Abstract
Honey Buzzard (Pernis apivorus) is larvae eater specialist and long-distance migrant who flies to this cold and God forsaken land every late spring from tropical Africa. This article tries to declare abundance of the species from bird-ringers statistics on the one hand and from the Tiira-observation database on the other. A declining trend in observations over the last ten years was seen in the data. Change was statistically significant. However to achieve a more detailed analysis, it would require standardized methods based on sample area calculations. Honey Buzzard is considered endangered, but for sure the species is not yet extinct. We will see what global warming brings with it.
Mehiläishaukka on salaperäinen kesävieras Afrikan sademetsien syvyyksistä. Se ei pidä turhaa melua itsestään. Se saapuu Suomeen toukokuun lopulla. Pesä kyhätään nopeasti suojaisaan kuusikkoon, ellei edellisvuotinen pesä enää miellytä tai jos se on hävinnyt talven hakkuissa. Heti kohta on kiire munimaan, jotta molemmat poikaset ehtivät kuoriutua heinäkuun alkupuolella. Emojen aika menee ampiaiskennojen kantamisessa hitaasti kasvaville pienokaisille. Kun uusi sukupolvi on saatu elokuun puolivälissä siivilleen, onkin jo kiire paluumuutolle, takaisiin trooppiseen Afrikkaan.
Mehiläishaukan piilottelevista elintavoista johtuen sen kannanarviointi on hankalaa. Arviot ovat vuosien saatossa melkoisesti vaihdelleet. 60-70-luvulla oltiin varovaisia. Suomessa arveltiin pesivän 1000-1500 paria. Arviot perustuivat paikallisiin tutkimuksiin ja Einari Merikallion aloittamiin linjalaskentoihin, joissa, muistaakseni, mehiläishaukka kyllä saatiin 22 kertaa pääsaralle. 90-luvulla tehtiin atlas-kartoituksia ja päästiin käsitykseen, että mehiläishaukka ei ehkä olekaan harvinainen. Etelä-Suomessa se olisikin runsaslukuisin metsähaukka. Parhailla 10x10 km ruuduilla laskettiin pesivän 8-10 haukkaparia (T. Niemi 2021). Koko maan kannaksi arvoitiin 6500 paria. 2010-luvulle tultaessa mehiläishaukka todettiin, ainakin meikäläiselle hieman yllättäen, uhanalaiseksi tai jopa erittäin uhanalaiseksi. Runsausarviot olivat jälleen pudonneet 1000-1500 parin tasolle.
Mehiläishaukka on toukansyöjäspesialisti. Se on myös pitkän matkan muuttaja. Huonot sääolot, tragediat muuttomatkalla tai talvehtimisalueella voivat helposti romahduttaa kannan useaksi vuodeksi. Euroopan metsänraja on Suomessa. Myös eurooppalaisen mehiläishaukan levinneisyysalueen pohjoisraja kulkee täällä, noin Rovaniemen korkeudella. Jos mehiläishaukkakannalle jotain tapahtuu, sen pitäisi näkyä ensimmäisenä täällä.
Yleisinä syinä mahdolliseen vähenemiseen on esitetty metsänhakkuita Suomessa, metsänkäsittelyä talvehtimisalueilla Afrikassa, kilpailua pesäpaikoista muiden petolintujen kanssa, predaatiota kanahaukan taholta, alhaista lisääntyvyyttä ja suurta kuolevuutta johtuen pitkästä muuttomatkasta, ihmisten vainoa muuttomatkoilla ja talvehtimisalueilla, ylipäänsä erittäin pitkälle erikoistuneen toukansyöjälajin herkkyyttä ympäristön ja sisäisten tekijöiden muutoksille (Niemi 2021).
Mehiläishaukka on luultavasti ollut aluksi paikkalintu trooppisella vyöhykkeellä. Erinäisistä syistä se on sieltä sitten laajentanut asuinaluettaan pohjoisemmaksi. Toinen mahdollisuus muuton evoluutiolle on, että Eurooppa on joskus ollut lämpimämpi ja mehiläishaukka on voinut elää täällä paikallisesti ympäri vuoden.
80-luvun alussa harrastin myös linjalaskentaa, muiden luontoaktiviteettien ohella. Sain silloin kaksi kertaa, kahdella peräkkäisen aamun laskentareitillä, hautovan mehiläishaukan spontaanisti pääsaralle. Tietysti tämä pitää laskea satunnaisvaihtelun piikkiin. Kävi siis vain peikkomaisen hyvä flaksi. Olen sen jälkeen kävellyt melkoisen määrän länsisuomalaisissa vanhoissa kuusimetsissä. Parhaimmillaan olen varmistanut 121 pesivää kanahaukkaa, mutta vain muutamia mehiläishaukkoja vuodessa. Olisin myös taipuvainen arvioimaan mehiläishaukan viimeisen 40 vuoden aikana vähentyneen, mutta mitään kovin tukevaa aineistoa tämän tueksi minulla ei ole esittää.
Katsotaan löytyykö petolinturengastajien aineistosta tukea mehiläishaukan kannanmuutoksille. Kaaviossa 1.1. on esitetty rengastajilta kerätyt mehiläishaukan pesintäilmoitukset. Ilmoitusten lukumäärä ei tietenkään ole sama asian kuin lajin runsauden kehitys. Ilmoituksia tulee vuosittain suhteellisen vähän. Ne tulevat melko harvoilta aktiivirengastajilta. Henkilöt ovat saattaneet vuosien kuluessa vaihtua, samoin kuin heidän kiinnostuksen kohteet. Kun katsotaan vuosien 2000-2021 aineistoa, laskeva suuntaus siitä joka tapauksessa voidaan havaita. Muutos on noin 40% 2000-luvun alun ja nykyhetken välillä. Jos vertailtaisiin 90-luvun alun tilannetta tämänhetkiseen, muutos olisi vielä selvempi, noin 65%. Anekdoottina voidaan todeta, että vuoden 2007 romahdus näkyy myös muissa jäljempänä esitetyissä kannanarvioissa ja lienee todellinen.
Kaavioissa on lisäksi esitetty aineiston ilmoitusten määrä (Records), yksilömäärä (Sum) ja yksilöita keskimäärin/ilmoitus (Ratio). Parametreille on ilmoitettu keskiarvo (Mean), otoksen keskihajonta (S_dev.S), maksimi (Max) ja minimi (Min). Noin 68% arvoista asettuu väliin Mean ± S_dev.
Esimerkiksi kaksi ilmoitusta: toisessa 6 lintua ja toisessa 4. Recordeja siis 2 kpl, Sum=10 ja Ratio=5.
 |
| Fig 1.1. Nesting observations of Honey Buzzard in bird ringers report. 1.8.-1.11. 2000-2021 |
Rengastajailmoituksille tehtiin lineaarinen regressioanalyysi ja sen luotettavuus testattiin. Tulokseksi saatiin, että ilmoitusten vähentyminen vuosina 2000-2021 on ollut tilastollisesti jokseenkin merkitsevää (t-test= -2,63* <5%). Regressioanalyysigraafi on esitetty kaaviossa 3.1.
 |
| Fig 3.1. Regression analysis of material in diagram Fig1.1. |
Tiira on valtakunnallinen lintutietopalvelu, johon kerätään vuosittain yli miljoona havaintoa. Kannan arviointi kirjattujen yksilömäärien perusteella sisältää tietenkin lukuisia virhelähteitä. Havainnointi ei yleensä ole ollut vakioitua. Havainnoitsijoiden määrä vuosittain on pääsääntöisesti lisääntynyt. Kirjausfilosofia on mahdollisesti muuttunut. Monet kirjaavat vain mielenkiintoisimmat tai suurimmat päiväsummat. Monet kirjaavat muutolla samoja yksilöitä jne.
