Klo 07:00 vielä täysin pimeää. Pakkasjakson jälkeen +3 astetta tuntuu mukavalta. Föhn-ilmiön lämmittämä tuuli puhaltaa kohtalaisesti luoteesta. Lunta sentti pari, se ei haittaa kulkua. Otsalampun valossa suunnistan tien päästä kohti suon laitaa.
 |
| Nuotiotuli pieneni valaisevaksi pilveksi |
Suon laidassa näkyy valo, valaisee reunametsän aivan kuin nuotiosta. Kun tulen suon laitaan, valo näyttääkin tulevan kaukaa suon takaa. Valaisevien pilvien tyyppinen ilmiö. Ilmeisesti kuitenkin asutus peräinen valo. Kuu se ei ole, sillä vähenevä kuu näyttäytyy pilvien takaa lännessä.
Poikkean tutussa saarekkeessa. Teen oksista kynsitulet ja fiilistelen hetken Satakunnan viimeisten erämaiden rauhassa.
Hiljaista. Tuulta sen verran, että tuli ei tahdo pysyä tikussa. Sitten kuulen riekon tutun naurun pohjoisen puolelta. kohta kuuluu toinen vähän kauempaa. Taitaa siellä olla kolmaskin. Soitan niille hieman atrappia utubesta. Saattoivat kuulla, kun tuntuivat vastaavan ärhäkkäämmin.
Puoli yhdeksän maissa lähden kävelemään kohti pesäsaarta. Kulku on helppoa koska lampareet ovat jäässä ja sentin parin lumikerros ei haittaa taivallusta. Taivas on selvästi vaalentunut. Kuu näkyy vielä korkealla.
 |
| Susien jotos lampareilla |
Suon keskivaiheella näen susien tolan. Lauhtuneen kelin suurentamat jäljet herättävät kunnioitusta. Lampareen jäällä hukat näyttää olleen hippasilla. Jälkiä näyttää olevan molempiin suuntiin. Vaikea arvioida yksilömäärää. Mielestäni kuitenkin enemmän kuin yksi. Hetken kuluttua törmään vielä yksinäiseen jälkeen, joka vaikuttaa tuoreemmalta, ehkä päivän vanhalta. Kaikki jäljet ovat pohjois-etelä akselilla, noin suurin piirtein.
Käyn lähellä Pesäsaarta. Kiikaroin, muttei mainittavaa. Lintumaailmassa hiljaista. Korppiakaan ei ole vielä kuulunut. Kello on yhdeksän. Kiertelen takaisin vanhan sääksenpesäalustan ohittaen. Paikoin näkyy riekkojen telaketjumaista syönnösjälkeä.
Yksittäisiä teerikukkoja lentää yhteensä 3 kpl, kaikki eri suuntiin. Palaan tukikohtaan. Lämmittelen sormia kynsitulilla.
Puoli kymmenen maissa luulen jo auringon nousevan, mutta ei, ei se nousutkaan. Korppipari sentään kuuluu ja näkyykin Pesäsaaren laidassa.
Mutta vähän jälkeen kymmenen olen jo varma. Tuo on aurinko tuolla mäntyjen välissä. Ilma on seljennyt. Yön pilvet väistyneet. Kuu lännessä vaalenee taivaan sineen. Käännyn pois omille jäljilleni kohti metsätien päätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti