Onko kanahaukalla ryhmäpesintää

On aikainen aamu heinäkuun

ja pakopaikkaa etsii sydämein

Auringon nousu unohtamaan saa muun

Väärät siirrot jotka tein

Ensi säkeet laulurastaan

Uusi tie on edessäin

En enää palaa yöhön mustaan

Suljen oven perässäin

Ja kuitenkin

jälkeen päätöksein

yhä pakopaikkaa

etsii sydämein

©Tapio Niemi

Abstract: Do the Goshawks nest in clusters? Some discussion concerning observed nesting groups. Neighbors do not settle down as far apart as possible, but rather as close as possible. For the goshawk "close" means a distance of about 4 km.

Kanahaukan pesäpaikan valintakriteereitä olen selvittänyt aikaisemmin tässä blogissa (esim. ”Kanahaukan pesäpaikan valinta – hypoteesi”, Niemi T. ,2017).

Kanahaukan pesimäkannan tiheyden määrää ennen kaikkea luontainen pesimäverkko, jonka "silmäkoko" on 4-5 km. Pesät sijaitsevat verkon joustavissa solmukohdissa eli lokuksissa. Olen esittänyt, että kanahaukat paikantavat toisensa kevät ja syys-soitimen kiljunnalla. Haukat myös tuntevat toisensa yksilöllisesti.

Ennen ihmistoiminnan voimakasta vaikutusta on oletettavasti ollut laajoja alueita, joilla pesimälokukset ovat olleet miehitettynä yhtenäisesti. Verkko oli täynnä. Joustonvaraa ei juuri ollut. Tällä hetkellä on toisin.  Kanahaukan pesimäkannan tiheys on pudonnut huomattavasti vanhoista hyvistä ajoista.  Haukat voivat itse päättää, mihinkä lokukseen asettuvat ja myös halutessaan vaihtaa reviiriä.

Itselläni on alustavia havaintoja kanahaukan pesimäryhmistä eli klustereista. Haukat eivät pyrikään levittäytymään tasaisesti vapaalle alueelle, vaan muodostuu useamman pesivän parin klustereita. Klustereiden välissä on laajoja tyhjiä alueita. Ryhmän koko on voinut olla 4-8 lokusta ja aukon koko vähintään 2 lokusta suuntaansa. Siis haukat eivät pyrikään mahdollisimman kauaksi naapurista vaan pikemminkin mahdollisimman lähelle. "Mahdollisimman lähellä" kanahaukalla merkitsee noin 4 km etäisyyttä pesien välillä.

Ymmärrettävästi pesimäryhmä syntyy helposti ison kylätaajaman tai kaupungin läheisyyteen. Taajaman varislintu-, lokki- ja puluparvet tuottavat vakaan ravintolähteen useille haukkapareille. Mutta pesimäryhmiä näyttäisi olevan myös paikoissa, joissa selvää taajamaefektiä ei voi havaita. Ryhmillä näyttäisi olevan oma identiteetti. Sen lisäksi, että ne syntyvät johonkin paikkaan, ne voivat myös kadota tai siirtyä.

Ravintotilanne, metsien rakenne ja sopiva pesäpaikka, tietysti pitkälti selittävät kanahaukan asettumista tietylle alueelle. Tämän lisäksi epäilen, että ryhmien muodostumista voivat edesauttaa jotkin sosiaaliset syyt. Lähiparit saattavat olla sisaruksia tai ryhmässä on lähiparien vanhemmat tai haukkakoiras on joskus pesinyt naapurinaaraan kanssa. Ryhmässä voi olla alfapari, joka (esim. ikänsä puolesta) läsnäolollaan vakuuttaa muut parit alueen elinkelpoisuudesta.

Jos haukkapari kuolee, usein uusi pari asettuu pesimään samaan metsään, ehkä jo seuraavana vuonna. Tämä johtuu juuri lokusrakenteesta. Vaikka reviirirajoja ei olekaan pyykitetty metsään, lähin naapuri määrää aina seuraavan lokuksen. Periaate on sama kuin kalaverkon korjauksessa. Reikää ei voi paikata keskeltä. Sukkulaa on aina alettava heiluttaa alkaen reunasta.

Schematic picture of Nesting clusters of Goshawk in certain W-Finland area