Tapio Niemi
31.5.2013
Peto-saalis-suhteen dynamiikka
Tarkastellaan peto-saalis-suhteen dynamiikkaa.
Esimerkkinä Kanahaukan ja pyyn suhde.
Vastaava malli sopii yleisesti pedon ja saaliin
väliseen vuorovaikutukseen.
Evolutiivisesti peto ja saalis kehittyvät
keskinäisessä kilpajuoksussa. Peto pyrkii kehittämään saalistustehokkuuttaan. Saalis pyrkii vähentämään riksiä joutua saaliiksi.
Opportunisti peto, kuten kanahaukka, ei
ole riippuvainen yhdestä saalislajista. Se pyrkii optimoimaan energiatehokkuuden saaliin
koon, saalistettavuuden, saaliin vuoden ja vuodenaikaisen runsauden mukaan.
Voidaan esittää, että pedon saalistustehokkuus
(Peff/h) riippuu saalislajin runsaudesta (N), etsittävästä pinta-alasta (A)
sekä peto-saalis-suhteen ja ympäristön tilaa kuvaavasta kertoimesta (c).
Kaaviossa
1 kuvataan teoreettisesti saalistamiseen kulutettua aikaa rajatulla saalistusalueella saalislajin
tiheyden funktiona.
Diagram
1. Predation efficiency (Time for catch a prey/h) as a function of
prey density in a hypothetical data
Voidaan esittää, että on olemassa kriittinen
piste (cp), jota pienemmällä saalislajitiheydellä peto ei enää pysty tyydyttämään
energiatarvettaan. Sen on siirryttävä muihin energialähteisiin tai
vaihdettava saalistusaluetta.
Koko saalistusalue ei ole pedon ja saaliin
kannalta samanarvoista. Usein vain osa alueesta on sellaista, jota saalis
pystyy käyttämään suojautumiseen ja ravinnonhankintaan. Kun tämä tehollinen pinta-ala huomioidaan, pedon
mahdollisuudet löytää saalis helpottuvat oleellisesti.
Kuvassa 2 havainnollistetaan saarekkeisen saalistusalueen
tehokasta pinta-alaa.
Picture
2. Model of actual foraging range of a predator. Effective area is sum of
isolated
patches and considerably smaller than total area
Kaaviossa 3. esitetään saalistustehokkuuden
muutos, kun tehokas pinta-ala on otettu huomioon.
Diagram
3. Predation efficiency as a function of
relative prey density in a hypothetical data. Total
and effective area as a different curves. Critical point of predation is
presented
Juuri tällainen radikaali muutos tapahtui
kanahaukan ja pyyn vuorovaikutuksessa
60-70-luvulla kun avohakkuut muuttivat metsäluontoa voimakkaasti.
Saalistuspaineen (p) voidaan määritellä
riippuvan pedon ja saaliin
vuorovaikutuskertoimen ( c ) lisäksi vain pinta-alasta (A). Se on siis vakio
tarkasteltavalla alueella.
Kaaviossa 4
esitetään teoreettinen
saalistuspaine tietyllä alueella. Kun tehollinen pinta-ala huomioidaan,
saalistuspaine nousee voimakkaasti, mutta pysyy suhteellisen vakiona saalislajin tiheyteen nähden. Näin opportunisti peto voi pitää saalistuspaineen tiettyä saalislajia kohtaan korkealla tasolla riippumatta lajin runsaudesta saalistusalueella.
Diagram 4.
Predation pressure. Dependence of effective prey catching area. Hypothetical
two levels indicated. When the effective area decreases, the pressure increases, but remains
fairly independent
of prey density.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti