Hiljaista, kuuraista, pakkasta -5 astetta, maassa jäätynyttä lunta 1-2 senttiä.
Vähän jälkeen klo 8 tulen tien päähän. Metsässä on helppo kävellä. Lumi ei haittaa matkantekoa. Pitää vain pirummoista rousketta kävellessä. Uusi hakkuu aiheuttaa pientä orientoitumisvaikeutta. Suon ranta löytyy kuitenkin. On se sen verta iso. Ei siitä ohi kävele.
Puolikuu ja Venus-planeetta valaisevat suolakeuden. Sammutan otsalampun turhana. Täällä näkee kyllä kulkea. Jos haluaa kuunnella, pitää pysähtyä. Tulosuunnasta kuuluu varpuspöllön valittava aamuhuuto. Jostain keskustan allikoilta erotan riekon naurun vaimeana. Suuntaan eteläreunaa Salolle päin.
Jonkin verran näkyy vanhoja ketun jälkijonoja. Uusia jälkiä mahdoton erottaa. Senttiseen jäiseen lumeen ei tartu mitään. Allikot kestää kävellä. Kulku on joutuisaa. Jäät vonkuu ajoittain kuin jollain isommalla selällä. Pakkanenkin paukuttaa puita.
Menen Salon rantaan ja teen pienet tulet. En lämmön vaan muodon vuoksi. Sen vuoksi että elävää tulta kaipaa tuijottaa. Sitä että se syttyy, valaisee, lämmittää hetken ja sammuu pois.
Kello tulee 9:30. Auringon pitäisi nousta 20 minuutin kuluttua. Venuksen säteet ovat jo sammuneet. Kuu loistaa kuitenkin kirkkaana kuuraisessa maisemassa.
Jatkan taivallusta pohjoiseen ,ojan suuntaan. 9:40 kuulen korppiparin ajalleen uskollisena. Lentävät ylitse. Merkkaavat reviiriään. Toinen tekee pieniä koukkauksia alaspäin ja samalla lonksauttaen tyypillisesti. Suuntaan allikoitten suuntaan.
 |
| Riekkojen polkuja allikolla |
Yhden allikon rannasta nousee siivilleen kolme riekkoa vihaisesti käkättäen. Ovat syöneet suokukkaa rannan mättäistä. Vanhempaa höyhenkäpälien jättämää telaketjupolkua näkyy lammen jäällä.
Tornin vieraskirjassa on merkintä sudesta toukokuulta. Nyt ei näy jälkiäkään. Eipä näkynyt tänään aurinkoakaan. Töyhtötiaisen merkkaan aamun kolmanneksi ja viimeiseksi lintulajiksi. Puoli yhdentoista maissa olen taas autolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti