Uuden vuoden odotusta Huidankeitaalla 30.12.2018

Hiljaista, kuuraista, pakkasta -5 astetta, maassa jäätynyttä lunta 1-2 senttiä.

Vähän jälkeen klo 8 tulen tien päähän. Metsässä on helppo kävellä. Lumi ei haittaa matkantekoa. Pitää vain pirummoista rousketta kävellessä. Uusi hakkuu aiheuttaa pientä orientoitumisvaikeutta. Suon ranta löytyy kuitenkin. On se sen verta iso. Ei siitä ohi kävele.

Puolikuu ja Venus-planeetta valaisevat suolakeuden. Sammutan otsalampun turhana. Täällä näkee kyllä kulkea. Jos haluaa kuunnella, pitää pysähtyä. Tulosuunnasta kuuluu varpuspöllön valittava aamuhuuto. Jostain keskustan allikoilta erotan riekon naurun vaimeana. Suuntaan eteläreunaa Salolle päin.

Jonkin verran näkyy vanhoja ketun jälkijonoja. Uusia jälkiä mahdoton erottaa. Senttiseen jäiseen lumeen ei tartu mitään. Allikot kestää kävellä. Kulku on joutuisaa. Jäät vonkuu ajoittain kuin jollain isommalla selällä. Pakkanenkin paukuttaa puita.

Menen Salon rantaan ja teen pienet tulet. En lämmön vaan muodon vuoksi. Sen vuoksi että elävää tulta kaipaa tuijottaa. Sitä että se syttyy, valaisee, lämmittää hetken ja sammuu pois.

Kello tulee 9:30. Auringon pitäisi nousta 20 minuutin kuluttua. Venuksen säteet ovat jo sammuneet. Kuu loistaa kuitenkin kirkkaana kuuraisessa maisemassa.

Jatkan taivallusta pohjoiseen ,ojan suuntaan. 9:40 kuulen korppiparin ajalleen uskollisena. Lentävät ylitse. Merkkaavat reviiriään. Toinen tekee pieniä koukkauksia alaspäin ja samalla lonksauttaen tyypillisesti. Suuntaan  allikoitten suuntaan.

Riekkojen polkuja allikolla

Yhden allikon rannasta nousee siivilleen kolme riekkoa vihaisesti käkättäen. Ovat syöneet suokukkaa rannan mättäistä. Vanhempaa höyhenkäpälien jättämää telaketjupolkua näkyy lammen jäällä.

Tornin vieraskirjassa on merkintä sudesta toukokuulta. Nyt ei näy jälkiäkään. Eipä näkynyt tänään aurinkoakaan. Töyhtötiaisen merkkaan aamun kolmanneksi ja viimeiseksi lintulajiksi. Puoli yhdentoista maissa olen taas autolla.

26.12.2018 Riekkoja ja susia, Tapaninpäivän aamu Haapakeitaalla

Klo 07:00 vielä täysin pimeää. Pakkasjakson jälkeen +3 astetta tuntuu mukavalta. Föhn-ilmiön lämmittämä tuuli puhaltaa kohtalaisesti luoteesta. Lunta sentti pari, se ei haittaa kulkua. Otsalampun valossa suunnistan tien päästä kohti suon laitaa.

Nuotiotuli pieneni valaisevaksi pilveksi

Suon laidassa näkyy valo, valaisee reunametsän aivan kuin nuotiosta. Kun tulen suon laitaan, valo näyttääkin tulevan kaukaa suon takaa. Valaisevien pilvien tyyppinen ilmiö. Ilmeisesti kuitenkin asutus peräinen valo. Kuu se ei ole, sillä vähenevä kuu näyttäytyy pilvien takaa lännessä.

Poikkean tutussa saarekkeessa. Teen oksista kynsitulet ja fiilistelen hetken Satakunnan viimeisten  erämaiden rauhassa.

Hiljaista. Tuulta sen verran, että tuli ei tahdo pysyä tikussa. Sitten kuulen riekon tutun naurun pohjoisen puolelta. kohta kuuluu toinen vähän kauempaa. Taitaa siellä olla kolmaskin. Soitan niille hieman atrappia utubesta. Saattoivat kuulla, kun tuntuivat vastaavan ärhäkkäämmin.

Puoli yhdeksän maissa lähden kävelemään kohti pesäsaarta. Kulku on helppoa koska lampareet ovat jäässä ja sentin parin lumikerros ei haittaa taivallusta. Taivas on selvästi vaalentunut. Kuu näkyy vielä korkealla.

Susien jotos lampareilla

Suon keskivaiheella näen susien tolan. Lauhtuneen kelin suurentamat jäljet herättävät kunnioitusta. Lampareen jäällä hukat näyttää olleen hippasilla.  Jälkiä näyttää olevan molempiin suuntiin. Vaikea arvioida yksilömäärää. Mielestäni kuitenkin enemmän kuin yksi. Hetken kuluttua törmään vielä yksinäiseen jälkeen, joka vaikuttaa  tuoreemmalta, ehkä päivän vanhalta. Kaikki jäljet ovat pohjois-etelä akselilla, noin suurin piirtein.

Käyn lähellä Pesäsaarta. Kiikaroin, muttei mainittavaa. Lintumaailmassa hiljaista. Korppiakaan ei ole vielä kuulunut. Kello on yhdeksän. Kiertelen takaisin vanhan sääksenpesäalustan ohittaen. Paikoin näkyy riekkojen telaketjumaista syönnösjälkeä.

Yksittäisiä teerikukkoja lentää yhteensä 3 kpl, kaikki eri suuntiin. Palaan tukikohtaan. Lämmittelen sormia kynsitulilla.

Puoli kymmenen maissa luulen jo auringon nousevan, mutta ei, ei se nousutkaan. Korppipari sentään kuuluu ja näkyykin Pesäsaaren laidassa.

Mutta vähän jälkeen kymmenen olen jo varma. Tuo on aurinko tuolla mäntyjen välissä. Ilma on seljennyt. Yön pilvet väistyneet. Kuu lännessä vaalenee taivaan sineen. Käännyn pois omille jäljilleni kohti metsätien päätä.

Kanahaukan pesimistiheyttä määrittävät seikat

Kanahaukka on selväpiirteinen reviirilintu. Pesäreviirit ovat jakaantuneet metsäseudulle hyvin tasaisesti. Vuonna 2014 selvitin omasta aineistostani kanahaukan pesien välisiä etäisyyksiä. Tein mittaukset kartta-aineistosta alueilla, joilla katsoin tiedossa olevan pesäverkon olevan yhtenäinen. Pesien väliseksi etäisyydeksi saatiin keskimäärin 4.39 km (n=34). Keskiarvo alueittain vaihteli 4.16:sta 4.73:een. Keskihajonnan ollessa 0.74  (Niemi, 2014).

Ulkomaisia tutkimuksia kanahaukan pesäreviirit jakaantuvat alueellisesti myös erittäin tasaisesti. Kanahaukka näyttäisi kaikilla alueilla pesivän keskimäärin samalla tiheydellä, n. 5 pesivää paria/100km2. Vierekkäisten pesien ollessa n. 4-5 km:n etäisyydellä toisistaan. Tiheydet ja niiden satunnaisvaihtelu näyttävät samalta, tutkittiinpa kanahaukkaa pohjoismaisessa havumetsässä, eurooppalaisessa pyökkimetsässä tai pohjoisamerikkalaisessa vuoristometsässä  (Niemi, 2014).

Oman hypoteesini mukaan kanahaukat pitävät pesimäverkon etäisyydet oikeissa mitoissa soidinaikaisella kiljunnalla. Haukat tunnistavat naapurinsa kiljunnasta ja pitävät neljää kilometriä matkana, jota lähemmäksi naapuria ei ole hyvä mennä eikä tulla (Niemi, Haukkamettas, 2017).

Pesintäverkko on vakiintunut nykyisiin uomiinsa pääosin heti jääkauden jälkeisessä kuusettumisvaiheessa (Niemi, Haukkamettas, 2017).

Kanahaukka suosii pesimäpaikkanaan vanhoja metsiä. Kanahaukka ei pesi, ellei vanhaa metsää ydinreviiriltä löydy (Niemi, Haukkamettas, 2017). Omassa, n. 400 kanahaukan pesän aineistossani, kaikki pesät ovat vanhassa metsässä. Paria poikkeusta lukuun ottamatta kuusikossa tai kuusivaltaisessa metsässä. Ne pari poikkeusta ovat isopuustoisella rämeellä. Mitään konkreettista syytä ei tunneta, miksei kanahaukka voisi pesiä 50-vuotiaassa kasvatusmetsässä. ”Kanahaukkametsän” kriteereitä olen määritellyt aikaisemmin (Niemi, Haukkamettas, 2018).
 
Ravintotilanne vaikuttaa voimakkaasti pesivän kannan tiheyteen. Alueellisia eroja tuovat mm. sopivien saalistusmaastojen olemassaolo, pesäpuiden tarjonta, ilmastolliset seikat jne. Koska kanahaukan pesimistiheys on vakio kaikkialla maailmassa, sen territoriaalisuus näyttäisi olevan oudon syvällinen, perustavaa laatua oleva lajityypillinen ominaisuus (Niemi, 2014).

Kanahaukat ovat myös kaupungistuneet. Kaupunkien puistoista löytyy vanhaa metsää vastaavia saarekkeita. Ravintoa riittää. Melusaasteen takia "naapuria ei voi kuulla" yli 3km etäisyydeltä. Näin pesimistiheys voi paikallisesti nousta 15 pariin/100km2.

Yhteenvetona voidaan todeta, että kanahaukan pesimätiheyden määräävät seuraavat seikat: 

1.    Pesimäverkko
Pesimäverkon koon määrää kanahaukan luontainen reviirikäyttäytyminen
2.    Vanha metsä
Kanahaukka pesii vain vanhoissa metsissä
3.    Ravinto
Ravintoon vaikuttavat tekijät asettavat reviirit eriarvoiseen asemaan vuosittain tai pidemmällä aikajaksolla. Reviirit, joilla ravinnonsaantimahdollisuudet ovat heikommat tai huonontuneet, jäävät yleisimmin autioiksi.

