Joulun 2021 odotusta Haapakeitaalla

 

Aste pakkasta, lunta ei juuri maassa, Katselman tiet peilijäällä.

Kello on puoli kymmenen. Kävelen kohti suon rantaa. Sieltä se avautuu, saman näköisenä kuin aina. Kaakon puolella aavistus nousevasta auringosta. Äsken oli aivan tyyntä, mutta nyt aukealla tuntuu pieni tuulenvire pohjoisen puolelta. On luvattu että Jouluksi kylmenee. Lämpötila painuu kait -15 pakkasasteeseen. Mutta vielä nyt aivan sopivaa.

Teen lenkin keskemmälle. Kuvailen auringonnousua ja maisemia. Lumi ei haittaa. Allikoiden jäät ovat petollisen liukkaita. Korpin ronguntaa kuului aamusta. Käpytikan yksitoikkoista varoitusta Pesäsaaren suunnalta. Nyt taas aivan hiljaista. Ei yhtään Omikron-muunnostakaan missään. Kiertelen vajaan tunnin ja toivotan kaikille Hyvää Joulua!

 

 

 

Pakastekarpaloita kevätkurjille

Onko mehiläishaukka häviämässä? The reports of Honey Buzzard (Pernis apivorus) disappearance are greatly exaggerated

 

Abstract
Honey Buzzard (Pernis apivorus) is larvae eater specialist and long-distance migrant who flies to this cold and God forsaken land every late spring from tropical Africa. This article tries to declare abundance of the species from bird-ringers statistics on the one hand and from the Tiira-observation database on the other. A declining trend in observations over the last ten years was seen in the data. Change was statistically significant. However to achieve a more detailed analysis, it would require standardized methods based on sample area calculations. Honey Buzzard is considered endangered, but for sure the species is not yet extinct. We will see what global warming brings with it.

Mehiläishaukka on salaperäinen kesävieras Afrikan sademetsien syvyyksistä. Se ei pidä turhaa melua itsestään. Se saapuu Suomeen toukokuun lopulla. Pesä kyhätään nopeasti suojaisaan kuusikkoon, ellei edellisvuotinen pesä enää miellytä tai jos se on hävinnyt talven hakkuissa. Heti kohta on kiire munimaan, jotta molemmat poikaset ehtivät kuoriutua heinäkuun alkupuolella. Emojen aika menee ampiaiskennojen kantamisessa hitaasti kasvaville pienokaisille. Kun uusi sukupolvi on saatu elokuun puolivälissä siivilleen, onkin jo kiire paluumuutolle, takaisiin trooppiseen Afrikkaan.

Mehiläishaukan piilottelevista elintavoista johtuen sen kannanarviointi on hankalaa. Arviot ovat vuosien saatossa  melkoisesti vaihdelleet. 60-70-luvulla oltiin varovaisia. Suomessa arveltiin pesivän 1000-1500 paria. Arviot perustuivat paikallisiin tutkimuksiin ja Einari Merikallion aloittamiin linjalaskentoihin, joissa, muistaakseni, mehiläishaukka kyllä saatiin 22 kertaa pääsaralle. 90-luvulla tehtiin atlas-kartoituksia ja päästiin käsitykseen, että mehiläishaukka ei ehkä olekaan harvinainen. Etelä-Suomessa se olisikin runsaslukuisin metsähaukka. Parhailla 10x10 km ruuduilla laskettiin pesivän 8-10 haukkaparia (T. Niemi 2021). Koko maan kannaksi arvoitiin 6500 paria. 2010-luvulle tultaessa mehiläishaukka todettiin, ainakin meikäläiselle hieman yllättäen, uhanalaiseksi tai jopa erittäin uhanalaiseksi. Runsausarviot olivat jälleen pudonneet 1000-1500 parin tasolle.

Mehiläishaukka on toukansyöjäspesialisti. Se on myös pitkän matkan muuttaja. Huonot sääolot, tragediat muuttomatkalla tai talvehtimisalueella voivat helposti romahduttaa kannan useaksi vuodeksi. Euroopan metsänraja on Suomessa. Myös eurooppalaisen mehiläishaukan levinneisyysalueen pohjoisraja kulkee täällä, noin Rovaniemen korkeudella. Jos mehiläishaukkakannalle jotain tapahtuu, sen pitäisi näkyä ensimmäisenä täällä.

Yleisinä syinä mahdolliseen vähenemiseen on esitetty metsänhakkuita Suomessa, metsänkäsittelyä talvehtimisalueilla Afrikassa, kilpailua pesäpaikoista muiden petolintujen kanssa, predaatiota kanahaukan taholta, alhaista lisääntyvyyttä ja suurta kuolevuutta johtuen pitkästä muuttomatkasta, ihmisten vainoa muuttomatkoilla ja talvehtimisalueilla, ylipäänsä erittäin pitkälle erikoistuneen toukansyöjälajin herkkyyttä ympäristön ja sisäisten tekijöiden muutoksille (Niemi 2021).

Mehiläishaukka on luultavasti ollut aluksi paikkalintu trooppisella vyöhykkeellä. Erinäisistä syistä se on sieltä sitten laajentanut asuinaluettaan pohjoisemmaksi. Toinen mahdollisuus muuton evoluutiolle on, että Eurooppa on joskus ollut lämpimämpi ja mehiläishaukka on voinut elää  täällä paikallisesti ympäri vuoden.

80-luvun alussa harrastin myös linjalaskentaa, muiden luontoaktiviteettien ohella. Sain silloin kaksi kertaa, kahdella peräkkäisen aamun laskentareitillä, hautovan mehiläishaukan spontaanisti pääsaralle. Tietysti tämä pitää laskea satunnaisvaihtelun piikkiin. Kävi siis vain peikkomaisen hyvä flaksi. Olen sen jälkeen kävellyt melkoisen määrän länsisuomalaisissa vanhoissa kuusimetsissä. Parhaimmillaan olen varmistanut 121 pesivää kanahaukkaa, mutta vain muutamia mehiläishaukkoja vuodessa. Olisin myös taipuvainen arvioimaan mehiläishaukan viimeisen 40 vuoden aikana vähentyneen, mutta mitään kovin tukevaa aineistoa tämän tueksi minulla ei ole esittää.

Katsotaan löytyykö petolinturengastajien aineistosta tukea mehiläishaukan kannanmuutoksille. Kaaviossa 1.1. on esitetty rengastajilta kerätyt mehiläishaukan pesintäilmoitukset. Ilmoitusten lukumäärä ei tietenkään ole sama asian kuin lajin runsauden kehitys. Ilmoituksia tulee vuosittain suhteellisen vähän. Ne tulevat melko harvoilta aktiivirengastajilta. Henkilöt ovat saattaneet vuosien kuluessa vaihtua, samoin kuin heidän kiinnostuksen kohteet. Kun katsotaan vuosien 2000-2021 aineistoa, laskeva suuntaus siitä joka tapauksessa voidaan havaita. Muutos on noin 40% 2000-luvun alun ja nykyhetken välillä. Jos vertailtaisiin 90-luvun alun tilannetta tämänhetkiseen, muutos olisi vielä selvempi, noin 65%. Anekdoottina voidaan todeta, että vuoden 2007 romahdus näkyy myös muissa jäljempänä esitetyissä kannanarvioissa ja lienee todellinen.

Kaavioissa on lisäksi esitetty aineiston ilmoitusten määrä (Records), yksilömäärä (Sum) ja yksilöita keskimäärin/ilmoitus (Ratio). Parametreille on ilmoitettu keskiarvo (Mean), otoksen keskihajonta (S_dev.S), maksimi (Max) ja minimi (Min). Noin 68% arvoista asettuu väliin Mean ± S_dev. 

Esimerkiksi kaksi ilmoitusta: toisessa 6 lintua ja toisessa 4. Recordeja siis 2 kpl, Sum=10 ja Ratio=5.

Fig 1.1. Nesting observations of Honey Buzzard in bird ringers report. 1.8.-1.11. 2000-2021

Rengastajailmoituksille tehtiin  lineaarinen regressioanalyysi ja sen luotettavuus testattiin. Tulokseksi saatiin, että ilmoitusten vähentyminen vuosina 2000-2021 on ollut tilastollisesti jokseenkin merkitsevää (t-test= -2,63* <5%). Regressioanalyysigraafi on esitetty kaaviossa 3.1.

Fig 3.1. Regression analysis of material in diagram Fig1.1.

Tiira on valtakunnallinen lintutietopalvelu, johon kerätään vuosittain yli miljoona havaintoa. Kannan arviointi kirjattujen yksilömäärien perusteella sisältää tietenkin lukuisia virhelähteitä. Havainnointi ei yleensä ole ollut vakioitua. Havainnoitsijoiden määrä vuosittain on pääsääntöisesti lisääntynyt. Kirjausfilosofia on mahdollisesti muuttunut. Monet kirjaavat vain mielenkiintoisimmat tai suurimmat päiväsummat. Monet kirjaavat muutolla samoja yksilöitä jne.

Kaaviossa 2.1. on esitetty mehiläishaukan koko valtakunnan  syyshavainnot vuosilta 2000-2021, aikaväliltä 1.8. -1.11. Aikaväliksi valikoitui nimenomaan elokuu-lokakuu, koska silloin  on eniten  lintuja ja lintumiehiä liikkeellä. Aikuiset mehiläishaukat muuttavat pääosin elokuun lopulla. Nuoret syyskuun puolivälissä. Muutto kulminoituu usein muutamalle poutapäivälle.

Fig 2.1. Observations of Honey Buzzard in Tiira-database, the whole Finland. 1.8.-1.11. 2000-2021

Kuten kaaviosta nähdään, 2000-luvulta havaintoja on kertynyt niukalti. Todennäköisesti havainnot ovat tuolloin suurelta osin jääneet lintuharrastajien mustakantisiin vihkoihin. Onhan se aika  raskastakin pitkän staijauspäivän päätteeksi alkaa naputella havaintoja nettiin. Varsinkin, jos koko viikonloppu pitäisi siirtää sähköiseen tietokantaan. Selvä harppaus eri lukemille on tapahtunut vuodesta 2009 alkaen. Aikavälillä 2010-2021 on nähtävissä lievä alavireinen trendi, suuruusluokaksi arvioisin 2000- luvun tasosta näihin päiviin -20%. Tämä siitä huolimatta, että havainnoijien ja ilmoitusten määrän on oletettu kasvaneen.

Havaintomäärien muutokselle tehtiin  lineaarinen regressioanalyysi ja sen luotettavuus testattiin. Tulokseksi saatiin, että ilmoitettujen yksilömäärien vähentyminen vuosina 2010-2021 on ollut tilastollisesti erittäin merkitsevää (t-test= -5,02*** <0.1%). Regressioanalyysigraafi on esitetty kaaviossa 3.2. Taulukossa on esitetty myös recordien regressiosuora, jonka mukaan ilmoitukset olisivat tarkastelujaksolla lisääntyneet noin 6%.

Fig 3.2. Regression analysis of records (left) and observations (right), data in diagram Fig 2.1

Entä sitten maakunnissa. Miten havaintoja on kertynyt paikallisesti? Kaaviossa 2.2. on esitetty vastaava tilanne Satakunnassa. Siellä havaintojen määrä osoittaa nousevaa trendiä. Ratio-luku osoittaa, että ilmoitukset ovat koskeneet keskimäärin vain 1-2 linnun joukkoja. Kaaviosta ei voi vetää johtopäätöstä, että mehiläishaukan kanta olisi laskenut.

Fig 2.2. Observations of Honey Buzzard in Tiira-database in Satakunta, Western Finland. 1.8.-1.11. 2000-2021

Kymenlaaksolla (KyLY) on muutontarkkailusta pitkät perinteet ja kova maine. Kaaviossa 2.3. on esitetty mehiläishaukkahavainnot Suomen kaakkoiskulmalla. Välillä 2000-2020 havaintomäärät ovat olleet keskimäärin hyvin tasaiset. Peräkkäisten vuosien huiput ja notkot ovat huomiota herättäviä. Voisin jopa uskoa, että ne kuvastavat haukkakantojen todellista vaihtelua. Ainakin rengastajailmoitusten tietoihin ne näyttävät sopivan melko tarkkaan. Vuosi 2021 on sitten oma lukunsa. Piirturin kynä näyttää yrittävän karata pois paperilta. Kaikki johtui elokuun lauantaista 28.8. Virolahden Elokalliolla merkittiin tuolloin 409 muuttavaa ja koko Kymenlaaksosta yhteensä 823, joka oli lähes puolet KyLYn ko. vuoden syyshavainnoista.

Fig 2.3. Observations of Honey Buzzard in Tiira-database in Kymenlaakso, SE Finland. 1.8.-1.11. 2000-2021

Katsotaan vielä Pohjois-Pohjanmaan (PPLY) tilanne. Oululaisethan vartioivat mehiläishaukan levinneisyysalueen pohjoisrajaa. Jos eurooppalaiselle haukkakannalle jotain tapahtuu, sen pitäisi näkyä täällä. Havaintomäärät on esitetty kaaviossa 2.4. Jos katsotaan 2010-lukua, jolloin havaintoja on alkanut kertyä Tiira-järjestelmään mainittavissa määrin, melko tasaiselta näyttää, vuosittaisen vaihtelun lisäksi. Pienen laskevan trendin siitäkin voi havaita, muttei mitään selvää romahdusta.

Fig 2.4. Observations of Honey Buzzard in Tiira-database in P-Pohjanmaa, Middle Finland. 1.8.-1.11. 2000-2021

Mehiläishaukkahavaintojen jonkinlaisen vakioinnin yrityksenä katsotaan vielä miltä näyttää hiirihaukan tilanne Tiira-järjestelmästä peilattuna. Havaintomäärät on esitetty kaaviossa 2.5. Selvä nouseva trendi sieltä paljastuu indikoiden havaintomäärien kasvua. Hiirihaukasta ollaan samaten oltu huolissaan pitäen sitä vaarantuneena ja silmällä pidettävänä lajina. Melko samantyyppinen on tilanne myös Satakunnassa, kuten kaavio 2.6 osoittaa. Vuosi 2008 näyttää selvästi olleen hyvä hiirihaukkavuosi ja ehkä viimeinen hyvä myyrävuosi Satakunnassa.

Fig 2.5. and 2.6. Observations of Common Buzzard in Tiira-database in the whole Finland (above) and Satakunta Western Finland (below) 1.8.-1.11. 2000-2021

Mehiläishaukan koko Suomea koskevassa havaintomäärissä Tiira-järjestelmässä havaittiin 2010-2020 tilastollisesti merkitsevä lasku samaan aikaan kun ilmoitusten määrä lievästi kasvoi. Tästä voidaan päätellä, että mehiläishaukan Suomen kanta on pienentynyt, ellei muita virhelähteitä osoiteta. Kvantitatiivista tietoa lajin runsauden muutoksista tällä menetelmällä tuskin saadaan. Muutostrendienkin seuraamiseksi meillä pitäisi olla luotettavana pidetty parimääräarvio ainakin joiltakin vuosilta. Sen lisäksi muutontarkkailu pitäisi pystyä entistä paremmin vakioimaan niin, että vuosisarjojen havaintoja pystytään vertailemaan.

Kvantitatiivisten parimääräarvioiden saamiseen ei oikein muuta keinoa ole kuin näytealalaskenta. Näytealan kokoa voi tietysti miettiä, mutta perinteisesti se on ollut meillä  10x10 km:n yhtenäiskoordinaatistoruutu. Siltä pitäisi hakea kaikki pesät tai ainakin varmat reviirit. Noin 100-150 sopivasti sijoitettua ruutua Oulun eteläpuolelta riittänee. Ylenmäärin niitä ei kannata haalia koska se taas vähentää etsintätehoa rajallisilla resursseilla. Ruudut voisivat olla lintuyhdistysten hallinnassa, jolloin sopiva miehitys voitaisiin varata ruudulle vuosittain. Tehoetsijöitäkin tietysti löytyy, jotka selvittävät helposti parikin ruutua kesässä, mutta jossain vaiheessa hekin voivat saada tarpeekseen, heittävät kiikarin nurkkaan ja alkavat elää oikeaa elämää.

Mehiläishaukkaa tavataan kuitenkin tasaisen runsaasti syysmuutolla Suomessa ja muutontarkkailupisteissä Välimeren ympäristössä. Petolintujen syysmuuttolaskennoissa Mustanmeren rannikolla Batumissa on viimeisen kymmenen vuoden aikana tavattu melko tasaisesti puoli miljoonaa lintua vuosittain. Välimerellä Gibraltarilta Korsikan kautta Eilatiin tavataan arvioni mukaan syksyisin miljoona mehiläishaukkaa. Varsinaisesti harvinaiseksi linnuksi mehiläishaukkaa ei siis voi sanoa (Niemi 2021). Ja mehiläishaukan onneksi ilmasto on jälleen kerran lämpenemässä.

MEHILÄISHAUKKA, KESÄISTÄ EKSOTIIKKAA AFRIKASTA (Honey Buzzard, like warm summer breeze from Africa)

 

Mehiläishaukka, File:Wespenbussard European honey buzzard Pernis apivorus, crop.jpg

Abstract

Short presentation of European honey buzzard, the specialist larvae feeder and long‐distance migrant.
Light discussion about the evolution and migration of the species.
Keywords: interspecific competition, nest-site selection, predator avoidance and reproduction.

Yleiskuvaus

Hiirihaukkaa muistuttava petolintu. Väritys vaihtelee vaaleasta tummaan. Sukupuolet erotettavissa toisistaan. Taivaalla kiertelevän haukan määritys vaatii kokemusta. Varsinkin nuoret yksilöt ovat hankalia. Mehiläishaukka on pitkäsiipisempi ja -pyrstöisempi, pää työntyy enemmän esiin lentokuviossa. Matkalennossa siiveniskut ovat  verkkaisen kauhovia. Toisinaan näkee unduloivaa soidinlentoa, jossa haukka lentää aaltomaisesti ja vetää siivet yhteen selän päällä. Liitolennossa siivet kaartuvat alaspäin. Siipien ja pyrstön erilaisen juovituksen hiirihaukkaan verraten erottaa lähietäisyydeltä.

Koko

Mehiläishaukka on aavistuksen hiirihaukkaa suurempi, tosin kokoeroja on maastossa hankala arvioida. Strategisiksi mitoiksi kirjallisuudessa mainitaan: pituus 52–59 cm, siipien kärkiväli 110–132 cm, paino 510–1.160 g.

Pesä

Risupesä puussa keskimäärin 10-17 m:n korkeudessa. Voi pesiä samassa pesässä useita vuosia. Toisinaan parit rakentavat uuden pesän joka vuosi. Pesän pohja tehdään yleensä kuivasta koivun ja kuusen oksasta.  Koristelu tuoreilla koivun ja haavan lehdeksillä.

Suosii  pesämetsinä reheviä kuusi- ja sekametsiä. Pesä yleensä hieman tiheämmissä metsäkohteissa kuin kanahaukalla, mutta vaihtelu suurta. Käyttää toisinaan hiirihaukan tai kanahaukan vanhoja pesiä. Tulee myös pesäalustalle, muttei niin hanakasti kuin kanahaukka. Pesä usein peltojen ja vesistöjen reunametsissä. Suosii rinnemaastoa. Voi rakentaa pesänsä pienialaisempiin metsälohkoihin kuin kanahaukka normaalisti.

Sopivan pesäpaikan valinta on tietysti merkittävä seikka menestykkäälle pesinnälle. Asiaa on käsitellyt mm. Anita Gamauf (Gamauf A 2013). Tietynlaisen pesimäbiotoopin suosiminen on luultavasti kehittynyt sopeumana ravinnonnon hankinnan optimointiin sekä predaation ja  ihmisen taholta tulleen vainon välttämiseen. Gamauf tutki näiden tekijöiden vaikutusta Itävallassa. Metsän ja puuston laadun suhteen hän ei huomannut merkitsevää eroa satunnaisnäytealoihin verrattuna. Sen sijaan mehiläishaukan pesät näyttivät sijoittuvan merkitsevästi kauemmaksi kanahaukan pesistä kuin satunnaisesta jakaumasta olisi voinut olettaa. Lisäksi Gamauf tutkimuksessaan kiinnitti huomiota mehiläishaukan tapaan usein valita pesäpaikkansa läheltä ihmisasutusta ja piti sitä keinona välttää predaatiota. Poikasmenetykset olivat hänen mukaansa suurempia kanahaukan pesiä lähellä olevilla reviireillä.

Runsaan viikon ikäisiä mehiläishaukan poikasia

Pesiminen

Munii touko-kesäkuun vaihteessa 1–3 munaa. Molemmat emot hautovat. Poikaset kuoriutuvat heinäkuun alussa ja ovat siivillään elokuun puolivälissä. 

Nuoret linnut eivät normaalisti pesi. Ensimmäiset pesivät parit ovat yleensä 3-4 vuotiaita.

Esiintyminen

Laji Pernis apivorus pesii Euroopassa ja läntisessä Aasiassa. Laji Pernis ptilorhyncus eli idänmehiläishaukka pesii Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa. Se on aikaisemmin luettu eurooppalaisen mehiläishaukan alalajiksi Pernis apivorus orientalis. Alaheimoon Perninae luetaan nykyään kymmenkunta sukua. Sukuun Pernis kuuluu eurooppalaisen ja idänmehiläishaukan lisäksi kaksi muuta Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa elävää lajia.

Suomessa mehiläishaukka on pesimälintuna Metsä-Lapin rajoille asti, esiintymisen painopiste eteläinen. Suosii sekametsiä. Suomen kannaksi on arvioitu noin 1.500 -6000 paria.

Wikimedia.org\File:European honey buzzard (Pernis apivorus).jpg

Muutto

Talvehtii trooppisessa Afrikassa. Syysmuutto alkaa heinäkuun loppupuolelta alkaen ja päättyy jo lokakuuhun mennessä. Kevätmuutto touko–kesäkuussa.

Nuorilla linnuilla ei ole havaittavaa kiirettä lähteä keväällä takaisin pesimisalueille. Sama ominaisuus havaittu mehiläishaukan itäisellä muodolla (Higuchi 2005).

Syysmuutto tapahtuu suoraviivaisemmin, ilman turhia pysähdyksiä. Paluumuutolla varataan enemmän aikaa ruokailuun ja lepotaukoihin. Näin ainakin itäisen lajin seurannoissa (Sugasawa 2019).

Eri ikäisten mehiläishaukkojen muuttostrategiat poikkeavat merkittävästi toisistaan. Ruotsista syysmuutolla seuratuista aikuisista linnuista useimmat käyttivät mantereista reittä Gibralttarin salmen kautta. Nuoret taas lensivät suoraviivaisemmin etelään yli Välimeren päätyen kuitenkin aikuisten kanssa talvehtimaan samoille seuduille Länsi-Afrikkaan (Hake 2003).

Palearktisella alueella pitkänmatkan muuttajien kannat ovat vähentyneet nopeammin kuin lyhyen matkan muuttajien tai paikkalintujen (Howes C 2019). Mehiläishaukkakantojen vähentymisen uskotaan, muiden syiden ohella, johtuvan Itä-Afrikan talvehtimisalueiden olosuhteiden huononemisesta. Etelä-Afrikan puolelle muuttavien mehiläishaukkojen kannat ovat myös voimakkaasti nousseet viime vuosikymmeninä, mikä korreloi merkitsevästi Itä-Afrikan metsäkadon kanssa (Howes C 2019).

Idänmehiläishaukan muuttostrategioita on pohtinut mm. Nicolantonio (Nicolantonio 2007). Satelliittihaukkojen muuttoreittejä seurattiin Japanista talvehtimisalueille, jotka sijaitsevat Indonesian saaristossa ja Filippiineillä. Selviä eroja havaittiin nuorten ja aikuisten lintujen välillä. Syysmuutolla nuoret eivät kaihtaneet pidempää merimatkaa. Niiden muuttomatka  ylipäänsä kesti pidempään. Myös talvehtimisalueiden sijainnilla oli eroja nuorten ja aikuisten (ja eri yksilöiden) välillä. Nuoret eivät seuraavana keväänä lähteneet muuttomatkalle ollenkaan.

Ravinto

Toukansyöjäspesialisti. Pääravintona kimalaiset ja ampiaiset. Hyönteisten ollessa vähissä (keväällä) käyttää ravinnokseen myös lintujen munia ja poikasia. Tuo pesään poikasilleen ravinnoksi kimalaisten ja ampiaisten vahakennoja. 

Lentopoikasten on todettu syövän myös mustikoita ja muita marjoja (Forsman 1993).

Eräissä tutkimuksissa on todettu, että mehiläishaukka voi  haistaa siitepölyn sille tarjotuista ravintokakuista (Yang 2015). Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että hajuaistilla olisi merkittävää roolia mehiläishaukan ravinnonhankinnassa.

Ääni

Vaiteliaampi kuin muut isot haukat. Tavallisin ääni heleästi kiljuva gliyee- huuto, jota voi kuulla loppukesästä linnun kierrellessä taivaalla. Sama ääni varoitusäänenä pesivillä linnuilla. Harvinaista papattavaa ääntä kuulee joskus pesäpaikalta. Kyseessä luullakseni naaraan parittelukutsu. Pohjois-Euroopan linturaamattu (Oxford 1992) kuitenkin esittää ääntä ememmän koiraan käyttämäksi. 

Uhanalaisuus

Suomen kannaksi on arvioitu eri lähteissä 1500 – 6000 paria.  Runsaimmat arviot ovat peräisin 90-luvulta. 

Parhaimmilta 10x10 km Atlasruuduilta on Etelä-Suomessa löydetty 8 - 10 pesivää paria (Forsman 1993). Parhainmillaan mehiläishaukan pesät Hämeessä ovat sijainneet runsaan kilometrin päässä toisistaan (Forsman 1993).

Mehiläishaukka on pitkäikäinen. Saksassa vanhin luonnossa elänyt lintu kontrolloitiin 28 vuotiaana, Ruotsissa 27 vuotiaana, Suomessa on todettu ainakin 14 vuotias yksilö (Forsman 1993).

Nykyään luokiteltu  uhanalaiseksi tai erittäin uhanalaiseksi. Syynä mahdolliseen vähenemiseen on esitetty metsänhakkuita Suomessa, metsänkäsittelyä talvehtimisalueilla Afrikassa, kilpailua pesäpaikoista muiden petolintujen kanssa, predaatiota kanahaukan taholta, alhaista lisääntyvyyttä ja suurta kuolevuutta johtuen pitkästä muuttomatkasta, ihmisten vainoa muuttomatkoilla ja talvehtimisalueilla, ylipäänsä erittäin pitkälle erikoistuneen toukansyöjälajin herkkyyttä ympäristön ja sisäisten tekijöiden muutoksille.

Bijlsma (Bijlsma 2012) tutki mehiläishaukan lisääntyvyyttä Hollannissa ja elossa säilymistä eurooppalaisiin rengastuskontrolleihin perustuen. Kerätystä datasta tehtiin populaation vuotuisia muutosmalleja. Jos populaation kasvua kuvaava lamda-arvo on >1, populaatio kasvaa, jos se on <1, populaatio vähenee. Malli osoitti populaation vähenemistä, mitä hänen mukaansa osoittavat myös kenttähavainnot. 1.16 poikasen tuottoa/ pari malli piti välttämättömänä kasvulle, mutta tutkimusalueella Hollannissa päästiin vain noin 0.53-0.88 poikasen tuotokseen.

Mehiläishaukkaa tavataan kuitenkin tasaisen runsaasti syysmuutolla Suomessa ja muutontarkkailupisteissä Välimeren ympäristössä. Petolintujen syysmuuttolaskennoissa Mustanmeren rannikolla Batumissa on viimeisen kymmenen vuoden aikana tavattu melko tasaisesti puoli miljoonaa lintua vuosittain (BRC 2019). Välimerellä Gibraltarilta Korsikan kautta Eilatiin tavataan nettitiedusteluun perustuvan arvioni mukaan syksyisin miljoona mehiläishaukkaa. Varsinaisesti harvinaiseksi linnuksi mehiläishaukkaa ei siis voi sanoa.

Evoluutio

Kun näkee ensimmäisen mehiläishaukan kaartelemassa kotimetsän yläpuolella lämpimänä toukokuun lopun iltana, se pistää miettimään muuton evoluutiota. Miksi linnut muuttavat tänne kylmään pohjolaan jne. Mehiläishaukka on luultavasti ollut aluksi paikkalintu trooppisella vyöhykkeellä. Erinäisistä syistä on sieltä sitten laajentanut asuinaluettaan pohjoisemmaksi. Tuntien suomalaisen marraskuun räntäsateen ja mehiläishaukan ravintomieltymykset, pitää vähintäänkin ymmärrettävänä, että talveksi täältä kaipaa etelään.

Mehiläishaukka on vanha laji. Se on todennäköisesti ollut samanlainen jo 3 miljoonaa vuotta sitten Paleotsoonisella maailmankautena ja pesinyt satakuntalaisessa pähkinälehdossa. Aivan varmasti tätä ei voi tietää, koska vanhin tunnettu mehiläishaukan fossiili on vain noin 10 000 vuotta vanha. Heti kohta pari miljoonaa vuotta sitten ilmasto kylmeni ja jääkaudet alkoivat vaivaamaan. Silloin mehiläishaukan oli turha tänne lentää. Lämpimiäkin kausia jääkausien väliin mahtui. Eem- interglasiaali n. 120 000 vuotta sitten lienee tunnetuin. Silloin jaloja lehtipuita kasvoi Oulun korkeudelle saakka. Varmasti meheviä ampiaisen ja villimehiläisen toukkia olisi silloin ollut runsaasti tarjolla. Nykyinen lämmin jakso alkoi noin 10 000 vuotta sitten ja jatkuu edelleen, joidenkin mielensä pahoittajien mielestä jopa liiankin lämpimänä. Mehiläishaukalle se kuitenkin sopi ja arviolta 7000 vuotta sitten Etelä-Suomessa oli jo jonkinmoinen pesimäkanta. 