Kaaviossa 2.1. on esitetty mehiläishaukan koko valtakunnan syyshavainnot vuosilta 2000-2021, aikaväliltä 1.8. -1.11. Aikaväliksi valikoitui nimenomaan elokuu-lokakuu, koska silloin on eniten lintuja ja lintumiehiä liikkeellä. Aikuiset mehiläishaukat muuttavat pääosin elokuun lopulla. Nuoret syyskuun puolivälissä. Muutto kulminoituu usein muutamalle poutapäivälle.
 |
| Fig 2.1. Observations of Honey Buzzard in Tiira-database, the whole Finland. 1.8.-1.11. 2000-2021 |
Kuten kaaviosta nähdään, 2000-luvulta havaintoja on kertynyt niukalti. Todennäköisesti havainnot ovat tuolloin suurelta osin jääneet lintuharrastajien mustakantisiin vihkoihin. Onhan se aika raskastakin pitkän staijauspäivän päätteeksi alkaa naputella havaintoja nettiin. Varsinkin, jos koko viikonloppu pitäisi siirtää sähköiseen tietokantaan. Selvä harppaus eri lukemille on tapahtunut vuodesta 2009 alkaen. Aikavälillä 2010-2021 on nähtävissä lievä alavireinen trendi, suuruusluokaksi arvioisin 2000- luvun tasosta näihin päiviin -20%. Tämä siitä huolimatta, että havainnoijien ja ilmoitusten määrän on oletettu kasvaneen.
Havaintomäärien muutokselle tehtiin lineaarinen regressioanalyysi ja sen luotettavuus testattiin. Tulokseksi saatiin, että ilmoitettujen yksilömäärien vähentyminen vuosina 2010-2021 on ollut tilastollisesti erittäin merkitsevää (t-test= -5,02*** <0.1%). Regressioanalyysigraafi on esitetty kaaviossa 3.2. Taulukossa on esitetty myös recordien regressiosuora, jonka mukaan ilmoitukset olisivat tarkastelujaksolla lisääntyneet noin 6%.
 |
| Fig 3.2. Regression analysis of records (left) and observations (right), data in diagram Fig 2.1 |
Entä sitten maakunnissa. Miten havaintoja on kertynyt paikallisesti? Kaaviossa 2.2. on esitetty vastaava tilanne Satakunnassa. Siellä havaintojen määrä osoittaa nousevaa trendiä. Ratio-luku osoittaa, että ilmoitukset ovat koskeneet keskimäärin vain 1-2 linnun joukkoja. Kaaviosta ei voi vetää johtopäätöstä, että mehiläishaukan kanta olisi laskenut.
 |
| Fig 2.2. Observations of Honey Buzzard in Tiira-database in Satakunta, Western Finland. 1.8.-1.11. 2000-2021 |
Kymenlaaksolla (KyLY) on muutontarkkailusta pitkät perinteet ja kova maine. Kaaviossa 2.3. on esitetty mehiläishaukkahavainnot Suomen kaakkoiskulmalla. Välillä 2000-2020 havaintomäärät ovat olleet keskimäärin hyvin tasaiset. Peräkkäisten vuosien huiput ja notkot ovat huomiota herättäviä. Voisin jopa uskoa, että ne kuvastavat haukkakantojen todellista vaihtelua. Ainakin rengastajailmoitusten tietoihin ne näyttävät sopivan melko tarkkaan. Vuosi 2021 on sitten oma lukunsa. Piirturin kynä näyttää yrittävän karata pois paperilta. Kaikki johtui elokuun lauantaista 28.8. Virolahden Elokalliolla merkittiin tuolloin 409 muuttavaa ja koko Kymenlaaksosta yhteensä 823, joka oli lähes puolet KyLYn ko. vuoden syyshavainnoista.
 |
| Fig 2.3. Observations of Honey Buzzard in Tiira-database in Kymenlaakso, SE Finland. 1.8.-1.11. 2000-2021 |
Katsotaan vielä Pohjois-Pohjanmaan (PPLY) tilanne. Oululaisethan vartioivat mehiläishaukan levinneisyysalueen pohjoisrajaa. Jos eurooppalaiselle haukkakannalle jotain tapahtuu, sen pitäisi näkyä täällä. Havaintomäärät on esitetty kaaviossa 2.4. Jos katsotaan 2010-lukua, jolloin havaintoja on alkanut kertyä Tiira-järjestelmään mainittavissa määrin, melko tasaiselta näyttää, vuosittaisen vaihtelun lisäksi. Pienen laskevan trendin siitäkin voi havaita, muttei mitään selvää romahdusta.
 |
| Fig 2.4. Observations of Honey Buzzard in Tiira-database in P-Pohjanmaa, Middle Finland. 1.8.-1.11. 2000-2021 |
Mehiläishaukkahavaintojen jonkinlaisen vakioinnin yrityksenä katsotaan vielä miltä näyttää hiirihaukan tilanne Tiira-järjestelmästä peilattuna. Havaintomäärät on esitetty kaaviossa 2.5. Selvä nouseva trendi sieltä paljastuu indikoiden havaintomäärien kasvua. Hiirihaukasta ollaan samaten oltu huolissaan pitäen sitä vaarantuneena ja silmällä pidettävänä lajina. Melko samantyyppinen on tilanne myös Satakunnassa, kuten kaavio 2.6 osoittaa. Vuosi 2008 näyttää selvästi olleen hyvä hiirihaukkavuosi ja ehkä viimeinen hyvä myyrävuosi Satakunnassa.
 |
| Fig 2.5. and 2.6. Observations of Common Buzzard in Tiira-database in the whole Finland (above) and Satakunta Western Finland (below) 1.8.-1.11. 2000-2021 |
Mehiläishaukan koko Suomea koskevassa havaintomäärissä Tiira-järjestelmässä havaittiin 2010-2020 tilastollisesti merkitsevä lasku samaan aikaan kun ilmoitusten määrä lievästi kasvoi. Tästä voidaan päätellä, että mehiläishaukan Suomen kanta on pienentynyt, ellei muita virhelähteitä osoiteta. Kvantitatiivista tietoa lajin runsauden muutoksista tällä menetelmällä tuskin saadaan. Muutostrendienkin seuraamiseksi meillä pitäisi olla luotettavana pidetty parimääräarvio ainakin joiltakin vuosilta. Sen lisäksi muutontarkkailu pitäisi pystyä entistä paremmin vakioimaan niin, että vuosisarjojen havaintoja pystytään vertailemaan.
Kvantitatiivisten parimääräarvioiden saamiseen ei oikein muuta keinoa ole kuin näytealalaskenta. Näytealan kokoa voi tietysti miettiä, mutta perinteisesti se on ollut meillä 10x10 km:n yhtenäiskoordinaatistoruutu. Siltä pitäisi hakea kaikki pesät tai ainakin varmat reviirit. Noin 100-150 sopivasti sijoitettua ruutua Oulun eteläpuolelta riittänee. Ylenmäärin niitä ei kannata haalia koska se taas vähentää etsintätehoa rajallisilla resursseilla. Ruudut voisivat olla lintuyhdistysten hallinnassa, jolloin sopiva miehitys voitaisiin varata ruudulle vuosittain. Tehoetsijöitäkin tietysti löytyy, jotka selvittävät helposti parikin ruutua kesässä, mutta jossain vaiheessa hekin voivat saada tarpeekseen, heittävät kiikarin nurkkaan ja alkavat elää oikeaa elämää.
Mehiläishaukkaa tavataan kuitenkin tasaisen runsaasti syysmuutolla Suomessa ja muutontarkkailupisteissä Välimeren ympäristössä. Petolintujen syysmuuttolaskennoissa Mustanmeren rannikolla Batumissa on viimeisen kymmenen vuoden aikana tavattu melko tasaisesti puoli miljoonaa lintua vuosittain. Välimerellä Gibraltarilta Korsikan kautta Eilatiin tavataan arvioni mukaan syksyisin miljoona mehiläishaukkaa. Varsinaisesti harvinaiseksi linnuksi mehiläishaukkaa ei siis voi sanoa (Niemi 2021). Ja mehiläishaukan onneksi ilmasto on jälleen kerran lämpenemässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti