Järripeipot kanahaukkareviireillä, maaliskuu 1998

Tapio Niemi
15.3.2001


Järripeipot kanahaukkareviireillä

Abstract:
In study area of Western Finland brambling (Fringilla montifiringilla) was found to seek vicinity of goshawk (Accipiter gentilis) nests. See table 2.


Järripeippo kuuluu siperialaisen faunatyypin lintuihin, ja sen pesimäalue ulottuu Skandinaviasta aina Siperian itäosiin saakka. /1/

Järripeippo on runsain Pohjois-Suomessa. Kannan maantieteellinen jakaantuminen vaihtelee kuitenkin epäsäännöllisesti, sillä järripeipot vaihtavat joka kevät pesimäaluettaan ravintotilanteen mukaan. Viimeisten atlaslaskentojen mukaan 36% kannasta pesii kuusimetsissä. /1/

Kanahaukka on perinteisesti vanhojen järeäpuustoisten kuusi- ja sekametsien asukas. Vanhojen metsien hävitessä metsänhakkuissa kanahaukka on joutunut tinkimään pesäpaikkavaatimuksistaan. Nuorehkot reunusmetsikötkin kelpaavat, toisinaan paremman puutteessa.

Aineisto ja menetelmät

Keväisillä pistelaskennoilla pyrittiin selvittämään hakeutuvatko järrit aktiivisesti  kanahaukanpesien läheisyyteen vai onko kyseessä vain samanlainen biotooppivalinta. Lisäselvyyden saamiseksi kirjasin havainnot  ylös viime kevään pesätarkastusten yhteydessä omalla seuranta-alueellani Porin ja Parkanon välillä.

Laskennat suoritettiin 21.4.00 – 8.5.00 välisenä aikana  aamupäivisin omalla seuranta-alueellani Porin ja Parkanon välillä. Laskenta suoritettiin pistelaskentana n. 0-50m:n päästä pesästä. Viiden minuutin tarkastelujaksolla havaitut lintulajit ja lukumäärät kirjattiin ylös. Jokainen pesä laskettiin kertaalleen ko. laskentajaksolla.

Yhteensä laskettiin 46 pistettä. Ne käsittivät kanahaukan ja muiden petolintujen pesiä sekä muita risupesiä, jotka silmämääräisesti arvioiden sijaitsivat samantyyppisellä ’kanahaukka’biotoopilla. Kanahaukan pesät merkittiin asutuksi jos sitä oli tänä vuonna selvästi koristeltu.

10.5. jälkeen en saanut enää yhtään havaintoa järripeipoista. Ne todennäköisesti jatkoivat muuttoaan pohjoisemmaksi.

Taulukossa 1 on esitetty järripeippojen esiintyminen eri petolintureviireillä. 46:sta pesäpisteestä järripeippo tavattiin vain 10 pesällä. Niistä ainoastaan yksi laskentapiste sijaitsi muulla kuin kanahaukanpesällä. Tulos on tilastollisesti jokseenkin merkitsevä  (C2 = 5.8, riskitaso <5%).

Taulukko 1. Järripeipon esiintyminen tarkastetuilla  petolinnun pesillä keväällä 2000

Laskenta-aineistosta tarkastettiin erikseen asutuilla ja asumattomilla kanahaukkareviireillä tavatut järripeipot. Yhteensä 9 järripeippopisteestä vain yksi merkittiin asumattomalle pesälle. Tulos on tilastollisesti merkitsevä (C2 = 10.1, tarkka nelikenttätesti =0.29%, riskitaso <1%).

Taulukko 2. Järripeipon esiintyminen  kanahaukanpesillä  keväällä 2000

Table 2. abundance of brambling in goshawk nests, spring 2000

Jos järripeippo havaittiin 5 min pistelaskennan yhteydessä niitä havaittiin yleensä useampia. Lukumäärät vaihtelivat 1-5:een. Keskiarvoksi tuli 2.3 (n=10).

Järripeippojen esiintymiseen kanahaukkareviireillä olen kiinnittänyt huomioita myös aikaisempina vuosina. Esim. 1. –10.5.99 suoritettujen pesätarkastusten yhteydessä järripeippo havaittiin 5 :llä tarkastetuista 8:sta asutusta pesästä eikä ainoallakaan asumattomalla.

Yhteenveto

Huhti-toukokuun vaihteessa v.-2000 suoritetuissa, petolintujen pesille rajoittuneissa pistelaskennoissa järripeippo tavattiin ainoastaan kerran muulla kuin kanahaukanpesällä. Kyseessä oli haavassa, ison keidassuon reunametsässä sijainnut risupesä, jossa viirupöllö oli parhaillaan hautomassa. Edelleen kun tarkastellaan  ainoastaan kanahaukkapisteitä, järripeipot indikoivat nimen omaan asuttuja pesiä. Järripeippo tavattiin ainoastaan yhdellä ns. mustalla pesällä. Tällöinkin, vaikka tiedossa ollut pesä oli musta, varoittelevasta  haukasta saatiin samanaiakaisesti kuulohavainto pesän lähistöltä. Käsitykseni mukaan vain naaras oli paikalla. Koiraalle oli sattunut jotain.

Järripeipot katosivat seurantaalueelta toukokuun 10. päivään mennessä. Esim. asutulla kanahaukanpesällä, jolla 29.4.00 tavattiin 5 surisijaa ei enää 16.5. tavattu ainuttakaan.

Lähteet

1.      Väisänen, R. A. & Lammmi, E. & Koskimies, P. Muuttuva pesimälinnusto. Jyväskylä 1998. Otava. p. 444-445.

2.      Väisänen, R. A. & Lammmi, E. & Koskimies, P. Muuttuva pesimälinnusto. Jyväskylä 1998. Otava. p. 118-119.

3.      Forsman, D. Suomen haukat ja kotkat. Rauma 1993. West point. p. 129-137.

4.      Mattila, S. Tilastotiede II. Helsinki 1978. Gaudeamus. p. 42-44.

5.      Xxxx, s. Euroopan linnut