Varpuspöllö, vanhojen metsien vakioasukas

 

Abstract: Territoy sample counts of pygmy owl (Glaucidium passerinum) in Western Finland 2017-2020. Observed density 7 active territory /100km2.

Vain kottaraisen kokoisen varpuspöllön levinneisyys ulottuu Metsä-Lappiin asti. Yleisin se on Etelä-Suomessa. Vuosien väliset vaihtelut eivät näytä lajilla olevan niin voimakkaita kuin monilla muilla pöllöillä. Lajin havaittavuutta on parantanut suuresti pesäpönttöjen rakennus.

Varpuspöllö metsästää myyriä, mutta myyräkantojen ollessa heikot, tappaa tehokkaasti myös varpuslintuja. Varpuspöllö viihtyy parhaiten vanhoissa, luonnontilaisissa havu- ja sekametsissä, joissa kolopuita on runsaasti. 

Selvitin varpuspöllön runsautta otosalueilta Siikaisissa. Selvitys tehtiin vuosien 2017-2020 aikana reviiriääntelyn perusteella keväisin ja syksyisin. Keväällä soidinaikaan  varpuspöllön saa melko helposti vastaamaan atrappiin. Parhaimmillaan kuulin kaksi pöllöä samaan paikkaan. Soidinpaikat olivat yleensä vanhan metsän läheisyydessä, mutta myös muuallakin, esim. maalaistalon pihassa. Syksyinen aamuhuuto kuuluu usein vain kerran tuntia-paria ennen auringonnousua, joten paikalla on oltava pidempään ja hyvissä ajoin.

Selvityksessä varpuspöllön tiheydeksi tuli n. 7 (6,69) reviiriä /100 km2 . Tiheys tarkoittaa Siikaisten kokoisella alueella  noin  22  aktiivista reviiriä. Omien muiden havaintojen perusteella tulos ei vaikuta ollenkaan yliarvioidulta.

Kesän 2020 petolintukatsaus

 

Tiivistelmä: Viime talvi oli lähes lumeton ja vuosisadan lämpimin. Kanalintukannat olivat samalla tasolla kuin kesimäärin viime vuosina. Metsäjäniksillä oli kato.
Onnistuin varmistamaan 121 kanahaukkapesintää Länsi-Suomesta. Se on 13 paria viimevuotista enemmän, mikä johtuu pääasiassa uusista löydetyistä reviireistä. Aluekohtaiset pesinnät on esitetty taulukossa 1. Vuosittainen muutosindeksi kaaviossa 2.

Abstract: Enclosed the presentation of this year's Goshawk (Accipiter gentilis) nesting success in Western Finland according to my own study. Additional observations like annual weather and prey species situation are also presented. A total of 121 active nests were found. Regional distribution is shown in Table 1. Long term nesting index can be seen in Figure 2.

Yleistä

"On väärin sanoa, että puut olisivat pitkäikäisiä,
ne vain vanhevat hitaasti."
(Dos. Terho Valanne, Dendrologian kurssi 1982, Turun yliopisto)

On väärin sanoa, että kanahaukat pyrkisivät pesimään mahdollisimman kaukana toisistaan. Päinvastoin, ne pyrkivät pesimään mahdollisimman lähellä. Mahdollisimman lähellä merkitsee kanahaukoille Länsi-Suomessa noin 4 kilometrin matkaa.

Sää

Syyskuun alku 2019 vaihtelevaa. Kovia sateita ja välillä poutaa. 10.9. hellettä +25. Syyskuun loppu sateinen. Vain muutama poutapäivä

Lokakuun alku sateinen. Parina yönä hallaa. Lokakuun loppu sateinen, ei yöpakkasia. 25.10. lämpötila +14. 30.10 hiukan valkoista maassa. Suli pian pois.

Marraskuu sateista, mutta melko lämmintä.

Joulukuussa enimmäkseen plussaa. Vesisateita. Jouluaattona +2, tihkusadetta. Ei lunta Porissa, Karviassa kyllä 5 cm.

Tammikuu 2020 mennään enimmäkseen plussalla. Parhaimmillaan +8 kuun puolivälissä. Sateisia ja tuulisia päiviäkin on. 31.1. ensimmäinen siitepölytiedote.

Helmikuussa lauhaa. Yöllä joskus -8. Pori melko lumeton. Kankaanpäässä lunta 15cm. 10. päivä ja 16. päivä länsimyrskyä, vettä kaatamalla.

Maaliskuussa mentiin kohti kevättä. Mittaushistorian 3. lämpimin talvi takana. 13. päivä sinivuokot pihassa kukassa.

Pääsiäisenä huhtikuun 12. päivä +5 astetta Aamulla satoi räntää, joka pian suli pois. Huhtikuussa päivisin +10 yöllä joskus pari astetta pakkasta, enimmäkseen poutaa.

Vappuna 1.5. yöllä -3, päivällä +6 astetta. Toukokuussa enimmäkseen poutaa. 30. päivä omenapuu kukki.

1.6. Niinisalossa +26.9 astetta. Kesäkuu kuiva. Ennen juhannusta viikon hellejakso. Juhannuksena +28 astetta.

Heinäkuun pari ensimmäistä viikkoa sateista. Sitten viikko poutaa. Päästiin jopa yli 25 asteen. Heinäkuu kului taas selvästi nopeimmin kuin esim. marraskuu.

Päiväpetolintujen pesintätiedot

Aineisto on jaoteltu vuoden 2000 kuntajaon mukaan kunnittain. Taulukoissa esitetty tarkastettujen reviirien määrät, asutut ja munitut sekä hakkuissa menneet pesät. Osa vuosien saatossa löydetyistä reviireistä ollut pitkään autiona, jäänyt asutuksen tai turpeenoton jalkoihin jne. Tämän vuoksi tarkastetuiksi on laskettu vain reviirit, joissa ainakin 2 seuraavista kolmesta ehdosta toteutuu:
1. On pesinyt viimeisen 5 vuoden aikana
2. On pesä puussa
3. On pesämetsää >2ha

Asutuiksi on tulkittu pesät, joita selvästi koristeltu tai joita toinen emoista puolustanut.

Kanahaukan pesistä tarkistettiin kaikki tiedossani olleet reviirit seuranta-alueella.

Samoin hiirihaukan ja mehiläishaukan pesäpaikoista tarkastettiin kaikki viime aikoina käytössä olleet pesät. Varpushaukan reviirien etsintä oli satunnaista.

Pesien etsintään ja tarkastukseen käytettiin aikaa yhtä paljon kuin viime vuonna.

Ravintotilanteesta

Pesäpaikoilla silmäillyissä saalisjätteissä oli eniten varislintuja (40%), metsäkanalintuja oli 30%. Yksittäisten lintulajien/-ryhmien määrästä harakoita oli 25%, rastaita 15%, pyitä oli 23%, närhiä 8%, sepelkyyhkyjä vain 4%. Oravia näkyi ruokalistalla hyvin vähän, vaikka oravakannat muuten näyttivät olevan huipussaan.

Harvinaisemman saaliin kilpailun voitti tänä vuonna haukkapari Honkajoelta, joka oli saalistanut aikuisen koiraskäen.

Metso. Parhaalla soitimella Honkajoella 29.4. oli 8 kukkoa . Tilasto esitetty kaaviossa 1.1.

1.1. Yearly counts of Capercaillie cocks (Turo) in a courting ground in Western Finland

Kaavio 1.1 Soidintavien metsojen havaitut  yksilömäärät yhdellä soidinalueella Honkajoella 2000-2017

Metson runsausindeksissä oli tänä vuonna lievää nousua. Teeren grafiikka sahailee samoilla hehtaareilla kuin aikaisempinakin vuosina. Metsäjäniksiä näkyi tänä keväänä erittäin vähän. Olisiko rutto ollut syynä, tuskin kuitenkaan korona? Oravakannat olivat tänä vuonna huipussaan. Indeksit esitetty kaaviossa 1.2.

1.2. Abundance index of Metso (Capercaillie,Turo), Teeri (Black grouse, Ltet), Orava (Squirrel, Svul) and Jänis (Mountain hare, Ltim)

Kaavio 1.2 Metson, teeren, oravan ja jäniksen runsausindeksit 2010–2020

Pyy. Pyyn korjatuksi parimääräksi laskenta näytti 1.96/km2 Siis pientä nousua viime vuoteen. Laskentamenetelmä esitelty aikaisemmissa kirjoituksissa.

Pyyn parin päivän ikäiset poikaset ovat taitavia piiloutujia

Kesällä poikueita näkyi melko runsaasti, ja ne olivat huomattavan suuria. Kuiva ja lämmin alkukesä oletettavasti oli poikueille edullinen.

Luke  raportoi Satakunnassa 9.8  linnun yksilömäärä/km2, sisältäen poikasia. Tulos on noin 20% viimevuotista parempi

Kaaviossa 1.3 nähdään pyykantojen parimäärien suhteellinen kehitys 2008–2020. Vuoden 2008 parimäärälle annettu indeksiarvo 100.

1.3. Yearly Index of Abundance of Hazel Grouse (Bbon).

Kaavio 1.3 Pyyn parimäärät indeksi kesälaskennoissa tutkimusalueella 2008–2020

Jyrsijät. Myyrähuiput ovat antaneet odottaa itseään koko 2010-luvun. Heikolta näyttää edelleen. Metsämyyräkannat ovat heikot. Peltomyyrä ei metsissä tavattu. Myöskään metsähiiriä ei näkynyt.

1.4. Bank vole (Mgla), Index of Abundance

Syyskuun alussa suoritin perinteiset poistopyynnit metsäisillä biotoopeilla Noormarkussa. Koealapyyntien tuloksena saatiin seuraavia tiheyksiä: Metsämyyrä 44 yks/ha, peltomyyrä <0-15 yks/ha, metsähiiri <0-15 yks/ha.


Kaaviossa 1.4. kuvattu metsämyyrän runsausindeksiä vuosina 2011-2020. Indeksi -1.0 kuvaa erittäin huonoa kantaa, indeksin arvo 0.0 kuvaa hyvää ja indeksin arvo 1.0 huippuvuotta.

Ampiaiset. Huonoin ampiaisvuosi miesmuistiin. Rakennuksissa erittäin vähän pesiä. Metsissä ei näkynyt juuri ollenkaan. Keväällä naaraita vähän. Syksyllä ei minkäänlaista parveilua. Mehiläishaukan pesäpuiden alla kennoja vähän. Loppukesän kuusten humina vähäistä. Ei siis ampiaisia kirvajahdissa. Ampiaispyyntejä ei tänä vuonna suoritettu. Lajeista varmuudella määritettiin vain yleinen ampiainen (D vulgaris).

Kanahaukka

Koska talvi oli puun korjuun kannalta surkea, kanahaukkametsiä kaatui alkukesästä kovaan tahtiin. Kuivista keleistä innostuneet motot puivat vanhoja kuuisikoita innokkaina touko-heinäkuun. Samalla tuhottiin melkoinen joukko maalintujen pesiä. No, toki pari uutta, ennestään tuntematonta, vanhaakin metsää vielä löytyi

Kuten aina, luonnonpesä rakennetaan kuusessa mieluiten latvanvaihtohaarukkaan tai oksasykeröön. Huono-oksaisissa säästömetsissä usein mäntyyn tai lehtipuuhun.

Kanahaukat voivat kyllä joustaa pesäpaikkavaatimustensa suhteen. Yksi pari pesi tänä vuonna suolla. Se pesi siellä jo muutama vuosi sitten, sen jälkeen kun pesämetsä oli kaadettu. Tuli kuitenkin pesimään pesäalustalle läheiseen vanhaan kuusikkoon. Nyt taas samassa korvessa. Toinen pari pesii  edelleen isopuustoisella rämeellä. Edelleen eräs pari vaihtoi asumaan harvapuustoisella kuivalla kankaalla olevaan pesäalustaan, vaikka vanha pesäkuusikko oli vieressä. Muuten pesäpaikat olivat normaaleja vanhoja kuusikoita tai kuusivaltaisia sekametsiä.

Vanhaa, järisyttävän komeaa kanahaukkametsää löytyy vielä jostain

 

 

Vanhojen metsien pirstaleissa haukat yhä useammin joutuvat tyytymään kapeisiin kaistaleisiin aukkojen reunassa. Myöskään ihmistoiminnan läheisyyttä ei aina voida välttää. Yksi pesä näkyi suoraan talon yläkerran ikkunasta. Toinen pesä oli 40 metriä kesämökistä. Edelleen yksi pesä sijaitsi 3 metriä metsätiestä.

Talven keskilämpötila oli +1,3 astetta. Se on korkein koskaan mitattu Porissa. Se antoi odottaa hyvää kanahaukkavuotta. Aivan kohtuullinen siitä tulikin. Pieni lasku kuitenkin viime vuoteen.

Usein minulta kysytään, mikä on paras etsintäsää? No, huonoin keli on varmasti kirkas auringonpaiste. Auringonpuolelle ei voi katsoa ja toinen puoli on täynnä varjoja. Pilviselläkään säällä erottuvuus ei ole parhaimmillaan. Pieni sade ei periaatteessa haittaa, mutta optiikka ja mies kastuu. Tuulinen sää hävittää poikasten kerjuuäänet. Yhteenvetona voidaan todeta, ettei hyvää säätä olekaan. Silti joka heinäkuun aamuyö olin jossain päin liikkeellä, satoi tai paistoi.

Juhannusyönä löysin kolme uutta pesää uusilta alueilta Varsinais-Suomesta. Muuten hakureissut olivat 0-1-pesän aamuja.

Jotkut haukkaparit innostuvat koristelemaan pesiään paksulla risukerroksella. Rytöläjä luistaa helposti alas kesän tuulissa. Näin kävi tänäkin vuonna ainakin kahdella pesällä. Kanahaukka yleensä kyllä huolehtii esimerkillisesti pudonneista. Tuo ruokaa, lämmittää, vartio, tekee pesää. Näilläkin pesillä ainakin osa pojista selvisi pesän alta 1.5 -viikkoisista untuvikoista lentopoikasikään.

Kuvassa 1.4 esitetty kanahaukan pesintäindeksi verrattuna talven keskilämpötilaan. Regressiosuora piirretty. Vuoden 2020 arvo merkitty kaaviossa keltaisella. Asiasta tarkemmin aikaisemmissa kirjoituksissa.

Diagram 1.4. Regression analysis of Goshawk abundace versus winter average temperature. Year 2020 marked yellow

Kuva 1.4. Kanahaukan pesintäaktiivisuuden riippuvuus talven keskilämpötilasta

Tänä vuonna kanahaukan pesintä oli edelleen hyvällä tasolla. Pesiä on etsitty mahdollisuuksien mukaan koko Länsi-Suomesta. Pohjois-Satakunnassa reviirit on edelleen melko hyvin hyppysissä. Etelämpänä reviireitä on tiedossa laikuttaisesti.

Parhaiten etsintäponnistukset onnistuivat Ikaalisissa, josta löytyi peräti 5 uutta pesintää. Noormarkkukin jälleen aktivoitunut, +4, yhteensä 7. Karviasta +3, samoin Honkajoelta. Äetsästäkin 2 uutta. Salo, Pöytyä, Lieto ja Masku ovat tulleet mukaan uusina alueina. Liedosta heti pohjiksi 4 pesivää.

Table 1. Regional distribution of nesting Goshawks (Agen)

Alla olevassa kaaviossa on kuvattu kanahaukan pesimäkannan muutosta. Vuoden 2001 parimäärälle on annettu arvo 100. Indeksi on suhteutettu vuosittain tarkastettujen reviirien määrällä. Vuosina 2017–2020 pesien etsintää on harrastettu laajemmin Länsi- Suomessa. Uusilta alueilta löytyy helpoiten asuttuja reviireitä. Pohjoissatakuntalaisten peruskuntien indeksi on tästä syystä esitetty omana käyränään, joka ko. vuosien osalta on hieman kokonaisaineiston alapuolella.  Pesintäindeksi oli koko aineistosta 162 ja Pohjois-Satakunnassakin 153. Vuoden 2010 katovuoden jälkeen käyrä on vuosi vuodelta hilannut itseään kohti korkeuksia. Varmaa on, että joskus pitää tulla myös alaspäin. On selvää, ettei tällaisen kannan hallinta onnistuisi ilma kattavaa alustaverkostoa. Ei ainakaan yksi mies ja corolla -periaatteella.

Diagram 2. Goshawk (Agen) Index of Abundance, years 1994-2020

Kaavio 2. Kanahaukan pesivän kannan muutosindeksi tutkimusalueella 1994–2020

Reviiritarkastustulokset on esitetty  taulukossa 1.  Aktiiveja reviireitä tarkastettiin 188. Asutuiksi todettiin 132 kpl. Näistä pesittyjä oli 121 pesää.

Uusia pesiä löytyi tänä vuonna 60 kpl, joista 30 oli kokonaan uudella reviirillä. Löydettyjen pesäreviirien kokonaismäärä on nyt 248.

Kanahaukan pesien kokonaisaineistossa 34 pesää oli männyssä, 21 koivussa, 11 haavassa, 1 tervalepässä ja 430 kuusessa. Vuosina 2017–2020  runsas 58 % kanahaukan luonnonpesistä oli oksa-anomaliassa (tuulenpesä, latvanvaihto tms.). Pesäalustoilla pesi tänä vuonna 59 %  kanahaukoista.
 

Tämä oli ainoa haukkahavainto Kihniössä tänä vuonna.

Hiirihaukka

Hiirihaukat pesivät tänä vuonna selvästi viimevuotta ponnekkaammin. Ilmeisesti vesimyyriä ja peltomyyriä oli kohtuullisesti, ainakin paikoin. Metsämyyrien kannat kuitenkin romahtivat kevään kuluessa, jos ne nyt erityisen vahvat olivatkaan.

Hiirihaukan pojilta kuulee tyypillistä naukuvaa ääntelyä. Jotkut poikueet saattavat kiljua hyvin kanahaukkamaisesti. Lisäksi saattaa kuulla käheää kettumaista ääntelyä. Tänä vuonna kuulin sitä yhdellä reviirillä.

Table 2. Municipal view of found  Buzzard (Bbut) nests

Hiirihaukan reviirejä tarkistettiin 27 kpl. Vähintään munituiksi todettiin 21 reviiriä.

Mehiläishaukka

Mehiläishaukkahavainnot jäivät vähiin. Asiaan vaikutti varmasti ampiaiskato. Karaistuneet konkarit pesivät tietysti aina jossain.

9 pesäpaikkaa tarkistettiin. Pesintä todettiin jälleen neljällä reviirillä, jotka sijaitsivat Kullaalla, Merikarvialla (2) ja Hinnerjoella.

Varpushaukka

Varpushaukkoja näkyi kohtuullisen vähän. Kaksi pesähavaintoa. Tilastolliset törmäilyt pesintään tapahtuivat tänä vuonna Siikaisissa ja Noormarkussa.

Haarahaukka

Ei havaintoja.

Maakotka

Vanhalla reviirillä alustaa koristeltu. Lisäksi toisella reviirillä koristeltu alusta, jolla untuvia, mutta merikotkaa en pystynyt täysin poissulkemaan.

Merikotka

Kanahaukkakiireiden takia merikotkiin ei ehditty paljoa panostamaan. Yhdellä reviirillä sisämaassa nähtiin 2 lentopoikasta. Lisäksi parilla reviirillä koristeltu alusta. Kolmella luonnonpesällä jäi taas käymättä.

Tänäkin vuonna huomasin merikotkilla samaa ärsyttävää tapaa vahtia kanahaukan alustoja, vaikkeivat oikein pääse niille lentämään. Istutaan lähipuissa ja pemotetaan untuvaa metsä täyteen.

Pöllöt

Varpuspöllön kanta näyttää vakaalta vuodesta toiseen. Pesähavaintoja muutama. Syksyllä lähes jokaisessa vanhassa kuusikossa voi kuulla varpuspöllön valittavan aamuhuudon ennen auringonnousua.
Viirupöllöllä todettiin yksi pesintä pesäalustalla.
Lapinpöllöjä samataten yksi naaras hautomassa vanhalla kanahaukan pesällä.
Huuhkajia tavattiin yksi pari yöllä vartioimassa sorakasojaan

 

Miksi kanahaukka pesii korkeammalla?

 

 Kuu katsoo usvan takaa
venusta yössä vaeltavaa
Idässä kajo ruskon
jo antaa uskon uuteen päivään
Tuuli etelästä aavistelee poutaa
Hyppään corollaan, ajan kohti Auraa

Metsä löytyy, vielä pimeää
Kuusiin katson, vaikken mitään nää
Sulkia on kiven päällä
Ulosteita siellä täällä
Juvin ääni yöpuultaan
Ohjaa kulun siihen suuntaan
Vielä vajaa kilometri Auraan
Uusi pesä, selvää kauraa

©Tapio Niemi

Abstract: Goshawk (Accipiter gentilis) appears to be nesting at a much higher than before.
In my own data from 1974-2020, the average nesting height was 12.8 m (n=309).
If we look at the period of 2015-2020 (n=127), the nesting height was 14.1 m (Diagram 1).
The difference is statistically very significant. The main explanatory factor is tree species.
Today, the Goshawk nests more often in other tree species than in spruce (Picea abies),where nests are generally located clearly lower level than, for example, in pine (see Diagram 2).

 Kanahaukat pesivät nykyään korkeammalla. Ainakin tuntuu siltä. Olen teemaa viime vuosina sivunnutkin aikaisemmissa blogeissani. Tarkemmin asiaan paneuduin 2016 valmistuneessa selvityksessä, jossa laajasti analysoitiin pesien ja pesäpaikkojen metriikkaa (Niemi T, 2016). Mainitussa tutkimuksessa keskimääräiseksi pesimiskorkeudeksi tuli 12,7 metriä, vaihteluvälin ollessa 8-19 metriä (n=69).

Ajoin uudestaan tämänhetkisen aineiston ja päivitin tiedot tältä osin. Valitsin tarkasteluun vain luonnonpesiä. Pesät, joista ei ollut tarkkoja korkeustietoja, jäivät luonnollisesti myös pois selvityksestä. Tarkasteluun jäi 309 pesää aikajaksolta 1974–2020. Näiden pesimiskorkeuden keskiarvo oli 12,8 m. Jos katsotaan 2016-2020 löydettyjä pesiä (n=127), niiden pesimiskorkeuden keskiarvoksi tuli 14,1 m.

Diagram 1. Height disntance of Goshawk in different time intervals

Ero pesimiskorkeuden keskiarvoissa on tilastollisesti eritäin merkitsevä (5,791*** ,t-test). Mistä ero johtuu? Olisivatko pesintään sopivat oksat nykyään korkeammalla? Onko puulajilla merkitystä?

Tarkistin pesintäkorkeudet eri puulajeilla. Kuusella korkeus oli keskimäärin 12,4 m (N=245), männyllä 14,8 m (n=31), koivulla 13,5 m (n=21) ja haavalla 13,8 m (n=11). Ainoassa tervaleppäpesinnässä pesä oli 11 m korkeudella.

Diagram 2. Relative proportion of spruce nesting Goshawks at different time intervals

Yhä harvempi haukka pesii nykyään kuusessa. Aineiston valossa kuusen osuus pesäpuuna vaikuttaisi pienentyneen. Ennen vuotta 2000 (1974–2000) kuusi-% näyttäisi olevan 95% paikkeilla. Vuoden 2000 jälkeen (2000–2020) vain noin 76% haukoista olisi valinnut pesäpuukseen kuusen. Varttuneissa männyissä ja lehtipuissa tuoreet oksat normaalisti alkavat ylempää kuin kuusissa, mikä selittää suuren osan havaitusta pesintäkorkeuden muutoksesta. Kanahaukat näyttävät pitävän nykyään mäntyä ja lehtipuita kuusta helpompana rakennusalustana.

Pesänrakennuksen helppous varmasti onkin yksi tärkeä pesäpaikan valintaan vaikuttava kriteeri. Jos pesää ei ole valmiina, se rakennetaan sinne, minne sen helpoiten saa. Tuulenpesät ja latvanvaihdot kuusella ovat erittäin suosittuja. Vuosina 2017–2020 löydetyistä 48 kuusipesästä 58,3 % oli oksa-anomalioissa.

Paras on tietysti tukeva pesäalusta, jonka kanahaukka valitsee ilman muuta, jos sellainen vain löytyy reviirin keskustan tuntumasta. Mielellään tietysti vanhasta kuusimetsästä. Yli puolet tiedossani olevista kanahaukoista Satakunnassa pesii vuosittain pesäalustoilla. Se tarkoittaa noin kolmannesta kaikista alueen haukkapareista. Kun energiaa ei kulu turhanpäiväiseen risujen keräilyyn, kanahaukat voivat keskittyä siihen, mihin ovat parhaiten sopeutuneet: pulujen ja harakoiden metsästämiseen.

Lähteet:

 Niemi, T. (22. 06 2016). Haukkamettas. Noudettu osoitteesta Kanahaukan pesäpaikan valinta ja pesäpaikka-analyysi: http://haukkamettas.blogspot.com/2016/06/kanahaukan-pesapaikan-valinta-ja.html

 

Onko kanahaukalla ryhmäpesintää

On aikainen aamu heinäkuun

ja pakopaikkaa etsii sydämein

Auringon nousu unohtamaan saa muun

Väärät siirrot jotka tein

Ensi säkeet laulurastaan

Uusi tie on edessäin

En enää palaa yöhön mustaan

Suljen oven perässäin

Ja kuitenkin

jälkeen päätöksein

yhä pakopaikkaa

etsii sydämein

©Tapio Niemi

Abstract: Do the Goshawks nest in clusters? Some discussion concerning observed nesting groups. Neighbors do not settle down as far apart as possible, but rather as close as possible. For the goshawk "close" means a distance of about 4 km.

Kanahaukan pesäpaikan valintakriteereitä olen selvittänyt aikaisemmin tässä blogissa (esim. ”Kanahaukan pesäpaikan valinta – hypoteesi”, Niemi T. ,2017).

Kanahaukan pesimäkannan tiheyden määrää ennen kaikkea luontainen pesimäverkko, jonka "silmäkoko" on 4-5 km. Pesät sijaitsevat verkon joustavissa solmukohdissa eli lokuksissa. Olen esittänyt, että kanahaukat paikantavat toisensa kevät ja syys-soitimen kiljunnalla. Haukat myös tuntevat toisensa yksilöllisesti.

Ennen ihmistoiminnan voimakasta vaikutusta on oletettavasti ollut laajoja alueita, joilla pesimälokukset ovat olleet miehitettynä yhtenäisesti. Verkko oli täynnä. Joustonvaraa ei juuri ollut. Tällä hetkellä on toisin.  Kanahaukan pesimäkannan tiheys on pudonnut huomattavasti vanhoista hyvistä ajoista.  Haukat voivat itse päättää, mihinkä lokukseen asettuvat ja myös halutessaan vaihtaa reviiriä.

Itselläni on alustavia havaintoja kanahaukan pesimäryhmistä eli klustereista. Haukat eivät pyrikään levittäytymään tasaisesti vapaalle alueelle, vaan muodostuu useamman pesivän parin klustereita. Klustereiden välissä on laajoja tyhjiä alueita. Ryhmän koko on voinut olla 4-8 lokusta ja aukon koko vähintään 2 lokusta suuntaansa. Siis haukat eivät pyrikään mahdollisimman kauaksi naapurista vaan pikemminkin mahdollisimman lähelle. "Mahdollisimman lähellä" kanahaukalla merkitsee noin 4 km etäisyyttä pesien välillä.

Ymmärrettävästi pesimäryhmä syntyy helposti ison kylätaajaman tai kaupungin läheisyyteen. Taajaman varislintu-, lokki- ja puluparvet tuottavat vakaan ravintolähteen useille haukkapareille. Mutta pesimäryhmiä näyttäisi olevan myös paikoissa, joissa selvää taajamaefektiä ei voi havaita. Ryhmillä näyttäisi olevan oma identiteetti. Sen lisäksi, että ne syntyvät johonkin paikkaan, ne voivat myös kadota tai siirtyä.

Ravintotilanne, metsien rakenne ja sopiva pesäpaikka, tietysti pitkälti selittävät kanahaukan asettumista tietylle alueelle. Tämän lisäksi epäilen, että ryhmien muodostumista voivat edesauttaa jotkin sosiaaliset syyt. Lähiparit saattavat olla sisaruksia tai ryhmässä on lähiparien vanhemmat tai haukkakoiras on joskus pesinyt naapurinaaraan kanssa. Ryhmässä voi olla alfapari, joka (esim. ikänsä puolesta) läsnäolollaan vakuuttaa muut parit alueen elinkelpoisuudesta.

Jos haukkapari kuolee, usein uusi pari asettuu pesimään samaan metsään, ehkä jo seuraavana vuonna. Tämä johtuu juuri lokusrakenteesta. Vaikka reviirirajoja ei olekaan pyykitetty metsään, lähin naapuri määrää aina seuraavan lokuksen. Periaate on sama kuin kalaverkon korjauksessa. Reikää ei voi paikata keskeltä. Sukkulaa on aina alettava heiluttaa alkaen reunasta.

Schematic picture of Nesting clusters of Goshawk in certain W-Finland area

Onko kanahaukka vanhojen metsien laji?

Äsken kilometri jäätä
täällä maan päällä
Pian Litorinan vedet sinisinä
Sitten maata, metsää ja minä
Elämä vain välähdys avaruuden pimeydessä
Almanakassa aina uusi maanantai
Kevään jälkeen syksy
korjaa kypsää viljaa
Tahdon hengittää vain hiljaa
täällä maan päällä
Taas kohta kilometri jäätä
©Tapio Niemi

Abstract  

Goshawk the bird of old-growth forest. In this summary is discussed bros and cons of old-growth forest that has attained great age without human forestry activities and matured forest, which has thinned, say after 20 years and 50 years. It is stated that cultivated forest can offer better nest sites for Goshawk  and quicker than completely protected natural grown forest.

Korpikolva (Pytho Kolwensis) on pieni kovakuoriasilaji. Sen toukka tarvitsee elääkseen ison lahopuun yli 150-vuotiaassa kuusikossa. Se on hyvin harvinainen. 1960 luvulla korpikolva on löydetty vielä Pirkanmaalta. Nykyään lähinnä Venäjän Karjalasta. Lajin löysi ja kuvasi tieteelle v.1833  C. R. Sahlberg Säkylän Pyhäjärven Kolvaan niemeltä. Sitä voi hyvällä syyllä sanoa vanhan metsän lajiksi.

Pohjantikka viihtyy vanhoissa metsissä ja söisi mielellään korpikolvan toukkia, jos vain sellaisia jostain löytäisi. Kelpaa sille muutkin kuoriaistoukat. Pesänsä se kovertaa lahovikaiseen kuuseen. Pohjantikkaa pidetään vanhoista metsistä riippuvaisena lajina. Mutta onko kanahaukka vanhan metsän laji?

Kanahaukka on selväpiirteinen reviirilintu, joka pesii isopuustoisissa metsissä. Suurin kanahaukkatiheyttä selittävä tekijä onkin varmasti sopivan pesämetsän löytyminen ydinreviiriltä. Ravinto- ja säätilat selittävät vain vuosittaista vaihtelua. Olemassa oleva pesä kertoo kanahaukalle metsän turvallisuudesta ja laadukkuudesta, vaikka sopivat oksat uudelle pesälle löytyisikin (Niemi, Haukkamettas_3, 2015). Pesämetsä pitäisi olla vähintään muutaman hehtaarin suuruinen. Hehtaarikin riittää, mikäli metsikkö sopivasti nivoutuu laajempaan metsäkokonaisuuteen (Niemi, Haukkamettas, 2016).

Olen esittänyt (Niemi T, Haukkamettas_3, 2018), että kanahaukan pesimätiheyden määrittävät luontainen reviirikäyttäytyminen (pesimäverkko), vanhan metsän olemassaolo ydinreviirillä sekä ravintotilanne.
Ravintoon vaikuttavat tekijät asettavat reviirit eriarvoiseen asemaan vuosittain tai pidemmällä aikajaksolla. Reviirit, joilla ravinnonsaantimahdollisuudet ovat heikommat tai huonontuneet, jäävät yleisimmin autioiksi (Niemi T, Haukkamettas_3, 2018).

Noin 80-vuotiasta valoisaa talousmetsää. Harvennukset suoritettu ajallaan. Kelpaa kanahaukalle

Pesä sijaitsee tyypillisesti puun puolivälissä 12-13 metrin korkeudessa, hieman ylöspäin tuoreiden oksien alkamiskohdasta. Oksat ovat tässä pisteessä kaikkein pisimpiä, paksumpia ja vaakasuoria. Pesältä kanahaukka pystyy heittäytymään alaspäin vapaaseen lentotilaan. Samoin pesälle kanahaukka palaa lentotunnelista alhaalta ylöspäin. Vapaa lentotunneli edellyttää, että metsäpohjan taimettuminen on vähäistä. Tämä taas vaatii, että latvuskerroksen peittävyys on tarpeeksi korkea estämään valon pääsyn pohjakerrokseen ja pitämään näin taimettumisen kurissa(Niemi, Haukkamettas, 2016).

Viime aikoina on löytynyt pesiä myös korkealta, jopa 22 metrin korkeudesta kuusessa. Pesät ovat pieniä, oravanpesämäisiä, joita alhaalta kiikaroimalla on erittäin vaikea tunnistaa kanahaukan pesäksi. Seisontakorkeus jää näissä vähäiseksi, mutta oksat ovat kuusen yläkolmanneksessa terhakkaasti yläviistoon helpottaen pesän tukemista. Vuodelta 2017 on pari pesälöytöä männyn latvaosta. Mahdollisesti alun perin korpin pesän päälle tehtyjä.

Ilmeisesti ns. "luonnollisia" pesäpaikkoja oksattoman rungon ja tuoreiden oksien alkamiskohdassa on nykymetsissä entistä vaikeampi löytää (Niemi T. , Haukkamettas, 2018).

Usein esitetään, että kyllä kanahaukka pesii huonommassakin metsässä, ellei muuta ole tarjolla. Väitteelle ei löydy perusteita. Pikemminkin näyttää siltä, että vaikka pesimiskykyinen kanahaukkapari asustaa paikalla ja ravintoa on tarjolla, pari jättää pesimättä, mikäli mitat täyttävää pesämetsikköä ei ydinreviiriltä löydy (Niemi, Haukkamettas, 2016).

Pidemmän ajan trendinä on nähty kanahaukkojen väheneminen kultaiselta 50-luvulta näihin päiviin. Muutos on yhdistetty metsien tehohoitoon, aukkohakkuisiin ja sitä seuranneeseen kanalintukatoon (Niemi T. , Haukkamettas, 2011).

Kirjoituksessa ”Kanahaukan pesäpaikan valinta – hypoteesi” esitetään kriteerit pesäpaikan valinnalle. Siinä esitetään mm. että kanahaukat ilmaisevat reviirinsä soidinkiljunnalla. Kanahaukka rakentaa pesänsä yleensä vanhaan metsään, paikkaan johon sen helpoiten saa esim. tekopesälle, tuulenpesälle tai latvanvaihtohaarukkaan (Niemi T. , Haukkamettas_2, 2017).

Tässä 80-vuotiaassa talousmetsässä harvennukset jääneet suorittamatta. Puut riukumaisia ja hento-oksaisia

Kanahaukkametsän kriteereitä ja menetelmiä niiden suojelemiseksi on esitetty kirjoituksessa: ”Kanahaukkametsän kriteerit”. Siinä todetaan, että pesintäaikaiset hakkuut eivät vahingoita pelkästään haukkoja, vaan koko metsäluontoa. Kanahaukkametsän synty luontaisesti, ”kirveen koskematta”, saattaa viedä yli 200 vuotta. Silloinkin se helposti jää ylitiheäksi ja alijäreäksi rääseiköksi. Parhaiten kanahaukkametsä syntyy sopivalle maastopohjalle normaalein metsänhoidollisin toimenpitein. Päätehakkuu, istutus, 2-harvennusta ja 80 vuoden kuluttua meillä on valmis kanahaukkametsä. Toki jatkuva kasvatus ja pienet hakkuukuviot ovat ehdottomasti suositeltavampia , (Niemi T. , Haukkamettas_2, 2018).

Sammaleen alta edellisen harvennuksen yli 50-vuotiaita kantoja. Vielä täysin kovia

Vuonna 2014 selvitin omasta aineistostani kanahaukan pesien välisiä etäisyyksiä. Tein mittaukset kartta-aineistosta alueilla, joilla katsoin tiedossa olevan pesäverkon olevan yhtenäinen. Pesien väliseksi etäisyydeksi saatiin keskimäärin 4.39 km (n=34). Keskiarvo alueittain vaihteli 4.16:sta 4.73:een. Keskihajonnan ollessa 0.74  (Niemi, 2014).

Ulkomaisia tutkimuksia kanahaukan pesäreviirit jakaantuvat alueellisesti myös erittäin tasaisesti. Kanahaukka näyttäisi kaikilla alueilla pesivän keskimäärin samalla tiheydellä, n. 5 pesivää paria/100km2. Vierekkäisten pesien ollessa n. 4-5 km:n etäisyydellä toisistaan. Tiheydet ja niiden satunnaisvaihtelu näyttävät samalta, tutkittiinpa kanahaukkaa pohjoismaisessa havumetsässä, eurooppalaisessa pyökkimetsässä tai pohjoisamerikkalaisessa vuoristometsässä  (Niemi, 2014).

Oman hypoteesini mukaan kanahaukat pitävät pesimäverkon etäisyydet oikeissa mitoissa soidinaikaisella kiljunnalla. Haukat tunnistavat naapurinsa kiljunnasta ja pitävät neljää kilometriä matkana, jota lähemmäksi naapuria ei ole hyvä mennä eikä tulla (Niemi T, Haukkamettas_2, 2017).

Pesintäverkko on vakiintunut nykyisiin uomiinsa pääosin heti jääkauden jälkeisessä kuusettumisvaiheessa (Niemi T, Haukkamettas_2, 2017), noin 3000 vuotta sitten. Kuusi tuli idästä, samoin kanahaukat. Länsi-Suomi nousi Litorinamerestä ja kuusettui lyhyen koivumetsäkauden jälkeen. Tuhannessa vuodessa kirveen koskematonta aarnimetsää oli kaikkialla. Sitä ei tarvinnut erikseen etsiä. Ainoastaan karut kallioalueet ja hiekkanummet jäivät männylle. Metsäpalot ajoittain avarsivat loputtomien salojen synkkyyttä.

Liian tiheässä kuusenkin oksat kuolee. Kuivuneiden oksien tilalle ei koskaan synny uusia, vaikka myrsky tilaa tekisikin.

Omassa, n. 400 kanahaukan pesän aineistossani (ennen vuotta 2018), kaikki pesät ovat vanhassa metsässä. Paria poikkeusta lukuun ottamatta kuusikossa tai kuusivaltaisessa metsässä. Ne pari poikkeusta ovat isopuustoisella rämeellä. Mitään konkreettista syytä ei tunneta, miksei kanahaukka voisi pesiä 50-vuotiaassa kasvatusmetsässä. ”Kanahaukkametsän” kriteereitä olen määritellyt aikaisemmin (Niemi, Haukkamettas_2, 2018). Vuonna 2019 löytyi pesä  istutusmännikön puolelta vanhan kuusimetsän laidalta.

Kanahaukat ovat myös kaupungistuneet. Kaupunkien puistoista löytyy vanhaa metsää vastaavia saarekkeita. Ravintoa riittää. Melusaasteen takia "naapuria ei voi kuulla" yli 3km etäisyydeltä. Näin pesimistiheys voi paikallisesti nousta 15 pariin/100km2.

Toisin kuin kirjallisuudessa usein esitetään, alusta saakka luonnontilaiset metsät kasvavat 100 vuoden periodilla ylitiheiksi rääseiköksi, jotka eivät sovellu kanahaukalle ollenkaan. Sieltä ei myöskään löydy vahvoja oksia kanahaukan pesiä. Vahvoja oksia löytyy kyllä istutusmänniköistä. Kanahaukalle vahvat oksat eivät muutenkaan ole kriteeri ollenkaan. Jotkut yksilöt yrittävät vuodesta toiseen pesiä oksilla, joista ensimmäinen myrsky sen pudottaa. Suurin osa kanahaukoista pesii tätä nykyä vanhanoloisissa varttuneissa metsissä.

Varttuneiden metsien osuus ei ole lisääntymässä. Selvitäkseen kanahaukan on siirryttävä pesimään nuorehkoihin, pirstoutuneisiin, pienialaisiin metsiin. Uskon, että se onnistuu vain rakentamalla pesäalustoja kyseisiin paikkoihin. Sillä omien havaintojeni mukaan kanahaukka jättää pesimättä, mikäli ydinreviirillä ei  vanhaa metsää tai valmista pesää löydy (Niemi T. , Haukkamettas, 2011).

Yhteenvetona voidaan sanoa, että kanahaukka ei ole samalla tavalla vanhoista metsistä riippuvainen kuin tietyt hyönteiset tai vaikkapa pohjantikka. Kanahaukka on isopuustoisten varttuneiden metsien laji, metsien, jotka nykypäivänä harvoin ovat syntyneet täysin luontaisesti.

Kolvaan aarnimetsää ei enää ole ja sen jälkeen syntynyt yli 100-vuotias metsäkin on hiljan kaadettu, mutta aina ohiajaessani sitä sieluni silmin etsin.

 

Lähteet:

Niemi, T. (21. 05 2011). Haukkamettas. Noudettu osoitteesta Kanalinnutko vai kanahaukat häviävät?: http://haukkamettas.blogspot.fi/2011/05/kanalinnutko-vai-kanahaukat-haviavat.html

Niemi, T. (09. 05 2013). Haukkamettas_4. Noudettu osoitteesta Kanahaukan pesimätiheyden määrittäminen: http://haukkamettas.blogspot.fi/2013/10/kanahaukan-pesimatiheyden-maarittaminen.html

Niemi, T. (10. 10 2014). Haukkamettas. Noudettu osoitteesta Kanahaukan pesäreviirien koko, yksi selittämättömistä luonnonvakioista? : http://haukkamettas.blogspot.fi/2014/10/kanahaukan-pesareviirien-koko-yksi.html

Niemi, T. (30. 10 2015). Haukkamettas_3. Noudettu osoitteesta Pesäalustat parantavat kanahaukan pesintämenestystä : http://haukkamettas.blogspot.fi/2015/10/pesaalustat-parantavat-kanahaukan.html

Niemi, T. (22. 06 2016). Haukkamettas. Noudettu osoitteesta Kanahaukan pesäpaikan valinta ja pesäpaikka-analyysi: http://haukkamettas.blogspot.com/2016/06/kanahaukan-pesapaikan-valinta-ja.html

Niemi, T. (13. 01 2017). Haukkamettas. Noudettu osoitteesta: Kanahaukkakannan vuosittainen vaihtelu: http://haukkamettas.blogspot.com/2017/01/kanahaukkakannan-vuosittainen-vaihtelu.html

Niemi, T. (01. 07 2017). Haukkamettas_2. Noudettu osoitteesta: Kanahaukan pesäpaikan valinta – hypoteesi http://haukkamettas.blogspot.com/2017/07/kanahaukan-pesapaikan-valinta-hypoteesi.html

Niemi, T. (26. 05 2018). Haukkamettas. Noudettu osoitteesta: Kanahaukan pesävalinnat http://haukkamettas.blogspot.com/2018/05/kanahaukan-pesavalinnat.html

Niemi, T. (20. 07 2018). Haukkamettas_2. Noudettu osoitteesta: Kanahaukkametsän kriteerit http://haukkamettas.blogspot.com/2018/07/kanahaukkametsan-kriteerit.html

Niemi, T. (20. 07 2018). Haukkamettas_3. Noudettu osoitteesta: Kanahaukan pesimistiheyttä määrittävät seikat: http://haukkamettas.blogspot.com/2018/11/kanahaukan-pesimistiheytta-maarittavat.html