tiistai 18. kesäkuuta 2013

Mikä on kanahaukkakannan todellinen tiheys?

15.6.13
Tapio Niemi

Mikä on kanahaukkakannan todellinen tiheys verrattuna pesivään kantaan?

What is the real density of Goshawk (Accipiter gentilis) population in certain area?
This paper claims that in Western Finland breeding density has been quite stable during last 1000 years. Basic grid of goshawk nests is about 4-5 km apart. Intermediate nesting occurs in good years.

Almost all the studies are dealing with goshawk breeding density. It is believed that there is a buffer of unbreeding hawks inside the grid that can, when necessary,  supplement the breeding population. It is said that this buffer is large and it will vary greatly from year to year.

I suggest that there is no such a buffer in breeding season, or it is small, or any case there is no evidence of it. On the contrary, total density of goshawk at certain area is quite stable between years. This is null hypothesis so far and I have not seen anybody to reject or disapproved it.

 

Kanahaukka on tiukka reviirilaji. Pesät löytyvät yleensä 4-5 km välein. Jääkauden jälkeen kanahaukat palasivat suomenniemelle yhdessä kuusimetsien kanssa. Ehkä n. 1000 vuotta eKr. mennessä kanahaukat olivat jakaneet tämän maan reviireihin, eikä siihen ole sen jälkeen tarvinnut palata. Ihmisen toiminnan johdosta  jotain reviireitä on tietysti muuttunut asuinkelvottomaksi. Esim. Helsingin alle on jäänyt muutama reviiri. Mutta kun metsä jälleen valtaa kaupungin ja kuusen taimet puskevat ylös mannerheikintien asfaltin halkeamista, palaavat kanahaukatkin.

Hyvinä ravintovuosina saattaa esiintyä ns. välipesintää, pesintää perus pesäverkon väleissä, n. 2-3 km päässä lähimmästä peruspesästä. Huonojen aikojen koittaessa nämä jää ensimmäisenä autioksi, ehkä vuosiksi. Perusverkon väleissä on tilaa myös pesimättömälle kannalle, lähinnä nuorille.

Kanahaukalla on seurattu vain pesivän kannan ja asuttujen reviirien vaihtelua. Ei koko kanahaukkakannan tiheyttä tietyllä alueella. Kiistanalaista on, onko vuosittaisilla pesimäkannan vaihteluluilla mitään tekemistä haukkakannan todellisen tiheyden kanssa.

Perusreviirit eivät muutu. Itse tiedän reviireitä, joilla on asuttu 60-luvun puolivälistä. Jotain välivuosia tietysti on. Pesät reviirillä ovat siirtyneet jotain satoja metrejä, ehkä kilometrin. Jos toinen haukka kuolee, toinen pariutuu uudestaan. Jos molemmat kuolevat, uusi pari tulee tilalle. Jos pesäreviiri kokonaan tuhoutuu, esim. metsähakkuissa tai rakennustoiminnassa, se tietysti jää asumattomaksi toistaiseksi, esim. 100 tai 1000 vuodeksi.

Pesäreviiriä voidaan pitää asuttuna, kun saadaan jokin suora tai epäsuora todiste haukan läsnäolosta: tuoreita ulosteita, saalisjätteitä, sulkia, näkö/kuulohavainto emosta pesämetsässä, soidinlentoa, pesän koristelu tai pesinnän aloitus. Jos mitään havaintoa haukoista ei saada, se merkitään autioksi.

Talven ja kevään ravintopulaa pidetään yhtenä pesinnän väliin jättämisen keskeisenä syynä. Jos pesäreviiri on autio siihen voi olla kolme pääsyytä: 1.  Resurssiallokointi (Naaras reviirillä, mutta ei ravintotilanteen takia fysiologisesti munintakunnossa, kannattaa pysytellä hengissä ja yrittää seuraavana keväänä tms.), 2. Emot ravintotilanteen takia jättäneet reviirin, 3. Emot kuolleet.

Reviirin tila todetaan tarkastuksissa yleensä huhtikuun 1. päivän jälkeen. Jos reiviiri on autio, kysymys kuuluu: Milloin haukkapari teki päätöksen pesimättä jättämisestä? Helmi-maaliskuussa? Jo syksyllä? Jos ne olivat siellä helmi-maaliskuussa, on erittäin epätodennäköistä, ettei pesälle tuotu yhtään oksaa. Päätöksen on pitänyt olla yhdenmukainen molemmilla puolisoilla. Muuten ainakin toisesta saataisiin havainto huhtikuussa. Muutaman kerran on myös käynyt, että viime vuonna asutulla kanahaukan pesällä, pesii tänä vuonna hiirihaukka tai mehiläishaukka. Se ainakin osoittaa, että pesäreviirillä ei ole kanahaukkaa.

Kaaviossa 1 esitetään kanahaukan pesimäkannan muutokset vuosina 1994-2012


Diagram1. Goshawk (Accipiter gentilis) breeding density index, years 1994-2012, in Western Finland study area.


Esimerkiksi vuonna 2009 alueelta löytyi 41 pesivää paria, vuonna 2010 enää 7 pesivää paria. Kato oli saman suuntainen myös muualla Länsi-Suomessa. Olivatko kaikki jättäneet reviirinsä? Olivatko kaikki kuolleet. Missä nuoret 2009 syntyneet? Arviolta 70%  nuorista kuolee, missä ne loput 30%. Vanhoista linnuista arviolta 15% kuolee. Miksi pesimäkanta putosi  83%? (Palaan mahdollisiin selittäviin tekijöihin myöhemmissä kirjoituksissa)

Vaikka välipesintää esiintyy, ja esim. nuoria näkyy pitämässä välireviirejä, pesimätöntä kantaa ei näy laumoittain. Ei näy lintuja, ei haukkavaroituksia, ei saalisjätteitä, ei sulkia. Missä ne vapaat kanahaukkaparvet lymyilee? Oman käsitykseni mukaan niitä ei juurikaan ole tutkimusalueella. Jonkin verran, lähinnä nuoria, mutta niiden määrä on vähäinen ja melko vakio. Vapaat haukat ovat jossain muualla.
 
Yleinen väite, että pesimätön välipopulaatio olisi runsas ja sen määrä vuosittain vaihtelisi voimakkaasti, voimakkaammin kuin pesivän kannan, on kiistanalaista. Minulla ei ole sellaisia havaintoja, enkä ole löytänyt siitä laskentatuloksia, ainoastaan teoreettisia otaksumia.

Nollahypoteesi siis edelleen on, että vaikka kanahaukkakanta onkin pienentynyt n.30% 60-luvun tasosta ja vaikka pesimäkanta vaihtelee, kokonaispopulaation vuosittainen vaihtelu on vähäistä.

 



Ympäristön kantokyky

Mikä on ympäristön kantokyky?


Tietysti olisi hyvä jos kustannustaso palautettaisiin 70-luvulle. Tietysti tämä edellyttäisi myös palkkatason palauttamista 70-luvulle. Kulutustasokin voitaisiin palauttaa 70-luvulle. Tämä ei kuitenkaan enää riitä. 70-lukuun verrattuna meitä on 3 mrd. enemmän.

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Ilmaston lämpeneminen ja helsinkiläisten muut uhat

16.6.13
Tapio Niemi

Ilmaston lämpeneminen ja helsinkiläisten muut uhat

En osaa sanoa, vajoaisiko pääkaupunkiseudun talous syvälle, jos Espoo ja Kauniainen liitettäisiin Helsinkiin. En myöskään tiedä, olisiko Guggenheim-museon rakentaminen Eteläsatamaan ollut niin syvältä kuin mitä annettiin ymmärtää.

Mutta siitä olen varma, että seuraavan sadantuhannen vuoden kuluessa Helsinki on ainakin kerran jään alla, ja syvällä.

lauantai 1. kesäkuuta 2013

Kanahaukka ja pyy. Peto-saalis-suhteen dynamiikka




Tapio Niemi

31.5.2013

Peto-saalis-suhteen dynamiikka



Tarkastellaan peto-saalis-suhteen dynamiikkaa. Esimerkkinä Kanahaukan ja pyyn suhde.

Vastaava malli sopii yleisesti pedon ja saaliin väliseen vuorovaikutukseen.

Evolutiivisesti peto ja saalis kehittyvät keskinäisessä kilpajuoksussa. Peto pyrkii kehittämään saalistustehokkuuttaan. Saalis pyrkii vähentämään riksiä joutua saaliiksi. Opportunisti peto, kuten kanahaukka,  ei ole riippuvainen yhdestä saalislajista. Se pyrkii optimoimaan energiatehokkuuden saaliin koon, saalistettavuuden, saaliin vuoden ja vuodenaikaisen runsauden mukaan.


Voidaan esittää, että pedon saalistustehokkuus (Peff/h) riippuu saalislajin runsaudesta (N), etsittävästä pinta-alasta (A) sekä peto-saalis-suhteen ja ympäristön tilaa kuvaavasta kertoimesta (c). 


 Kaaviossa 1 kuvataan teoreettisesti saalistamiseen kulutettua aikaa  rajatulla saalistusalueella saalislajin tiheyden funktiona.

 Diagram 1. Predation efficiency (Time for catch a prey/h) as a function of prey density in a hypothetical data
 

Voidaan esittää, että on olemassa kriittinen piste (cp), jota pienemmällä saalislajitiheydellä peto ei enää pysty tyydyttämään energiatarvettaan. Sen on siirryttävä muihin energialähteisiin tai vaihdettava saalistusaluetta.

Koko saalistusalue ei ole pedon ja saaliin kannalta samanarvoista. Usein vain osa alueesta on sellaista, jota saalis pystyy käyttämään suojautumiseen ja ravinnonhankintaan. Kun tämä tehollinen pinta-ala huomioidaan, pedon mahdollisuudet löytää saalis helpottuvat oleellisesti.

Kuvassa 2 havainnollistetaan saarekkeisen saalistusalueen tehokasta pinta-alaa.

 Picture 2. Model of actual foraging range of a predator. Effective area is sum of
 isolated patches and considerably smaller than total area
                     

Kaaviossa 3. esitetään saalistustehokkuuden muutos, kun tehokas pinta-ala on otettu huomioon.


 Diagram 3. Predation efficiency as a function  of relative prey density in a hypothetical data. Total and effective area as a different curves. Critical point of predation is presented


Juuri tällainen radikaali muutos tapahtui kanahaukan ja pyyn vuorovaikutuksessa  60-70-luvulla kun avohakkuut muuttivat metsäluontoa voimakkaasti.

Saalistuspaineen (p) voidaan määritellä riippuvan  pedon ja saaliin vuorovaikutuskertoimen ( c ) lisäksi vain pinta-alasta (A). Se on siis vakio tarkasteltavalla alueella.

  
Kaaviossa 4  esitetään  teoreettinen saalistuspaine tietyllä alueella. Kun tehollinen pinta-ala huomioidaan, saalistuspaine nousee voimakkaasti, mutta pysyy suhteellisen vakiona saalislajin tiheyteen nähden. Näin opportunisti peto voi pitää saalistuspaineen tiettyä saalislajia kohtaan korkealla tasolla riippumatta lajin runsaudesta saalistusalueella.
                     

Diagram 4. Predation pressure. Dependence of effective prey catching area. Hypothetical two levels indicated. When the effective area decreases, the pressure increases, but remains fairly independent of prey density.