Kello on kaksi. Nousen ylös. Ulkona on vielä pimeää. Niin pimeää kuin ulkona kesäkuun yönä voi olla. Keittelen aamukahvit. Selailen päivän uutisotsikoita samalla kuin nautin pari voileipää. Trump tviittaa poistaneensa ydinsodan vaaran. Voin siis lähteä turvallisin mielin kanahaukkametsiin. Tosin en ole vielä ole sopinut itseni kanssa reittiä. Lähtisikö pohjoiseen kohti Parkanoa vai etelään tarkastamaan urbaanien reviirien nykytilaa. Juon toisen kupin kahvia. Päätän lähteä etelään.
Ulkona on vielä kylmää. Varmaan lähellä nollaa. Ajelen tunnin verran. Sitten alan oleen alueella. Tarkoituksena tarkastaa muutamia vanhoja paikkoja sekä etsiä uusia. Löytyisi edes metsiä.
Maa haluaa tänäänkin kääntyä varjosta valoon. Auringon ensi säteet kultaavat yläpilviä. Edessäni aamuun heräilevä peltolakeus. Se näyttää elottomalta ja autiolta. Mutta äänimaailma ulkona kertoo kaikkea muuta. Kuovin iskevä varoitus, töyhtöhyyppien naukuva hätäily. Poikaset ovat piilossa jossain. Varikset pörhistelevät puhelinlangalla, ohi lentää pari kottaraista. Sepelkyyhkyt aloittavat aamun tutulla huhuilulla.
Jatkan matkaa metsän rantaan. Ensimmäinen pesäpaikka on hakattu. Tosin pesäpuu ja pari vieruskuusta on ystävällisesti jätetty hakkaamatta. Aivan turhaan. Ei tässä enää haukka pesi.
 |
| Metsäkurjenpolvi kukkii |
Seuraavalla reviirillä hakkuu myös tullut 10 metrin päähän pesältä. Pesä kuitenkin asuttu. Koko pesäpuu untuvien peitossa. Jatkan matkaa. Etsin vanhoja metsiä, jotka riittävän isoja haukan pesiä.
Metsätiet kulkevat maalaistalojen editse. Ei näy enää aittapolulla askeltavaa piikaa. Eipä näy aittaakaan. Mutkan takaa näkyy tulevan neliveto John Deere. Etupyörätkin korkeammat kuin meikäläisen Corolla. Isäntä sen näköinen, että tämä on mun tieni ja ajan ylitse, ellet väistä. Peruutan turvaan suosiolla.
Enimmäkseen löytyy hakkuuaukkoja. Muutamia vanhan metsän kaistaleita löydän ja kävelen lävitse löytämättä merkkejä haukoista. Aurinko kääntyy etelään. Ilma on jo lähes helteistä. Kuivat soratiet nostavat hienoa pölyä. Päätän kääntyä kotia kohti.
Takaumina tulee mieleen muistot vanhoista kesistä. Keskikesän aamuyö. Auto kuljettaa väsynyttä tanssiporukkaa halki maalaismaiseman. Tyttöjen pälätys takapenkillä vähitellen taukoaa. On vehreää, järven pinta tyyni. Rantasaunat vielä sauhuaa. Jostain kaukaa järven takaa voisi vielä kuulla haitarin äänen.
Ehkä tulevakin kesä voisi olla lämmin, sauna lämpiämässä tyynen järven rannalla. Mutta yksi asia puuttuu: Nuoria ei olla enää koskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti