finland. 1.8.-1.11. 2000-2021

Katsotaan vielä Pohjois-Pohjanmaan (PPLY) tilanne. Oululaisethan vartioivat mehiläishaukan levinneisyysalueen pohjoisrajaa. Jos eurooppalaiselle haukkakannalle jotain tapahtuu, sen pitäisi näkyä täällä. Havaintomäärät on esitetty kaaviossa 2.4. Jos katsotaan 2010-lukua, jolloin havaintoja on alkanut kertyä Tiira-järjestelmään mainittavissa määrin, melko tasaiselta näyttää, vuosittaisen vaihtelun lisäksi. Pienen laskevan trendin siitäkin voi havaita, muttei mitään selvää romahdusta.

Fig 2.4. Observations of Honey Buzzard in Tiira-database in P-Pohjanmaa, Middle Finland. 1.8.-1.11. 2000-2021

Mehiläishaukkahavaintojen jonkinlaisen vakioinnin yrityksenä katsotaan vielä miltä näyttää hiirihaukan tilanne Tiira-järjestelmästä peilattuna. Havaintomäärät on esitetty kaaviossa 2.5. Selvä nouseva trendi sieltä paljastuu indikoiden havaintomäärien kasvua. Hiirihaukasta ollaan samaten oltu huolissaan pitäen sitä vaarantuneena ja silmällä pidettävänä lajina. Melko samantyyppinen on tilanne myös Satakunnassa, kuten kaavio 2.6 osoittaa. Vuosi 2008 näyttää selvästi olleen hyvä hiirihaukkavuosi ja ehkä viimeinen hyvä myyrävuosi Satakunnassa.

Fig 2.5. and 2.6. Observations of Common Buzzard in Tiira-database in the whole Finland (above) and Satakunta Western Finland (below) 1.8.-1.11. 2000-2021

Mehiläishaukan koko Suomea koskevassa havaintomäärissä Tiira-järjestelmässä havaittiin 2010-2020 tilastollisesti merkitsevä lasku samaan aikaan kun ilmoitusten määrä lievästi kasvoi. Tästä voidaan päätellä, että mehiläishaukan Suomen kanta on pienentynyt, ellei muita virhelähteitä osoiteta. Kvantitatiivista tietoa lajin runsauden muutoksista tällä menetelmällä tuskin saadaan. Muutostrendienkin seuraamiseksi meillä pitäisi olla luotettavana pidetty parimääräarvio ainakin joiltakin vuosilta. Sen lisäksi muutontarkkailu pitäisi pystyä entistä paremmin vakioimaan niin, että vuosisarjojen havaintoja pystytään vertailemaan.

Kvantitatiivisten parimääräarvioiden saamiseen ei oikein muuta keinoa ole kuin näytealalaskenta. Näytealan kokoa voi tietysti miettiä, mutta perinteisesti se on ollut meillä  10x10 km:n yhtenäiskoordinaatistoruutu. Siltä pitäisi hakea kaikki pesät tai ainakin varmat reviirit. Noin 100-150 sopivasti sijoitettua ruutua Oulun eteläpuolelta riittänee. Ylenmäärin niitä ei kannata haalia koska se taas vähentää etsintätehoa rajallisilla resursseilla. Ruudut voisivat olla lintuyhdistysten hallinnassa, jolloin sopiva miehitys voitaisiin varata ruudulle vuosittain. Tehoetsijöitäkin tietysti löytyy, jotka selvittävät helposti parikin ruutua kesässä, mutta jossain vaiheessa hekin voivat saada tarpeekseen, heittävät kiikarin nurkkaan ja alkavat elää oikeaa elämää.

Mehiläishaukkaa tavataan kuitenkin tasaisen runsaasti syysmuutolla Suomessa ja muutontarkkailupisteissä Välimeren ympäristössä. Petolintujen syysmuuttolaskennoissa Mustanmeren rannikolla Batumissa on viimeisen kymmenen vuoden aikana tavattu melko tasaisesti puoli miljoonaa lintua vuosittain. Välimerellä Gibraltarilta Korsikan kautta Eilatiin tavataan arvioni mukaan syksyisin miljoona mehiläishaukkaa. Varsinaisesti harvinaiseksi linnuksi mehiläishaukkaa ei siis voi sanoa (Niemi 2021). Ja mehiläishaukan onneksi ilmasto on jälleen kerran lämpenemässä.

MEHILÄISHAUKKA, KESÄISTÄ EKSOTIIKKAA AFRIKASTA (Honey Buzzard, like warm summer breeze from Africa)

 

Mehiläishaukka, File:Wespenbussard European honey buzzard Pernis apivorus, crop.jpg

Abstract

Short presentation of European honey buzzard, the specialist larvae feeder and long‐distance migrant.
Light discussion about the evolution and migration of the species.
Keywords: interspecific competition, nest-site selection, predator avoidance and reproduction.

Yleiskuvaus

Hiirihaukkaa muistuttava petolintu. Väritys vaihtelee vaaleasta tummaan. Sukupuolet erotettavissa toisistaan. Taivaalla kiertelevän haukan määritys vaatii kokemusta. Varsinkin nuoret yksilöt ovat hankalia. Mehiläishaukka on pitkäsiipisempi ja -pyrstöisempi, pää työntyy enemmän esiin lentokuviossa. Matkalennossa siiveniskut ovat  verkkaisen kauhovia. Toisinaan näkee unduloivaa soidinlentoa, jossa haukka lentää aaltomaisesti ja vetää siivet yhteen selän päällä. Liitolennossa siivet kaartuvat alaspäin. Siipien ja pyrstön erilaisen juovituksen hiirihaukkaan verraten erottaa lähietäisyydeltä.

Koko

Mehiläishaukka on aavistuksen hiirihaukkaa suurempi, tosin kokoeroja on maastossa hankala arvioida. Strategisiksi mitoiksi kirjallisuudessa mainitaan: pituus 52–59 cm, siipien kärkiväli 110–132 cm, paino 510–1.160 g.

Pesä

Risupesä puussa keskimäärin 10-17 m:n korkeudessa. Voi pesiä samassa pesässä useita vuosia. Toisinaan parit rakentavat uuden pesän joka vuosi. Pesän pohja tehdään yleensä kuivasta koivun ja kuusen oksasta.  Koristelu tuoreilla koivun ja haavan lehdeksillä.

Suosii  pesämetsinä reheviä kuusi- ja sekametsiä. Pesä yleensä hieman tiheämmissä metsäkohteissa kuin kanahaukalla, mutta vaihtelu suurta. Käyttää toisinaan hiirihaukan tai kanahaukan vanhoja pesiä. Tulee myös pesäalustalle, muttei niin hanakasti kuin kanahaukka. Pesä usein peltojen ja vesistöjen reunametsissä. Suosii rinnemaastoa. Voi rakentaa pesänsä pienialaisempiin metsälohkoihin kuin kanahaukka normaalisti.

Sopivan pesäpaikan valinta on tietysti merkittävä seikka menestykkäälle pesinnälle. Asiaa on käsitellyt mm. Anita Gamauf (Gamauf A 2013). Tietynlaisen pesimäbiotoopin suosiminen on luultavasti kehittynyt sopeumana ravinnonnon hankinnan optimointiin sekä predaation ja  ihmisen taholta tulleen vainon välttämiseen. Gamauf tutki näiden tekijöiden vaikutusta Itävallassa. Metsän ja puuston laadun suhteen hän ei huomannut merkitsevää eroa satunnaisnäytealoihin verrattuna. Sen sijaan mehiläishaukan pesät näyttivät sijoittuvan merkitsevästi kauemmaksi kanahaukan pesistä kuin satunnaisesta jakaumasta olisi voinut olettaa. Lisäksi Gamauf tutkimuksessaan kiinnitti huomiota mehiläishaukan tapaan usein valita pesäpaikkansa läheltä ihmisasutusta ja piti sitä keinona välttää predaatiota. Poikasmenetykset olivat hänen mukaansa suurempia kanahaukan pesiä lähellä olevilla reviireillä.

Runsaan viikon ikäisiä mehiläishaukan poikasia

Pesiminen

Munii touko-kesäkuun vaihteessa 1–3 munaa. Molemmat emot hautovat. Poikaset kuoriutuvat heinäkuun alussa ja ovat siivillään elokuun puolivälissä. 

Nuoret linnut eivät normaalisti pesi. Ensimmäiset pesivät parit ovat yleensä 3-4 vuotiaita.

Esiintyminen

Laji Pernis apivorus pesii Euroopassa ja läntisessä Aasiassa. Laji Pernis ptilorhyncus eli idänmehiläishaukka pesii Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa. Se on aikaisemmin luettu eurooppalaisen mehiläishaukan alalajiksi Pernis apivorus orientalis. Alaheimoon Perninae luetaan nykyään kymmenkunta sukua. Sukuun Pernis kuuluu eurooppalaisen ja idänmehiläishaukan lisäksi kaksi muuta Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa elävää lajia.

Suomessa mehiläishaukka on pesimälintuna Metsä-Lapin rajoille asti, esiintymisen painopiste eteläinen. Suosii sekametsiä. Suomen kannaksi on arvioitu noin 1.500 -6000 paria.

Wikimedia.org\File:European honey buzzard (Pernis apivorus).jpg

Muutto

Talvehtii trooppisessa Afrikassa. Syysmuutto alkaa heinäkuun loppupuolelta alkaen ja päättyy jo lokakuuhun mennessä. Kevätmuutto touko–kesäkuussa.

Nuorilla linnuilla ei ole havaittavaa kiirettä lähteä keväällä takaisin pesimisalueille. Sama ominaisuus havaittu mehiläishaukan itäisellä muodolla (Higuchi 2005).

Syysmuutto tapahtuu suoraviivaisemmin, ilman turhia pysähdyksiä. Paluumuutolla varataan enemmän aikaa ruokailuun ja lepotaukoihin. Näin ainakin itäisen lajin seurannoissa (Sugasawa 2019).

Eri ikäisten mehiläishaukkojen muuttostrategiat poikkeavat merkittävästi toisistaan. Ruotsista syysmuutolla seuratuista aikuisista linnuista useimmat käyttivät mantereista reittä Gibralttarin salmen kautta. Nuoret taas lensivät suoraviivaisemmin etelään yli Välimeren päätyen kuitenkin aikuisten kanssa talvehtimaan samoille seuduille Länsi-Afrikkaan (Hake 2003).

Palearktisella alueella pitkänmatkan muuttajien kannat ovat vähentyneet nopeammin kuin lyhyen matkan muuttajien tai paikkalintujen (Howes C 2019). Mehiläishaukkakantojen vähentymisen uskotaan, muiden syiden ohella, johtuvan Itä-Afrikan talvehtimisalueiden olosuhteiden huononemisesta. Etelä-Afrikan puolelle muuttavien mehiläishaukkojen kannat ovat myös voimakkaasti nousseet viime vuosikymmeninä, mikä korreloi merkitsevästi Itä-Afrikan metsäkadon kanssa (Howes C 2019).

Idänmehiläishaukan muuttostrategioita on pohtinut mm. Nicolantonio (Nicolantonio 2007). Satelliittihaukkojen muuttoreittejä seurattiin Japanista talvehtimisalueille, jotka sijaitsevat Indonesian saaristossa ja Filippiineillä. Selviä eroja havaittiin nuorten ja aikuisten lintujen välillä. Syysmuutolla nuoret eivät kaihtaneet pidempää merimatkaa. Niiden muuttomatka  ylipäänsä kesti pidempään. Myös talvehtimisalueiden sijainnilla oli eroja nuorten ja aikuisten (ja eri yksilöiden) välillä. Nuoret eivät seuraavana keväänä lähteneet muuttomatkalle ollenkaan.

Ravinto

Toukansyöjäspesialisti. Pääravintona kimalaiset ja ampiaiset. Hyönteisten ollessa vähissä (keväällä) käyttää ravinnokseen myös lintujen munia ja poikasia. Tuo pesään poikasilleen ravinnoksi kimalaisten ja ampiaisten vahakennoja. 

Lentopoikasten on todettu syövän myös mustikoita ja muita marjoja (Forsman 1993).

Eräissä tutkimuksissa on todettu, että mehiläishaukka voi  haistaa siitepölyn sille tarjotuista ravintokakuista (Yang 2015). Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että hajuaistilla olisi merkittävää roolia mehiläishaukan ravinnonhankinnassa.

Ääni

Vaiteliaampi kuin muut isot haukat. Tavallisin ääni heleästi kiljuva gliyee- huuto, jota voi kuulla loppukesästä linnun kierrellessä taivaalla. Sama ääni varoitusäänenä pesivillä linnuilla. Harvinaista papattavaa ääntä kuulee joskus pesäpaikalta. Kyseessä luullakseni naaraan parittelukutsu. Pohjois-Euroopan linturaamattu (Oxford 1992) kuitenkin esittää ääntä ememmän koiraan käyttämäksi. 

Uhanalaisuus

Suomen kannaksi on arvioitu eri lähteissä 1500 – 6000 paria.  Runsaimmat arviot ovat peräisin 90-luvulta. 

Parhaimmilta 10x10 km Atlasruuduilta on Etelä-Suomessa löydetty 8 - 10 pesivää paria (Forsman 1993). Parhainmillaan mehiläishaukan pesät Hämeessä ovat sijainneet runsaan kilometrin päässä toisistaan (Forsman 1993).

Mehiläishaukka on pitkäikäinen. Saksassa vanhin luonnossa elänyt lintu kontrolloitiin 28 vuotiaana, Ruotsissa 27 vuotiaana, Suomessa on todettu ainakin 14 vuotias yksilö (Forsman 1993).

Nykyään luokiteltu  uhanalaiseksi tai erittäin uhanalaiseksi. Syynä mahdolliseen vähenemiseen on esitetty metsänhakkuita Suomessa, metsänkäsittelyä talvehtimisalueilla Afrikassa, kilpailua pesäpaikoista muiden petolintujen kanssa, predaatiota kanahaukan taholta, alhaista lisääntyvyyttä ja suurta kuolevuutta johtuen pitkästä muuttomatkasta, ihmisten vainoa muuttomatkoilla ja talvehtimisalueilla, ylipäänsä erittäin pitkälle erikoistuneen toukansyöjälajin herkkyyttä ympäristön ja sisäisten tekijöiden muutoksille.

Bijlsma (Bijlsma 2012) tutki mehiläishaukan lisääntyvyyttä Hollannissa ja elossa säilymistä eurooppalaisiin rengastuskontrolleihin perustuen. Kerätystä datasta tehtiin populaation vuotuisia muutosmalleja. Jos populaation kasvua kuvaava lamda-arvo on >1, populaatio kasvaa, jos se on <1, populaatio vähenee. Malli osoitti populaation vähenemistä, mitä hänen mukaansa osoittavat myös kenttähavainnot. 1.16 poikasen tuottoa/ pari malli piti välttämättömänä kasvulle, mutta tutkimusalueella Hollannissa päästiin vain noin 0.53-0.88 poikasen tuotokseen.

Mehiläishaukkaa tavataan kuitenkin tasaisen runsaasti syysmuutolla Suomessa ja muutontarkkailupisteissä Välimeren ympäristössä. Petolintujen syysmuuttolaskennoissa Mustanmeren rannikolla Batumissa on viimeisen kymmenen vuoden aikana tavattu melko tasaisesti puoli miljoonaa lintua vuosittain (BRC 2019). Välimerellä Gibraltarilta Korsikan kautta Eilatiin tavataan nettitiedusteluun perustuvan arvioni mukaan syksyisin miljoona mehiläishaukkaa. Varsinaisesti harvinaiseksi linnuksi mehiläishaukkaa ei siis voi sanoa.

Evoluutio

Kun näkee ensimmäisen mehiläishaukan kaartelemassa kotimetsän yläpuolella lämpimänä toukokuun lopun iltana, se pistää miettimään muuton evoluutiota. Miksi linnut muuttavat tänne kylmään pohjolaan jne. Mehiläishaukka on luultavasti ollut aluksi paikkalintu trooppisella vyöhykkeellä. Erinäisistä syistä on sieltä sitten laajentanut asuinaluettaan pohjoisemmaksi. Tuntien suomalaisen marraskuun räntäsateen ja mehiläishaukan ravintomieltymykset, pitää vähintäänkin ymmärrettävänä, että talveksi täältä kaipaa etelään.

Mehiläishaukka on vanha laji. Se on todennäköisesti ollut samanlainen jo 3 miljoonaa vuotta sitten Paleotsoonisella maailmankautena ja pesinyt satakuntalaisessa pähkinälehdossa. Aivan varmasti tätä ei voi tietää, koska vanhin tunnettu mehiläishaukan fossiili on vain noin 10 000 vuotta vanha. Heti kohta pari miljoonaa vuotta sitten ilmasto kylmeni ja jääkaudet alkoivat vaivaamaan. Silloin mehiläishaukan oli turha tänne lentää. Lämpimiäkin kausia jääkausien väliin mahtui. Eem- interglasiaali n. 120 000 vuotta sitten lienee tunnetuin. Silloin jaloja lehtipuita kasvoi Oulun korkeudelle saakka. Varmasti meheviä ampiaisen ja villimehiläisen toukkia olisi silloin ollut runsaasti tarjolla. Nykyinen lämmin jakso alkoi noin 10 000 vuotta sitten ja jatkuu edelleen, joidenkin mielensä pahoittajien mielestä jopa liiankin lämpimänä. Mehiläishaukalle se kuitenkin sopi ja arviolta 7000 vuotta sitten Etelä-Suomessa oli jo jonkinmoinen pesimäkanta. 

Cho Y.S (Cho 2019) on selvittänyt petolintujen  geneettistä sukulaisuutta. Selvityksessä ilmeni että mehiläishaukka on läheisempää sukua haarahaukalle ja pikkukorppikotkalle kuin hiiri- tai kanahaukalle. Sukulaisuusrakenne esitetty kaaviossa 1. Tosin siinä ensimmäiseksi kiinnittyy huomio Falconiformes-jalohaukkojen sijoittumiseen kauaksi varsinaisista haukoista.

Kaavio 1. Petolintujen geneettinen sukulaisuus Cho-2019 -mukaan

Gamauf A (Gamauf 2004) on tutkinut Perninae-alaheimon mehiläishaukkojen sukulaisuussuhteita. Sukulaisuussuhteiden määrittäminen osin hankalaa, koska fossiiliaineistoja ei juurikaan ole käytettävissä. Määritys perustui cytb-geenin analyysiin. Cytb koodaa proteniinia cytocromiB, joka kuuluu mitokondriaaliseen proteeniryhmään. Tulosten mukaan Pernis ei ole kovin läheistä sukua suvulle Henicopernis eikä myöskään palearktisille korppikotkille, kuten Gypaetus-suku. Sen sijaan lajit P. apivorus ja P. ptilorhyncus muodostavat geneettisesti yhtenäisen parin.

Mehiläishaukka on pitkälle erikoistunut ”hyönteissyöjä”. Sen morfologiasta voidaan löytää monia sopeumia nimenomaan mesipistiäisten ja niiden toukkien syöntiin (Sievwright 2011).

Predaatio

Nuoret mehiläishaukat ovat hyvin samannäköisiä hiirihaukan kanssa. Daniel Duff (Duff 2006) pitää sitä sopeutumana kanahaukan taholta tulevaan predaatioon.

Tunnetusti kanahaukka, hiirihaukka ja mehiläishaukka jakavat sopivat pesämetsät keskenään pyrkien pitämään lajien väliset etäisyydet riittävän suurina. Achim K. huomasi selvityksessään (Achim 1991), että pesien väliset etäisyydet olivat melko säännöllisiä. Lisäksi etäisyys kanahaukan pesään korreloi selvästi poikastappioihin mehiläishaukalla ja hiirihaukalla.

Mehiläishaukka ei ole täysin aseeton kanahaukkaa vastaan. Sitä suojaa iso koko. Se osaa puolustaa pesää myös hakkaamalla siivillään. Samaa tekevät myös isot pesäpoikaset.

Olen kerran tai kaksi löytänyt kanahaukan tappaman mehiläishaukan. Suurin piirtein sama määrä on löytynyt hiirihaukan tappoja. Pesäpoikasten ryöstöä on varmaankin tapahtuu, mutta siitä minulle ei ole henkilökohtaisia havaintoja.

Mehiläis- ja hiirihaukka kyllä vievät pesänsä mielellään kauaksi kanahaukan pesästä. Mutta kahta kilometriä kauemmaksi harvoin pääsee. Ja muutkin seikat vaikuttavat. Sopivat ruokailumaat pitää olla lähistöllä. Kanahaukan ja mehiläishaukan kohtaamisia lähireviirien välillä tapahtuu käsittääkseni päivittäin. Naapurukset ovat hyvin tietoisia toisistaan. Kanahaukat eivät pelkästään pyöri pesän ympärillä, vaan saalistavat laajalla alueella. Lisäksi usein unohdetaan pesimättömät ja nuoret kanahaukat, joita arvioni mukaan on kolmannes kokonaiskannasta  pesäalueiden välimaastoissa.

80-luvulla kanahaukka pesi Siikaisissa haavassa, melko harvassa vanhassa metsässä. Hurjalta tuntui, kun seuraavana vuonna samassa pesässä pesi mehiläishaukka. Useasti muulloinkin on sattunut, että kanahaukka ja mehiläishaukka käyttävät samaa pesää vuorovuosin. Joskus pesää on koristellut keväällä kanahaukka, kesällä siitä on kuitenkin löytynyt hautova mehiläishaukka.

Olen tavannut mehiläishaukan pesivänä n. 400 m:n päässä asutusta kanahaukan pesästä. Kävin tarkastamassa tämän kanahaukan pesän joskus 90-luvulla, kesäkuun alussa. Kiikaroin pesää pesäpuun vieressä. Kanahaukkanaaras  oli paikalla ja hyvin äkeällä päällä. Se lenteli, jäkätti ja välillä mobbaili päin minua. Tähän rähinään tai siitä huolimatta ilmestyi mehiläishaukka, arvattavasti lähipesältä. Se lenteli matalalla pesämetsän yläpuolella pari kierrosta, istui sitten viereisen kuusen latvaan. Kanahaukkanaaras jatkoi rähinäänsä, välillä mobbaili päin minua, välillä päin mehiläishaukkaa. Mutta mehiläishaukka ei väistynyt. Se painoi vain päätään alas ja kohotti tyypillisesti siipipankkojaan kanahaukan hyökätessä. Mehiläishaukka kuikuili kanahaukan pesää ja vaikutti selvästi kiinnostuneelta pienistä valkoisista untuvikoista, jotka makasivat koivun lehvillä koristellussa pesässä. Poistuin paikalta ja ainakin siinä vaiheessa kaikki osapuolet olivat vielä hengissä.