Dispersio kanahaukan pesimäkannan vaihtelun selittäjänä

Abstract: Possible dispersion and movements of Goshawk (Accipiter gentilis) during heavy nesting density oscillation in years 2009-2010 studied in Tiira-bird observation database. Observations calculated before nesting in March-April and after nesting in Autumn-October. At first glance clear difference between years in dispersion could not detected. It is concluded that differences in numbers of nesting hawks are not explained by significant migration or dispersion.
 
Ruska on kauneimmillaan. Lokakuun lämpöennätys rikottiin juuri. Kanahaukat vahtivat reviireitään ja keräävät energiaa ensi kevään pesintään.

Mielenkiintoinen kysymys ei ole pelkästään paljonko kanahaukkoja pesii, vaan kuinka paljon niitä ylipäänsä alueella on.
Mistä tulevat haukat huippuvuodelle? Mihin ne katoavat katovuonna? Tätä tematiikkaa olen pohtinut aikaisempina vuosina (T.Niemi, Kuulumisia kanahaukkametsistä, 2017).
Tulevatko lisähaukat ennen hyvää pesintävuotta Ruotsista? Tai kenties Venäjältä? Häviävätkö ne kotovuonna samoja teitä?
Mahdollisesti kylmät talvet tappavat helpommin koiraita, jotka pitempään yrittävät pitää talvireviiriä ja sinnitellä ravintovarojen ehtyessä (Widén, 1985).  Taas Newtonin aineiston perusteella nimenomaan naaraat pitävät pesäreviiriä talvikuukausina (Newton, 1979).

Hyvä esimerkki on edelleen vuoden 2009 huippupesintä ja sitä seurannut syvä kato vuonna 2010. Yritin saada lisäselvyyttä asiaan vertailemalla Tiira-järjestelmään kirjattuja havaintoja tuolta ajalta. Oletettavasti huippu- ja katovuosina pitäisi olla eroa havainnoissa, mikäli lisälintuja on muualta tulossa tai muualle menossa. Mitään kantaa ei otettu havainnon laatuun, onko kyseessä muuttava vai paikallinen, koiras vai naaras. Ainoastaan havaintojen lukumäärään. Yleensäkin muuttava/paikallinen-merkintä kanahaukalla on pitkälti havainnoijan subjektiivinen käsitys tapahtumasta. Pellon yli etelään lentävä lintu merkitään tavallisesti muuttavaksi, ellei satuta tietämään, että kyseessä on pelloin takana pesivä koiras.

Aluksi piirrettiin kuukausittaiset havaintokäyrät Turun lintutieteellisen yhdistyksen alueella havaituista kanahaukoista vuosina 2008-2010. Käyrät olivat odotusten mukaiset. Keväällä maalis-huhtikuussa  havaittavuus on suuri. Haukat valmistautuvat pesintään ja esittävät soidintaan. Keskikesältä havaintoja on vähän. Kanahaukat keskittyvät suvunjatkamiseen poissa ihmisten silmistä. Syksyllä taas havaitaan liikehdintää nuorten dispersoituessa pois pesiltä ja mahdollisesti myös aikuisten muuttaessa pois maalta asutuskeskuksiin. Huippuvuoden 2009 syksyllä oli runsaasti lintuja liikenteessä. Huomionarvoista katokeväälle 2010 oli, ett tammikuussa havainnoissa näkyi kolmas huippu. Mahdollisesti pakkaset ajoivat lisää lintuja keskustan puluparvien ja ruokintapaikkojen rastaiden perään. Vaikka pesinässä oli kato, pesintää edeltäviä havaintoja maalis-huhtikuussa oli keväällä 2010 tavallista enemmän.

Lisäksi tarkasteltiin kanahaukkahavaintojen määriä keväällä ja syksyllä Tiira-aineistossa viidellä eri alueella vuosina 2007-2011. Keväällä laskentajakso oli ennen pesintää 1.3. -1.4-välinen ajanjakso. Syksyn havainnot laskettiin 1.9. – 1.10. väliseltä ajalta. Selvitetyt alueet olivat PLY, TLY, Pohjanmaa, Savo-Karjala ja Tringa. Havainnot sovitettiin samalle skaalalle  laskemalla havainnoista erot keskiarvoon ja vertaamalla sitä koko aineiston keskiarvoon. Menetelmä hieman korosti pienempien havaintomäärien vaihtelua, mutta tarkoitus olikin vain karkeasti selvittää, esiintyykö havainnoissa eroja vuosien välillä johonkin tiettyyn suuntaan.

Havainnot eri alueilla olivat melko yhteneviä. Oleellisia eroja vuosien välillä ei havaittu. Keväthavainnoissa huippuvuosi 2009 ei selvästi erottunut. Syyshavainnoissa erottui ainoastaan pohjanmaa kertoen kovasta pesinnästä sillä suunnalla. Turun ja Helsingin alueella lokakuu näytti olevan paras havaintokuukausi syyskuun sijaan. Ilmeisesti etelän suuntaan siirtyi lintuja maakunnista pienellä viiveellä.

Yhteenvetona tästä selvityksestä voidaan todeta, ettei pesimäkannan vaihtelua selitä ulkoinen migraatio. Oma käsitykseni on edelleen, että pesivän kanahaukkakannan vaihtelu on suurta verrattuna kanahaukan kokonaiskannan tiheyteen (T.Niemi, Kuulumisia kanahaukkametsistä, 2013). Huippupesintä tapahtuu niiden pelureiden kesken, jotka ovat luonnostaan pelipaikalla. Katovuonna keskitytään pysymään hengissä.

 

Kesän 2018 petolintukatsaus

Yleistä

Sää

Syksy oli sateisin 30 vuoteen. Marraskuussa lämpötila muutaman asteen plussalla. Joulukuukin sateinen. Lunta saatiin 17.12 vajaa 10 senttiä. Jouluaattona lunta 4 senttiä. Porin pellot pääosin sulat koska edellispäivänä satoi vielä vettä.

Tammikuu oltiin miinuksella. Yleensä muutama aste. 21.1 merkitty -12 astetta. Lunta kuun lopulla 12 cm.

Helmikuulla oltiin vähän enemmän miinuksella. Sellaista -6 astetta. Öisin joskus -20. Lunta kuun lopulla 17cm.

Maaliskuu oli vuosituhannen kylmin. Välillä napapyörrettä. Joskus Föhn-tuuli toi suojakelin. Lunta 21 cm.

8.4 alkoi terminen kevät. 15.4 lumi kadonnut mittauspaikalta.

Vappuna +10. Yöllä -2 astetta.

Sitten alkaa helle. Toukokuun 16 päivä Porissa 29,2. Mittaushistorian lämpimin toukokuu. Sama jatkui koko kesän. Heinäkuun 17. oli vielä puoli yhdeksän aikaan ilalla 33 astetta lämmintä. Elokuun alussakin vielä yli 30 astetta. Ja kuivaa oli. Ennen juhannusta tottakai muutama päivä epävakaista ja sateista. Muuten vain muutama ukkoskuuro.

Päiväpetolintujen pesintätiedot

Aineisto on jaoteltu vuoden 2000 kuntajaon mukaan kunnittain. Taulukoissa esitetty tarkastettujen reviirien määrät, asutut ja munitut sekä hakkuissa menneet pesät. Osa vuosien saatossa löydetyistä reviireistä ollut pitkään autiona, jäänyt asutuksen tai turpeenoton jalkoihin jne. Tämän vuoksi tarkastetuiksi on laskettu vain reviirit, joissa ainakin 2 seuraavista kolmesta ehdosta toteutuu:
1. On pesinyt viimeisen 5 vuoden aikana
2. On pesä puussa
3. On pesämetsää >2ha

Asutuiksi on tulkittu pesät, joita selvästi koristeltu tai joita toinen emoista puolustanut.

Kanahaukan pesistä tarkistettiin kaikki tiedossani olleet reviirit seuranta-alueella.

Samoin hiirihaukan ja mehiläishaukan pesäpaikoista tarkastettiin kaikki viime aikoina käytössä olleet pesät. Varpushaukan reviirien etsintä oli satunnaista.

Pesien etsintään ja tarkastukseen käytettiin aikaa noin 10% vähemmän kuin viime vuonna.

Ravintotilanteesta

Pesäpaikoilla silmäiltyjen saalisjätteiden valossa närhi, harakka ja sepelkyyhky olivat yleisimmin muistiin merkittyjä. Sepelkyyhkyä esiintyy ruokalistalla edelleen vähän verrattuna tarjontaan ja saalisjätteiden havaittavuuteen. Myös perinteisiä pyytä ja teertä oli muutamilla pesillä aterioitu. Oravia näkyi ruokalistalla viimevuotista vähemmän. Lintuvesien lähellä pesivät kanahaukat käyttivät myös sorsa- ja lokkilintuja. Naaras tuulihaukan jätteet olivat tänä vuonna saalistilaston harvinaisemmasta päästä. Hyvinä myyrävuosina tuulihaukkoja on varmaan helppo käydä hakemassa pesälaatikosta.

Närhi on mestari matkimaan. Ääniatrappiin se vastaa hiirihaukan nau’unnalla tai melko puhtaalla kanahaukan poikasten kerjuuäänellä. Muutamat närhet osaavat vastata variksen haukkavaroitusäänellä, mikä osoittaa jo melkoista assosiaatiokykyä.

Metso. Parhaalla soitimella Honkajoella 12 kukkoa ja 2 kaakattavaa kanaa. Tilasto esitetty kaaviossa 1.1.

Kaavio 1.1 Soidintavien metsojen havaitut  yksilömäärät yhdellä soidinalueella Honkajoella 2000-2017

Äkäinen metsokukko syyssoitimella

Metson runsausindeksi on näyttänyt viime vuosina laskevaa suuntausta. Alaspäin sojottaa teerenkin grafiikka. Metsäjäniksiä näkyi tänä keväänä kohtuullisesti. Erot jänisten määrässä saattavat olla paikallisestikin suuria. Mikäli viriili koiras alkukeväästä löytää fertiilin naaraan, saattaa kulmakunnalle kesän kuluessa poikia melkoinen partti poikasia. Oravia näkyi vähänlaisesti. Pohjois-Satakunnassa jänis- ja metsäkanalintukannat olivat selvästi muuta aluetta paremmat.  Indeksit esitetty kaaviossa 1.2.

Kaavio 1.2 Metson, teeren ja jäniksen runsausindeksit 2010–2018

Pyy. Pyyn korjatuksi parimääräksi laskenta näytti 1.06/km2, mikä on huonoin mitattu kautta aikojen. Laskentamenetelmä esitelty aikaisemmissa kirjoituksissa.

Kesällä poikueita näkyi niukasti, mutta ne olivat melko suuria. Kuiva ja lämmin kesä oletettavasti oli poikueilla edullinen.

Luke raportoi samansuuntaisesti. Pyykannat vaihtelivat melkoisesti kesälaskennoissa eri riistanhoitopiireissä. Monella alueella tulos negatiivinen viime vuoteen verrattuna. Pohjois-Satakunnassa Kihniö-Parkano-alueella jopa 50% viimevuotista parempi. Heidän Satakunnan 6.6 – linnun yksilömäärä/km2, sisältäen poikasia, osoittaa n. 2.5 paria/km2 meikäläisen linjalaskentamenetelmällä. 

Kaaviossa 1.3 nähdään pyykantojen parimäärien suhteellinen kehitys 2008–2018. Vuoden 2008 parimäärälle annettu indeksiarvo 100.

Kaavio 1.3 Pyyn parimäärät indeksi kesälaskennoissa tutkimusalueella 2008–2018

Jyrsijät. Myyrähuiput ovat antaneet odottaa itseään koko 2010-luvun. Heikolta näyttää edelleen. Metsämyyräkannat ovat heikot. Peltomyyrä ei metsissä tavattu. Myöskään metsähiiriä ei näkynyt.

Syyskuun alussa suoritin perinteiset poistopyynnit metsäisillä biotoopeilla Noormarkussa. Koealapyyntien tuloksena saatiin seuraavia tiheyksiä: Metsämyyrä 74 yks/ha, peltomyyrä <0-15 yks/ha, metsähiiri <0-15 yks/ha.

Kaaviossa kuvattu metsämyyrän runsausindeksiä vuosina 2011-2018. Indeksi -1.0 kuvaa erittäin huonoa kantaa, indeksin arvo 0.0 kuvaa hyvää ja indeksin arvo 1.0 huippuvuotta.

Kaavio 1.31 Metsämyyrän tiheysindeksi 2011–2018

Ampiaisia näkyi paremmin kuin vuosiin. Kesän kuluessa tavattiin kolmea lajia: yleinen ampiainen, räystäsampiainen ja puna-ampiainen. Rakennuksissa räystäsampiaista oli 5-10x enemmän kuin tavallisesti. Yleistä ampiaista esiintyi runsaana sekä metsissä että asuntojen lähellä. Puna-ampiaista havaittiin vähänlaisesti.  Aurinkoisina heinäkuun lopun aamuina ampiaiset nousevat kuusiin kirvajahtiin, mikä sai kuusikot jälleen kerran ’humisemaan’ vaikuttavasti.

Myös maapesiä ja pesäkaivuita näkyi syyskuussa kohtuullisen runsaasti metsissä. Kaikki maapesät olivat yleisen ampiaisen.

Ampiaisia pyydystettiin syötti- ja valorysillä, joita esitelty aikaisempina vuosina.

Kanahaukka

Tiedän useimmat reviirit mutta en tiedä kaikkia pesämetsiä. Mutta pian se tuntematon pesämetsä hakataan ja haukan on siirryttävä metsään jonka tunnen. Odotan sitä siellä pesäalustan kanssa.

Vanhan kanahaukkametsän järeät kuuset ovat tuottaneet motolle ongelmia

Kanahaukkametsiä kaatui jälleen kovaan tahtiin. Kuivista keleistä innostuneet motot puivat vanhoja kuuisikoita innokkaina touko-heinäkuun. Samalla tuhottiin melkoinen joukko maalintujen pesiä. Myös haukkojen pesiä meni hakkuissa. Itse totesin yhden  asutun kanahaukan pesäreviirin kaadetun heinäkuun alussa. Elokuun alussa paikalla kuitenkin oli 2 lentopoikasta. Siis poikaset olivat siitä pesästä päässeet ajoissa lentoon.

Taas 100-vuoden päästä tässä pesii kanahaukka

Useammin kuin kerran on tapahtunut niin, että pesä löytyy maahan pudonneiden pesärisujen perusteella. Tänä vuonnakin näin tapahtui 2-3 kertaa. Yksi pesä oli pudonnut n. 5v sitten, mutta maasta löytyi vielä risuja.

Uusi kanahaukkakuusikko tulollaan

Joskus jäljet pesinnästä häviää nopeasti. Yhdellä mäntypesällä pesittiin viime vuonna. Talvella pesä oli pudonnut kokonaan ja risut levinneet niin laajalle, ettei pesäpuun alla enää näkynyt merkkiäkään pesinnästä. Myöskään sulkia eikä saalisjätteitä ei pesämetsästä löytynyt.

Vanhaa hämyistä kanahaukkametsää

Toisella pesällä pesi viime vuonna mehiläishaukka. Sitä aikaisemmin kanahaukka. Viime vuonna merkit molempien lajien pesinnästä oli vielä luettavissa pesän alta. Tänä vuonna pesä oli musta eikä alhaalta käsin enää mitenkään pystynyt päättelemään pesän käyttäjiä.

Toisaalta pari kanahaukan koivupesää tulee mieleen, joissa pesän pohja on ainakin 30v vanha.

Kanahaukan pesä koivussa

Tänä vuonna on merkitty muistiin pieniä ja korkealla sijaitsevia kanahaukan pesiä. Kuten aina, luonnonpesä rakennetaan kuusessa mieluiten latvanvaihtohaarukkaan tai oksasykeröön. Huono-oksaisissa säästömetsissä usein mäntyyn tai lehtipuuhun.

Yksi pari pesii isopuustoisella rämeellä. Muuten pesäpaikat olivat normaaleja vanhoja kuusikoita tai kuusivaltaisia sekametsiä.

Talven keskilämpötila -3.5 astetta oli lähellä pitkäaikaista keskiarvoa. Se antoi odottaa keskimääräistä kanahaukkavuotta. Lopputulos oli kuitenkin selvästi ennusteen yläpuolella.

Kaaviossa 1.4 esitetty kanahaukan pesintäindeksi verrattuna talven keskilämpötilaan. Regressiosuora piirretty. Jokainen piste edustaa yhtä vuotta. Vuoden 2018 arvo merkitty kaaviossa keltaisella. Asiasta tarkemmin aikaisemmissa kirjoituksissa.

Kaavio 1.4 Kanahaukan pesintäindeksin riippuvuus talven keskilämpötilasta

Tänä vuonna kanahaukan pesintä oli edelleen hyvällä tasolla. Pesiä on etsitty mahdollisuuksien mukaan koko Länsi-Suomesta. Pohjois-Satakunnassa reviirit on edelleen melko hyvin hyppysissä. Etelämpänä reviireitä on tiedossa laikuttaisesti. Yhtään suoraa vinkkiä pesistä ei tänäkään vuonnakaan saatu. Se löytyy mitä yksi mies kolmen viikon kesälomalla ehtii hakea.

Yleensä käytin pesien etsintään aamupäivän auringon noususta puoliin päiviin. Yksi kahden uuden pesäreviirin aamu tulee mieleen. Heinäkuun lopun vanhojen reviirien kuunteluissa sentään yksi 3 pesinnän varmistus samalle aamulle. Ei se aina niin helppoa ole. Suodenniemen-Mouhijärven seudulla tuli kesällä retkeiltyä, muttei mitään havaintoa kanahaukasta. Uusilta alueilta puuttuu historia. Tieto siitä, että tällä hakkuuaukolla kanahaukka pesi 5 vuotta sitten.

Yksi saaliinvaihtohavainto Siikaisissa 19.5. n. klo 07:00, lämpötila -1 astetta. Koiras tuo saaliin. Sanoo kjäk (ruokaa tarjolla) noin 100 m päässä. Naaras nousee pesältä, kiljuu kerjäävästi, lentää koirasta vastaan ylitseni, vaikka kiikaroin pesän lähellä. Saaliin vaihto. Noin minuutin kuluttua koiras tulee pesään ilmeisesti lämmittämään munia tai poikasia. Naaras syö kivellä ja pitää yhteyttä koiraaseen kiljumalla. Noin 10 min. kuluttua naaras tulee pesään. Koiras lähtee. Naaras kiljuu. Koiras vastaa lähistöllä kjäk. Pienen keskustelun jälkeen koiras häviää. Naaras kiljuu vielä jonkin aikaa poistuessani paikalta.

Alla olevassa kaaviossa on kuvattu kanahaukan pesimäkannan muutosta. Vuoden 2001 parimäärälle on annettu arvo 100. Indeksi on suhteutettu vuosittain tarkastettujen reviirien määrällä. Vuosina 2017–2018 pesien etsintää on harrastettu laajemmin Länsisuomessa. Pohjoissatakuntalaisten peruskuntien indeksi on tästä syystä esitetty omana käyränään, joka ko. vuosien osalta on hieman kokonaisaineiston alapuolella.  Pesintäindeksi oli koko aineistosta 151 ja Pohjois-Satakunnassakin 131.

Kaavio 2. Kanahaukan pesivän kannan muutosindeksi tutkimusalueella 1994–2018

Reviiritarkastustulokset on esitetty alla olevassa taulukossa.  Aktiiveja reviireitä tarkastettiin 134. Asutuiksi todettiin 89 kpl. Näistä pesittyjä oli 81 pesää.

Taulukko 1. Kanahaukan pesätarkastus 2018

Uusia pesiä löytyi tänä vuonna 46 kpl, joista 22 oli kokonaan uudella reviirillä. Löydettyjen pesäreviirien kokonaismäärä on nyt 193.

Kanahaukan pesien kokonaisaineistossa 21 pesää oli männyssä, 13 koivussa, 10 haavassa, 1 tervalepässä ja 349 kuusessa. Kanahaukoista 50 % pesi tänä vuonna pesäalustoilla.

   
Hiirihaukka

Hiirihaukat olivat edelleen vähissä. Hyvin vähän havaintoja koko linnusta. Suurin syyllinen varmaan pitkään jatkuneet huonot myyrävuodet. Vain muutamat vanhat tekijät jaksaneet pesiä tunnetuilla reviireillä. Ne ilmeisesti osaavat käyttää monipuolisesti myös muuta ravintoa. Yhdeltä hiirihaukan pesältä löytyi juhannuksen alla mm. rastaan saalisjätteitä, sepelkyyhkyn sulkia ja vähintään 10 kg hauen leukaluut. Aivan varma en ole oliko kaikki hiirihaukan itse pyydystämiä.

Hiirihaukan reviirejä tarkistettiin 12 kpl. Vähintään munituiksi todettiin 5 reviiriä.

Pesivät hiirihaukat löytyivät seuraavista kunnista:
Pori 1, Pomarkku 2, Jämijärvi 1 ja Noormarkku 1.   

Mehiläishaukka

Mehiläishaukan pesähavainnot jäivät myös vähiin, vaikka kesä oli kelien ja ampiaisten kannalta mitä otollisin. Ilmeisesti edellisten vuosien kylmät kesät verottivat pesinnästä kiinnostuneita pareja.

Toistaviikkoisia mehiläishaukan poikasia

Myös mehiläishaukka reagoi pesän lähellä kokeiltuun ääniatrappiin. Pari tuli kiljumaan päälle. Koiras huusi "kliyee" ja esitti unduloivaa lentoa. Naaras huuteli lyhyemmin.

9 pesäpaikkaa tarkistettiin. Pesintä todettiin kolmella reviirillä, jotka sijaitsivat Pomarkussa, Huittisissa ja Yläneellä.

Varpushaukka

Varpushaukkoja näkyi kohtuullisen runsaasti. Pesintä todettiin 8 reviirillä.
Siikaisissa 1, Noormarkussa 1, Pomarkussa 1, Kokemäellä 1 ja Yläneellä 4.

Pesistä 2 oli männyn taimikoissa, loput suon reunuskorvissa.

Haarahaukka

Ei havaintoja.

Maakotka

Ei pesähavaintoja

Merikotka

Pari viime vuonna aktiivista pesää jäi tänä vuonna tarkistamatta. Parilla muulla ei todettu pesintää.

Merikotkan pesä suon laidassa

Pöllöt

Pari lapinpöllön pesintää.

Viirupöllöllä todettiin yksi pesintä.

Metsokukko huonolla tuulella

Heinäkuun puolivälissä Yläneellä vanha metsokukko esiintyi soitimella erittäin huonotuulisena. Haastoi riitaa minunkin kanssa, kirskutti hammasta ja vaikutti selvästi haistattelevan, vaikka minä en ollut hänen koppeloihinsa koskenut. Antoi kyllä kuvata metrin päästä, mutta selfieen hän ei suostunut. Tarkempaa syytä huonotuulisuuteen en saanut selville, mutta suvunjatkamiseen se kaiketi liittyi. Hän vaikutti jääneen yksin soidinkarkeloiden ulkopuolelle. Näin syksyllä tosin vasta  varaillaan parhaita turnajaispaikkoja ja arvoidaan tulevia vastustajia. Todelliset mittelöt ovat vasta keväällä huhti-toukokuussa.

 

Kanahaukkametsän kriteerit

Abstract:
Defining of concept "Kanahaukkametsä", the coniferous or mixed  old-growth forest, preferred by Goshawk and other tree-nesting raptors. The following criteria are presented:

1. Spruce or mixed forest
2. Age over 80 years
3. Relascopic area about 30
4. Diameter of breast height over 30 cm
5. 600-800 stems in hectare
6. Shade-grown trees mostly lacking
7. Size of tree stand over 2 ha, over 10 ha when isolated piece of forest

Kanahaukka ja muut haukat ovat rauhoitettuja luonnonsuojelulain nojalla. Myöskään pesäpuita, joilla pesintä käynnissä ei saa kaataa. Yleisen oikeuskäsitteen vastaisesti pesäpuun kaataminen ei, de facto, ole rikos ellei tiedä, että se on pesäpuu. Tietämättömyys yhdistettynä lintuharrastajien haluttomuuteen kertoa pesäpaikkoja johtaa usein ei toivottuun lopputulokseen.  Siksi pitäisikin keskittyä pesämetsien suojeluun pesäpuiden suojelun sijasta.

Pesimäaikaiset hakkuut eivät vahingoita yksistään haukkoja, vaan koko metsäluontoa. 

Hakkuutoiminnassa pitäisi varmistaa riittävä vanhojen metsien osuuden säilyminen alueella.

Vanhaa hakkaamatonta metsää kutsutaan usein kanahaukkametsäksi. Kanahaukkametsää Etelä-Suomessa voitaisiin luonnehtia seuraavilla kriteereillä:

• Kuusimetsä tai kuusivaltainen sekametsä
• Ikä yli 80-vuotta
• Relaskooppiala luokkaa 30 kpl
• Rinnankorkeusläpimitta >30 cm
• Runkotiheys luokkaa 600-800 /ha
• Heikosti kehittynyt pensas- ja alispuukerros (silmäntasanäkymässä vain harmaita kuusenrunkoja, ei siis voimakkaasti taimettunut)
• Metsikön koko >2ha. Asutukseen ja viljelykseen rajautuvissa saarekkeissa >10ha.

1. Hakkuista kanahaukkametsissä pitäisi kokonaan pidättäytyä 15.4.- 15.7 välisenä aikana. 

2. Löydetyt pesät ja niiden ympäristö suojataan soveltaen Luomuksen ohjetta (Luomus, 2017).

 

Lähde: Luomus, 2017

3. Pesämetsä on tärkeä, ei pesäpuu sinänsä. Puu on valikoitunut pesäpuuksi vain siksi, että siinä on sattunut olemaan sopiva oksasykerö, jonka varaan pesä on päästy rakentamaan pienin ponnistuksin.

4. Hakkuun alle jäävä pesäpuu voidaan pesimäajan ulkopuolella korvata säästyvään metsään rakennetulla pesäalustalla, mielellään alle 200 m päässä alkuperäisestä pesästä. 

5. Mikäli kanahaukkametsän kriteerit täyttävä metsä hakataan, pitäisi alle kilometrin säteelle pesästä jäädä vähintään yksi >5 ha kokoinen kanahaukkametsä. Tällöinkin olisi hyvä varmistaa haukkaparin reviirillä pysyminen pesäalustalla.

6. Metsien oikeasta ikärakenteesta on huolehdittava. Tänään 60-vuotias metsä voi 20 vuoden kuluttua olla oikea kanahaukkametsä.

7. Kanahaukkametsän synty luontaisesti, ”kirveen koskematta”, saattaa viedä yli 200 vuotta. Silloinkin se helposti jää ylitiheäksi ja alijäreäksi rääseiköksi. Parhaiten kanahaukkametsä syntyy sopivalle maastopohjalle normaalein metsänhoidollisin toimenpitein. Päätehakkuu, istutus, 2-3 harvennusta ja 80 vuoden kuluttua meillä on valmis kanahaukkametsä. Toki jatkuva kasvatus ja pienet hakkuukuviot ovat ehdottomasti suositeltavampia.

https://www.metsakeskus.fi/sites/default/files/luomus-toimintaohje-metsaammattilaisille-haukan-pesapaikan-huomiointi.pdf

Kanahaukkakannan viimevuosien muutokset

Abstract:
Nesting density change of Goshawk (Accipiter gentilis) in well-studied area in Western-Finland
Years 2000-2015, pair/km2. Breeding population has kept quite stable despite the slightly downward trend, see diagram 1. A heavy reduction of old-growth forest will pose big challenges to nesting territory selection of Goshawk in the near future.




Ohessa tulostettu taulukkoon kanahaukkakannan muutos hyvin tutkitulla pohjois-satakuntalaisella alueella. Aineisto käsittää kunnat: Siikainen, Merikarvia, Pomarkku, Noormarkku (Pori). Esitetty alueen parimäärä (paria/ 100 km2) vuosilta 2000-2017.

Diagram 1. Kanahaukan pesintätiheys (paria/km2) vuosina 2000-2017 Pohjois-Satakunnassa

Kaaviossa näkyy selvästi vuoden 2009 huippuvuosi ja sitä seurannut jyrkkä pudotus. Vuosittaista vaihtelua lukuun ottamatta muutokset tarkastelujaksolla ovat olleet vähäisiä. Lievä laskeva trendi on havaittavissa, mutta sen tilastollista merkitsevyyttä ei tässä yhteydessä testattu.

 Vanhojen metsien lajina kanahaukka on ongelmissa tehometsätalouden puristuksessa. Puun kierto taimesta tehtaalle pyritään saamaan mahdollisimman nopeaksi. Metsiä on 60-luvulta lähtien voimakkaasti uudistettu. Puu pyritään korjaamaan Etelä-Suomessa 80-vuotiaana. Vanhana metsänä voidaan pitää yli 100-vuotiasta puustoa. 60-70-lukujen voimakkaat aukkohakkuut ja istutukset näkyvät metsätilastoissa suurena 40-vuotiaan metsän ikäluokkana (Luke 2012, Luke 2015).

Puuston ikäluokkajakauma Lounais-Suomi ( Lähde: Luke2015)

 Säilyykö kanahaukka tänä tehotalouden ja jatkuvan kasvun aikakautena? No, kyllähän se säilyy.
Kanahaukka on asuttanut tätä niemeä jo paljon ennen ihmistä ja viimeisenä lähtee. Viimeinen jääkausi aiheutti 100 000 vuoden aukon pesintäketjussa. Mutta heti kun jää ja vesi väistyi ja rannat kuusettui, kanahaukat palasivat ja jakoivat maan reviireikseen.

Nykyinen puun käyttö ja tehometsätalous tulee jatkumaan vielä joitakin sukupolvia. Sitä ei voi ihminen estää. Se on vain kanahaukan sopeuduttava tilanteeseen. Ikäni kanahaukan pesimäbiologiaa tutkineena en voi keksiä mitään järkisyytä sille, ettei kanahaukka voisi pesiä siirtolapuutarhan omenapuussa tai hakkuuaukolla kiven päällä. Mutta aina kannattaa rakentaa tekopesiä varttuneisiin kasvatusmetsiin.