Cho Y.S (Cho 2019) on selvittänyt petolintujen  geneettistä sukulaisuutta. Selvityksessä ilmeni että mehiläishaukka on läheisempää sukua haarahaukalle ja pikkukorppikotkalle kuin hiiri- tai kanahaukalle. Sukulaisuusrakenne esitetty kaaviossa 1. Tosin siinä ensimmäiseksi kiinnittyy huomio Falconiformes-jalohaukkojen sijoittumiseen kauaksi varsinaisista haukoista.

Kaavio 1. Petolintujen geneettinen sukulaisuus Cho-2019 -mukaan

Gamauf A (Gamauf 2004) on tutkinut Perninae-alaheimon mehiläishaukkojen sukulaisuussuhteita. Sukulaisuussuhteiden määrittäminen osin hankalaa, koska fossiiliaineistoja ei juurikaan ole käytettävissä. Määritys perustui cytb-geenin analyysiin. Cytb koodaa proteniinia cytocromiB, joka kuuluu mitokondriaaliseen proteeniryhmään. Tulosten mukaan Pernis ei ole kovin läheistä sukua suvulle Henicopernis eikä myöskään palearktisille korppikotkille, kuten Gypaetus-suku. Sen sijaan lajit P. apivorus ja P. ptilorhyncus muodostavat geneettisesti yhtenäisen parin.

Mehiläishaukka on pitkälle erikoistunut ”hyönteissyöjä”. Sen morfologiasta voidaan löytää monia sopeumia nimenomaan mesipistiäisten ja niiden toukkien syöntiin (Sievwright 2011).

Predaatio

Nuoret mehiläishaukat ovat hyvin samannäköisiä hiirihaukan kanssa. Daniel Duff (Duff 2006) pitää sitä sopeutumana kanahaukan taholta tulevaan predaatioon.

Tunnetusti kanahaukka, hiirihaukka ja mehiläishaukka jakavat sopivat pesämetsät keskenään pyrkien pitämään lajien väliset etäisyydet riittävän suurina. Achim K. huomasi selvityksessään (Achim 1991), että pesien väliset etäisyydet olivat melko säännöllisiä. Lisäksi etäisyys kanahaukan pesään korreloi selvästi poikastappioihin mehiläishaukalla ja hiirihaukalla.

Mehiläishaukka ei ole täysin aseeton kanahaukkaa vastaan. Sitä suojaa iso koko. Se osaa puolustaa pesää myös hakkaamalla siivillään. Samaa tekevät myös isot pesäpoikaset.

Olen kerran tai kaksi löytänyt kanahaukan tappaman mehiläishaukan. Suurin piirtein sama määrä on löytynyt hiirihaukan tappoja. Pesäpoikasten ryöstöä on varmaankin tapahtuu, mutta siitä minulle ei ole henkilökohtaisia havaintoja.

Mehiläis- ja hiirihaukka kyllä vievät pesänsä mielellään kauaksi kanahaukan pesästä. Mutta kahta kilometriä kauemmaksi harvoin pääsee. Ja muutkin seikat vaikuttavat. Sopivat ruokailumaat pitää olla lähistöllä. Kanahaukan ja mehiläishaukan kohtaamisia lähireviirien välillä tapahtuu käsittääkseni päivittäin. Naapurukset ovat hyvin tietoisia toisistaan. Kanahaukat eivät pelkästään pyöri pesän ympärillä, vaan saalistavat laajalla alueella. Lisäksi usein unohdetaan pesimättömät ja nuoret kanahaukat, joita arvioni mukaan on kolmannes kokonaiskannasta  pesäalueiden välimaastoissa.

80-luvulla kanahaukka pesi Siikaisissa haavassa, melko harvassa vanhassa metsässä. Hurjalta tuntui, kun seuraavana vuonna samassa pesässä pesi mehiläishaukka. Useasti muulloinkin on sattunut, että kanahaukka ja mehiläishaukka käyttävät samaa pesää vuorovuosin. Joskus pesää on koristellut keväällä kanahaukka, kesällä siitä on kuitenkin löytynyt hautova mehiläishaukka.

Olen tavannut mehiläishaukan pesivänä n. 400 m:n päässä asutusta kanahaukan pesästä. Kävin tarkastamassa tämän kanahaukan pesän joskus 90-luvulla, kesäkuun alussa. Kiikaroin pesää pesäpuun vieressä. Kanahaukkanaaras  oli paikalla ja hyvin äkeällä päällä. Se lenteli, jäkätti ja välillä mobbaili päin minua. Tähän rähinään tai siitä huolimatta ilmestyi mehiläishaukka, arvattavasti lähipesältä. Se lenteli matalalla pesämetsän yläpuolella pari kierrosta, istui sitten viereisen kuusen latvaan. Kanahaukkanaaras jatkoi rähinäänsä, välillä mobbaili päin minua, välillä päin mehiläishaukkaa. Mutta mehiläishaukka ei väistynyt. Se painoi vain päätään alas ja kohotti tyypillisesti siipipankkojaan kanahaukan hyökätessä. Mehiläishaukka kuikuili kanahaukan pesää ja vaikutti selvästi kiinnostuneelta pienistä valkoisista untuvikoista, jotka makasivat koivun lehvillä koristellussa pesässä. Poistuin paikalta ja ainakin siinä vaiheessa kaikki osapuolet olivat vielä hengissä.

Älkää vanhoja metsiä suojelko, suojelkaa hakkuuaukkoja!

 

 Nyt hakkuuaukot suojeluun! Niitä voi hankkia edullisesti! Hakkuuaukko nyt on vanha metsä 100 vuoden kuluttua! Hakkuuaukko on satsaus tulevaisuuteen!

Lue koko juttu täältä: Hakkuuaukot tulevaisuuden vanhoja metsiä!

Kesän 2021 petolintukatsaus

 

Tiivistelmä: Viime talvi oli selvästi edellisvuotista kylmempi. Tammi-helmikuun vaihteeseen osui pakkasjakso, joka painoi talven keskilämpötilaa alaspäin. Lunta oli parhaimmillaan 10-20 cm. Kanalintukannat olivat samalla tasolla kuin kesimäärin viime vuosina. Onnistuin varmistamaan 97 kanahaukkapesintää Länsi-Suomesta. Se on 24 paria viimevuotista vähemmän. Pitkään jatkunut pesinnän noususuhdanne näyttää kääntyneen laskuun. Aluekohtaiset pesinnät on esitetty taulukossa 1 ja vuosittainen muutosindeksi kaaviossa 2.

Abstract: Enclosed the presentation of this year's Goshawk (Accipiter gentilis) nesting success in Western Finland according to my own study. Additional observations like annual weather and prey species situation are also presented. A total of  97 active nests were found. Regional distribution is shown in Table 1. Annual nesting index can be seen in Figure 2.

Pikku harvinaisuuksia on aina mukava tavata spontaanisti. Sinipyrstö, tuo Itä- ja Pohjois-Suomen vaarametsien laji, laulavana Varsinais-Suomessa oli tällainen. Se tuo mieleen mukavia muistoja nuoruusvuosilta, jolloin vielä ehti retkeillä muuallakin kuin näissä loppuun hakatuissa eteläsuomalaisissa hiilinieluissa. Kuuntelin ensi kerran sinipyrstöä spontaanisti Utsjoki-Kevolla noin vuonna -80. Olin myös paikalla, kun sinipyrstö lauloi Pyhä-Häkissä. Hieman myöhemmin melkein havaitsin sinipyrstön Koitelaisenkairassa. Kuljin vaaranrinnemännikköä ja kuulin sinipyrstöltä kuulostavan laulun kaukaa ylempää. Jätin rinkan siihen ja lähdin kipuamaan ylemmäs ääntä kohti. Kohta vakuutuin, että laulaja tosiaan oli sinipyrstö. Jouduin seuraamaan sitä melko pitkään, ennen kuin sain sen kunnolla kiikariin varmistaakseni lajin. Se osoittautui kuitenkin leppälinnuksi, joka koko aikana ei siis laulanut yhtään leppälintusmaista säettä. Lajinmäärityksen perusperiaatteiden lisäksi opin siltä reissulta sen, että koskaan ei kannata jättää rinkkaa tasaiseen vaaranrinnemännikköön, vaikka kuulisikin sinipyrstön laulavan jossain kaukana.

Yleistä

On väärin sanoa, että kanahaukat pyrkisivät pesimään mahdollisimman kaukana toisistaan. Päinvastoin, ne pyrkivät pesimään mahdollisimman lähellä. Mahdollisimman lähellä merkitsee kanahaukoille Länsi-Suomessa noin 4 kilometrin matkaa.

Kyllä moni on 500 pesäalustaa rakentanut, mutta kuka on rakentanut 600?

Sää

Lokakuun oli sateinen. Puolivälissä kylmä jakso, räntäsateita. Kuun loppupuoli lämmin.

Marraskuun alku sateinen ja lämmin. 3.11. Porissa uusi marraskuun lämpöennätys 14,7 astetta. Kuun lopussa myös suhteellisen lämmintä, +10 astetta.

Joulukuu 4. päivä satoi Noormarkussa 5 cm lunta, suli kohta pois. 6. päivä +6 astetta. Joulun alusviikko sateista, lauhaa +7 astetta. Kuun lopussa muutama sentti lunta.

Tammikuun alku kuivaa pakkaskeliä. 15.1. -23 astetta, lunta 11cm. 23.1 suojasi, lunta 20 cm, kuun vaihteessa uusi pakkasjakso.

Helmikuussa pakkaset jatkuvat. Päivällä -10 astetta, yöllä -20 astetta. 28.2 +8 astetta, lunta 9 cm.

Maaliskuussa sateista ja koleaa. 30. päivä lumet hävinneet pihasta ja jäät Porin Kokemäenjoesta. Sinivuokko ja leskenlehti kukkii.

Huhtikuun alku koleaa, yöpakkasia. 18. päivä +17 astetta

Toukokuun alussa yöpakkasia, päivällä +10 astetta. 12. päivä lämpesi kunnolla, +27 astetta, koivut hiirenkorvalla.

Ennen juhannusta alkoi hellejakso, joka kesti heinäkuun loppupuolelle.

Päiväpetolintujen pesintätiedot

Aineisto on jaoteltu vuoden 2000 kuntajaon mukaan kunnittain. Taulukoissa esitetty tarkastettujen reviirien määrät, asutut ja munitut sekä hakkuissa menneet pesät. Osa vuosien saatossa löydetyistä reviireistä ollut pitkään autiona, jäänyt asutuksen tai turpeenoton jalkoihin jne. Tämän vuoksi tarkastetuiksi on laskettu vain reviirit, joissa ainakin 2 seuraavista kolmesta ehdosta toteutuu:
1. On pesinyt viimeisen 5 vuoden aikana
2. On pesä puussa
3. On pesämetsää >2ha

Asutuiksi on tulkittu pesät, joita selvästi koristeltu tai joita toinen emoista puolustanut.

Kanahaukan pesistä tarkistettiin kaikki tiedossani olleet reviirit seuranta-alueella.

Samoin hiirihaukan ja mehiläishaukan pesäpaikoista tarkastettiin kaikki viime aikoina käytössä olleet pesät. Varpushaukan reviirien etsintä oli satunnaista.

Pesien etsintään ja tarkastukseen käytettiin aikaa n. 50% vähemmän kuin viime vuonna.

Ravintotilanteesta

Pesäpaikoilla silmäillyissä saalisjätteissä oli eniten varislintuja (39%), metsäkanalintujen määrä oli viime vuodesta romahtanut 10%:iin. Yksittäisten lintulajien/-ryhmien määrästä harakoita oli 18%, rastaita 17%, pyitä vain 4%, närhiä 14%, sepelkyyhkyjä 10%. Oravia ja vesimyyriä näkyi ruokalistalla 4% kumpaistakin.

Hyvät plokkauskivet ovat ahkerassa käytössä

Närhin sulat löytyvät useimmalta ruokailupaikalta

Usein kanahaukan saalis on niin hyvin kynitty, ettei ruhossa oli jäljellä yhtään höyhentä määrittämistä varten.

Harvinaisemman saaliin kilpailun voitti tänä vuonna haukkapari Eurasta, joka oli saalistanut helmipöllön.

Metso. Parhaalla soitimella Honkajoella 2.5. 9 kukkoa ja 3 koppeloa . Tilasto esitetty kaaviossa 1.1.

Kaavio 1.1 Soidintavien metsojen havaitut  yksilömäärät yhdellä soidinalueella Honkajoella 2000-2021

Metson ja teeren runsausindeksit asettuivat viimevuotiselle tasolle. Metsäjäniksiä näkyi tänä keväänä viimevuotista enemmän. Oravakannoissa ei näkynyt suurta muutosta viime vuoteen. Indeksit esitetty kaaviossa 1.2.

Kaavio 1.2 Metson, teeren, oravan ja jäniksen runsausindeksit

Pyy. Pyyn korjatuksi parimääräksi laskenta näytti 1.54/km2 Siis pientä laskua viime vuodesta. Laskentamenetelmä esitelty aikaisemmissa kirjoituksissa.

Kuiva ja lämmin kesä oletettavasti oli poikueille edullinen.

Luke  raportoi Satakunnassa 11,9  linnun yksilömäärä/km2, sisältäen poikasia. Tulos on noin 20% viimevuotista parempi

Kaaviossa 1.3 nähdään pyykantojen parimäärien suhteellinen kehitys 2008–2021. Vuoden 2008 parimäärälle annettu indeksiarvo 100.

Kaavio 1.3 Pyyn parimäärät indeksi kesälaskennoissa tutkimusalueella 2008–2021

Jyrsijät. Myyrähuiput ovat antaneet odottaa itseään. Heikolta näyttää edelleen. Metsämyyräkannat ovat heikot. Peltomyyrää tavattiin metsissä satunnaisesti. Samoin metsähiiri kävi huonosti loukkuihin syksyisessä koepyynnissä. Tästä huolimatta alkutalvesta myyriä ja hiiriä pyydystettiin useampi kappale omakotitalon sisältä.

Syyskuun alussa suoritin perinteiset poistopyynnit metsäisillä biotoopeilla Noormarkussa. Koealapyyntien tuloksena saatiin seuraavia tiheyksiä: Metsämyyrä 45 yks/ha, peltomyyrä 45 yks/ha, metsähiiri <0-15 yks/ha.

Kaaviossa kuvattu metsämyyrän runsausindeksiä vuosina 2011-2021. Indeksi -1.0 kuvaa erittäin huonoa kantaa, indeksin arvo 0.0 kuvaa hyvää ja indeksin arvo 1.0 huippuvuotta.

Ampiaiset. Huono ampiaisvuosi. Asunnoissa erittäin vähän pesiä. Metsissä ei näkynyt juuri ollenkaan. Keväällä naaraita vähän. Syksyllä ei minkäänlaista parveilua. Mehiläishaukan pesäpuiden alla kennoja vähän. Loppukesän kuusten humina vähäistä. Ei siis ampiaisia kirvajahdissa. Ampiaispyyntejä ei tänä vuonna suoritettu. Lajeista varmuudella määritettiin yleinen ampiainen ja puna-ampiainen.

Kanahaukka

Kuivista keleistä innostuneet motot puivat vanhoja kuuisikoita jälleen innokkaina touko-heinäkuun. Samalla tuhottiin melkoinen joukko maalintujen pesiä. Joku kokoomuslainen moto-yrittäjä voisi tehdä tästä kansalaisaloitteen. Vihreitä asia ei tunnu kiinnostavan.

Kuten aina, luonnonpesä rakennetaan kuusessa mieluiten latvanvaihtohaarukkaan tai oksasykeröön. Huono-oksaisissa säästömetsissä usein mäntyyn tai lehtipuuhun.

Eurokuntoon muokattu entinen pesämetsä

Kanahaukan pesä vanhan kuusikon laidassa

Yksi pari pesii  edelleen isopuustoisella rämeellä, vaikka pesäpuu jäikin hakkuun reunapuuksi. Muuten pesäpaikat olivat normaaleja vanhoja kuusikoita tai kuusivaltaisia sekametsiä.

Tästä löysin kanahaukan pesän -84, ehkä taas 50 vuoden päästä joku muu löytää

Huhtikuun alussa kanahaukka nappasi variksen, putosi sen kanssa maahan omakotitalon takapihalle ja alkoi plokkaamaan saalista. Tuli kuitenkin häirityksi, yritti lentoon elävän, osittain kynityn variksen kanssa, ote lipesi ja kynitty varis lensi toiseen suuntaan, haukka toiseen. Kaikki kylän varikset ja harakat olivat todistamassa tapahtunutta. Rähinä jatkui vielä vartin haukan poistumisen jälkeen.

Vanhojen metsien pirstaleissa haukat yhä useammin joutuvat tyytymään kapeisiin kaistaleisiin aukkojen reunassa. Myöskään ihmistoiminnan läheisyyttä ei aina voida välttää. Yksi pesä näkyi suoraan talon yläkerran ikkunasta. Toinen pesä oli 40 metriä kesämökistä. Edelleen yksi pesä sijaitsi 3 metriä metsätiestä.

Vaikka kanahaukka onkin pesinnän suhteen tiukka reviirilintu, saalistusalueet joustavat. Olen nähnyt haukan nousevan saaliin kanssa korkealle lähellä naapurin pesää ja lähteneen sitten liitämään kohti omaa pesää. Joskus haukka on kantanut saalista vieraan pesän takaa, naapuripesän läheltä ohittaen. Lintujärveltä saalista on kannettu kahteen suuntaan. Eräältä pesältä koiras nousi heti korkealle ja suuntasi matkalentoon kohti taajaman keskustaa, usean kilometrin päähän. Reviirikiistojakin n. kilometrin päässä pesästä olen haukkojen välillä todennut. Läheisillä naapureilla saattaa olla sukulaisuussuhde. Pitää muistaa, että arviolta 30% aikuisista haukoista ei ole pesiviä, vaan elinvoimaisen reviirin vapautumista odottavia. Jos saman koiraan on todettu ruokkivan kahta naarasta, varmasti myös saamaa naarasta on ruokkinut kaksi koirasta.

Tänä vuonna pisin toteamani saaliinkanto oli 7,2 km. Se ei kuitenkaan ole ennätys. Muutaman vuoden takaa löytyy 7,9 km ja 7,4 km saaliinkanto. Lisäksi olen merkinnyt muistiin 5,2 km, 4,6 km ja 4,5 km saaliinkannot.     

Talven keskilämpötila oli -3.5 astetta. Keväinen ennuste talven keskilämpötilan perusteella näytti 30 % pudotusta pesintäaktiivisuuteen. Ihan niin syvälle ei vajottu. Pesintäindeksi asettui 20 % viime vuotta alhaisemmalle tasolle.

Vuosi ei ollut kaikkein aikaisimpia. 4. huhtikuuta kuului reviireiltä kuitenkin jo soidinhuutelua ja paritteluääniä ja ensimmäisiä pesiä koristeltiin.

Kanahaukkojen välillä on huomattavia yksilöllisiä eroja pesän rakennuksessa. Jotkut haluavat rakentaa aina korkeammalle, jotkut matalammalle, jotkut kuuseen, toiset mäntyyn, jotkut haluavat vaihtaa pesäpuuta lähes joka vuosi. Jotkut myös eivät näytä ymmärtävän, kuinka hennoille oksille risupesän voi rakentaa. Yritetään aina vain samaan paikkaan, vaikka se joka vuosi on siitä pudonnut. Ja vaikka paikka vaihdettaisiinkin, se putoaa sieltäkin, ei myrskyllä, vaan kevään ensimmäisellä kunnon sateella, munat mukana.

Yhdellä pesällä todettiin emon kuolleen varhain keväällä. Jokin maapeto oli ruhon kuljettanut pois pesän läheltä.

Etsintäsäät olivat kyllä kuivat. Kuukausi 30 asteen hellettä menee silti mukavuusalueen ulkopuolelle, kun varusteisiin kuuluu pelkästään kiikari ja corolla ilman ilmastointia. Aikaisen aamuvuoron klo 02-11 pystyi silti tekemään ilman isompaa tuskaa.

Kokonaan uusilta alueilta pesiä ei ehditty etsimään.

Kuvassa 1.4 esitetty kanahaukan pesintäindeksi verrattuna talven keskilämpötilaan. Regressiosuora piirretty. Vuoden 2021 arvo merkitty kaaviossa keltaisella. Asiasta tarkemmin aikaisemmissa kirjoituksissa.

Kuva 1.4. Kanahaukan pesintäaktiivisuuden riippuvuus talven keskilämpötilasta

Tänä vuonna, selvästä laskusta huolimatta, kanahaukan pesintä oli edelleen hyvällä tasolla. Pesiä on etsitty mahdollisuuksien mukaan koko Länsi-Suomesta. Pohjois-Satakunnassa reviirit ovat edelleen melko hyvin hyppysissä. Etelämpänä reviireitä on tiedossa laikuttaisesti.

Laskua tuli kaikilla alueilla. Porin ympäristössä pesii vielä vahva kanta. Turussa kanahaukkojen pesintä vaikuttaa taantuneen. Sen sijaan sähköpotkulaudat näyttivät räjähdysmäisesti lisääntyneen. Järkyttävin tulos kuitenkin Noormarkussa, vain yksi pesivä!? Viime vuonna sentään seitsemän.

Alla olevassa kaaviossa on kuvattu kanahaukan pesimäkannan muutosta. Vuoden 2001 parimäärälle on annettu arvo 100. Indeksi on suhteutettu vuosittain tarkastettujen reviirien määrällä. Vuosina 2017–2021 pesien etsintää on harrastettu laajemmin Länsi- Suomessa. Uusilta alueilta löytyy helpoiten asuttuja reviireitä. Pohjoissatakuntalaisten peruskuntien indeksi on tästä syystä esitetty omana käyränään, joka ko. vuosien osalta on hieman kokonaisaineiston alapuolella.  Pesintäindeksi oli koko aineistosta 128 ja Pohjois-Satakunnassa 118.

Kaavio 2. Kanahaukan pesivän kannan muutosindeksi tutkimusalueella 1994–2021

Reviiritarkastustulokset on esitetty alla olevassa taulukossa.  Aktiiveja reviireitä tarkastettiin 197. Asutuiksi todettiin 98 kpl. Näistä pesittyjä oli 97 pesää.

Uusia pesiä löytyi tänä vuonna 24 kpl, joista 9 oli kokonaan uudella reviirillä. Löydettyjen pesäreviirien kokonaismäärä on nyt 257.

Kanahaukan pesien kokonaisaineistossa 35 pesää oli männyssä, 21 koivussa, 11 haavassa, 1 tervalepässä ja 453 kuusessa. Vuosina 2017–2020  runsas 58 % kanahaukan luonnonpesistä oli oksa-anomaliassa (tuulenpesä, latvanvaihto tms.). Pesäalustoilla pesi tänä vuonna 45 %  kanahaukoista.

   
Hiirihaukka

Hiirihaukat pesivät tänä vuonna kohtuullisesti. Ilmeisesti vesimyyriä ja peltomyyriä löytyi, ainakin paikoin.

Hiirihaukan reviirejä tarkistettiin 37 kpl. Vähintään munituiksi todettiin 18 reviiriä.

Kanahaukan ja hiirihaukan todettiin hautovan vain 420 m päässä toisistaan. Vanha ennätys oli 900 m.   

Mehiläishaukka

Mehiläishaukkahavainnot jäivät vähiin. Asiaan vaikutti varmasti ampiaiskato. Karaistuneet konkarit pesivät aina jossain.

6 pesäpaikkaa tarkistettiin. Pesintä todettiin kahdella reviirillä Noormarkussa.

Varpushaukka

Varpushaukkoja näkyi kohtuullisen tavanomaisesti. Kolme pesähavaintoa. Tilastolliset törmäilyt pesintään tapahtuivat tänä vuonna Raumalla, Porissa ja Luvialla.

Haarahaukka

Ei havaintoja.


Maakotka

Ei havaintoja


Merikotka

Vanhoja reviireitä ei varsinaisesti tarkistettu. Yksi, ilmeisesti nuori, makailemassa pesäalustalla. Ei muita havaintoja.

Pöllöt

Varpuspöllön kanta näyttää vakaalta vuodesta toiseen. Varsinkin syyshuutelua kuuluu ennen auringonlaskua lähes jokaisesta varttuneesta metsästä, mutta usein vain kerran, joten pitää olla kärsivällinen. Pesähavaintoja muutama.

6. tammikuuta todistin reviirikiistaa Siikaisissa. Ensin soidinviheltelyä kahdelta suunnalta. Kohta viheltelijät olivat vierekkäin samassa metsässä. Sitten syyslaulun tyyppistä vihaääntä, nokan napsuttelua, taisivat siinä siivetkin läpistä yhteen.

 
Viirupöllöllä todettiin yksi pesintä pesäalustalla.
Lapinpöllöjä yksi hautova risupesällä







 

Lars von Haartman - lintumies suurella sydämellä

 

 Lars  von Haartman oli suomalainen professori ja arvostettu lintutieteilijä, joka perehtyi syvällisesti etenkin kirjosiepon biologiaan. Eräs tapaaminen hänen kanssaan on jäänyt mieleen. Se löytyy oheisesta linkistä; Lars von Hartman

Kevään 2021 Kanahaukkanäkymät

 

 

Talven keskilämpötila jäi selvästi miinukselle (-3,5), mutta huippupakkasilta vältyttiin. Lumimäärät pysyivät Länsi-Suomessa kohtuullisissa alle 20 cm lukemissa. Keväinen koleus vaihtui yhdessä yössä kesäksi, kun toukokuun toisen viikon +27-astetta herätti koivunsilmut ja toi hyönteissyöjät.

Myyräkannat vaikuttavat edelleen heikoilta. Metsämyyrä on kateissa, peltomyyrää on jonkin verran, vesimyyrää paikoittain.

Kanalintukannat vaikuttavat normaalin huonoilta. Metsäjänisten kannat ehkä hieman piristyneet viimevuodesta. Routainen talvi ja puutavaran kova kysyntä ovat innostaneet metsänhakkaajia huimiin suorituksiin.

Kanahaukkareviirit kaupunkien liepeillä vaikuttavat vahvoilta vuodesta toiseen. Maakunnassa pesivät parit reagoivat herkemmin talven pakkasiin ja kevään ravintotilanteeseen. Tällä hetkellä vajaa 50% reviireistä tarkistettu alustavasti. Pitkäaikainen indeksi kertoo kohtuullisesta pesinnästä, mutta viime vuoden tilanteeseen verrattuna pesinnän ennustetaan putoavan 35-40%. Viime vuosina huomattava uusien reviirien määrä on pumpannut indeksiä ylös. Aktiivinen reviirimäärä on nyt saavuttamassa lakipisteensä. Enempää ei yksi mies ja Corolla pysty kesän aikana hallitsemaan. Ennuste on myös, ettei tänä vuonna pesien etsintään riitä aikaa samassa määrin kuin parina viime vuotena.

Pesintävinkkejä otetaan edelleen mielellään vastaan kaikkialta Suomesta. Viimeisen 20 vuoden aikana on tullut 0 kpl, joten yksikin vinkki parantaisi tilannetta prosentuaalisesti äärettömän paljon.

Jokainen voi omalta osaltaan parantaa kanahaukan pesintämenestystä välttämällä turhaa häirintää, kuten esimerkiksi poikasten rengastusta tai emolintujen pyyntiä.
 
Hyvää alkavaa kesää lukuisille blogini lukijoille! Viime keväänä Minna Pyykkö pelasti pörriäisen. Tänä vuonna kanahaukat voisi opettaa pesimään varttuneissa taimikoissa ja hakkuuaukoilla kivien päällä.

Kanahaukkakevät 2021 alkoi pakkasten merkeissä

 

Isosuolla lunta muutama sentti, Anniina Valtosen jäätävä tuuli pohjoisesta. Pakkasta kuusi astetta. Kaunista kuitenkin, ja rauhallista. Suolla on helppo kävellä, aurinko paistaa.

Talven keskilämpötilaksi tuli -3,5 astetta. Se on kuitenkin pitkäaikaisen keskiarvon yläpuolella, mutta ei mitään verrattuna viime vuoden +1,2 asteeseen. Helmikuun keskilämpötila oli -6,9, mikä puolestaan on pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella. Mitään huippupakkasia ei sentään ollut. Muutamana yönä pakkanen laski alle 20 asteen.

Kanahaukan pesintäaktiivisuudelle talven sääindeksi esittää 35% pudotusta viime vuodesta. Viime vuodet ovat olleetkin huippuvuosia. Tuollainen pudotus lupailisi kuitenkin keskimääräistä pesintää, jos tarkastellaan tilastoja parinkymmenen vuoden periodilla.

Kylmä helmikuu ilmeisesti sai osan haukoista irtautumaan reviireiltään etelämmäs asutuskeskusten tuntumaan. Nähtäväksi jää kuinka moni jaksaa palata takaisin ja pääsee munintakuntoon. Metsän riistaa toisaalta näkyi kohtuullisesti alkuvuoden retkeilyllä. Pyitä vihelteli paikoin yllättävän paljon ja esim. Pomarkussa tavattiin yli 50 yksilön teeriparvi helmikuun loppupuolella.

Metsähakkuiden kannalta talvi oli erinomainen. Motot pääsivät mellastamaan roudan kovettamilla leimikoilla. Kohta nähdään kuinka kovasti kaadot kurittivat kanahaukkareviireitä.

Hiukan arveluttaa myös miten lintuflunssa pääsee tänä keväänä jylläämään. Korona onneksi kovistelee vain ekstrovertimpiä lintuharrastajia.

Maaliskuu jatkuu koleana. Tämän päivän suoristeilylläkin pilkkihaalari ja karvalakki eivät olleet yhtään liikaa. Lintuja ei juuri näy. Saarekkeissa muutama talitiainen. Suon keskustassa teeret oliva jo käyneet tutustumassa tulevaan turnajaiskenttään. Kalasääsken pesä oli kokonaan pudonnut. Kaverit  voisivat käydä lisäämässä tukevan lavan. Tosin saa sääkset siinä latvassa itsekin pesän pysymään, taas kuukauden päästä kun palaavat.

Teeret tepastelleet soidinkentällä

Sääksen pesäpuu, josta pesä pudonnut

Pesärisut puun juurella