Kevään 2023 Kanahaukkanäkymät

 

Monday finds you like a bomb

That's been left ticking there too long

You're bleeding

Some days there's nothing left to learn

From the point of no return

You're leaving

Hey Hey I saved the world today

Everybody's happy now

The bad thing's gone away

And everybody's happy now

The good thing's here to stay

Please let it stay

(Eurythmics)

    

Juuri nyt kanahaukkareviireillä odotellaan perheenlisäystä. Viimeiset pesueet kuoriutuvat tulevana viikkona.

Talvi oli melko tarkkaan viime vuoden kopio. Ehkä hieman lämpimämpi. Pesintäaktiivisuus vaikuttaa niin ikään olevan viime vuoden luokkaa. Haukat pesivät, mikäli jonkinlaista metsää reviiriltä vielä löytyy. Tälläkin hetkellä motot ovat puimassa vanhoja metsiä. Menee siinä paljon muutakin kuin haukkapesyeitä.

Jokainen voi omalta osaltaan parantaa kanahaukan pesintämenestystä välttämällä turhaa häirintää, kuten esimerkiksi poikasten rengastusta tai emolintujen pyyntiä. 
 
Hyvää alkavaa kesää lukuisille blogini lukijoille! 

 

Talvi vaihtuu kanahaukkakevääksi 2023

Näkymä Forssinsillalta 15.3.2023

Väsyneenä saavun työstä,

valot sammuu ikkunoissa

ja mä lohdutusta kaipaan niin.

Uni saapuu aamuyöstä

hetken saan näin olla poissa,

satumetsiin kuljen kaukaisiin,

estää ei voi yksikään.,

Unta kun mä kauneinta nään,

unta josta suostuisi en heräämään.

Juha Vainio: Unten erämaa

Talvi on takana, mutta maaliskuun sää jatkuu talvisena. Valon määrän lisääntymisestä huomaa kuitenkin, että kevättä kohti mennään. Aurinko saa pakkaspäivinäkin räystäät tippumaan. Ainakin virtapaikat avautuvat joella. Tiaiset herkistyvät kevätlauluunsa. Joskus jopa porilaisetkin intoutuvat puhumaan toisilleen bussipysäkillä.

Isokeidas peittyy sumuun. Auringon nousua ei huomaa. Lämpötila plussan puolella. Jään päällä allikoissa muutama sentti sohjoista lunta.

Lintujen äänet vielä vähissä. Tarkkaan kun kuuntelee, erottaa talitiaisen parista suunnasta. Suon keskellä neljä teerikukkoa seisovat suolapatsaina, eivät jaksa pulista. Varmaan huomaavat minut ja häipyvät hyvissä ajoin turnajaispaikalta.

Isokeidas 19.3.2023, klo 07:30

Talvi oli melko tavanomainen. Ei voi luonnehtia ankaraksi. 20 asteen pakkasrajaa ei saavutettu. Talvi kyllä muistutti tulostaan heti joulukuussa. Joulukuun keskilämpötila Porissa oli -3.5 astetta, eli 1.5 astetta keskimääräistä kylmempää. Siis kuitenkin selvästi viime vuotta lauhempaa. 

Tammikuu antoi hieman takaisin. Kuukauden keskilämpötila oli - 2.8, eli päästiin 1.4 astetta 60-vuotisen keskiarvon yläpuolelle.

Helmikuu jatkui melko lauhana. Kuukauden keskilämpötilaksi tuli -1.9, joka on selvästi keskiarvon yläpuolella.

Lunta ei koko talvena ollut haitaksi asti. Joulu oli kuitenkin valkea. Lunta 8 senttiä. Tammikuun alku oli talvista. Parhaimmillaan lumen syvyys Porin seudulla saavutti 27 sentin lukemat. Loppukuun lauha jakso hävitti lumet kuitenkin kokonaan. Kokemäenjokikin virtasi  vapaana, ainakin Länsitien silloilta katsoen. Helmikuun sää jatkui vaihtelevana. Oli lauhojakin jaksoja (13.2.Kaarinassa +9.1). Välillä 15 asteen yöpakkasia. Lunta helmikuun lopulla 14 cm.

Koko talven (joulu-helmi) lämpötilakeskiarvoksi saatiin -2.3, joka on 1.4 astetta pitkäaikaisen keskiarvon yläpuolella. Pesintäindeksi näyttäisi keskimääräistä parempaa pesintää, ainakin mitä tulee talven lämpötilan vaikutukseen. Tietysti tähän liittyy muutama muukin muuttuja. Pesät pitää myös etsiä ja tarkastaa. Siihen toimintaa kohdistuu tiettyjä ulkoisia uhkia, kuten polttoaineen hinta sekä sota Euroopassa.

Kevät tulee kuitenkin tänäkin vuonna. Kanahaukat lentelevät jo soidinlentoa hitain siivin reviiriensä yläpuolella ja onnekkaat voivat kuulla soidinhuutelua pesämetsän pimennosta. Todellinen ekoteko on ilmoittaa pesintähavainnot meikäläisille. Silloin voin keskittyä muihin kohteisiin, ja omalta osaltani vähentää fossiilisten polttoaineiden kulutusta. Hyvää alkavaa lintuvuotta kaikille!

Itsenäisyyspäivää Haapakeitaalla 6.12.2022

Haapakeidas itsenäisyyspäivänä. Aamulla klo 9 aikaan näkee jo kävellä. Pilvet roikkuvat matalalla, enteilevät lisää lunta. Nyt maassa pari senttiä. Lämpötila pakkasella asteen verran.

Yölliset suden jäljet

Kävelen tuttua reittiä. Reunametsästä lähtee metso männyistä. Sitä ennen pyy kiirehti tien yli. Muuten on hiljaista. Kävelen tukikohtaan. Siellä törmään suden jälkiin. Jäljet vaikuttavat muutaman tunnin vanhoilta. Susia on ollut kaksi.Mittaan jäljet. Etukäpälä 11 cm, takakäpälä 10 cm, toisen suden tassut melko saman kokoiset. Uroksen toisesta takakäpälästä valuu hieman verta. Verinen piste anturoiden keskellä melkein joka jäljessä. 

Susi merkannut männyn

Jäljet tulevat luoteesta, Isojoen suunnasta, jatkuvat etelään Siikaisten puolelle, kohti Pyntäisten kylää. Ilmeisesti alfa-pari. Ovat poikenneet  tukikohtaan merkkaamaan reviiriään. Kusi on kastellut männyn tyven puolen metrin korkeuteen. Sammaleet ovat kusipaikan edestä miehekkäästi potkittu helvetiin. Soitan kännykästä atrappina ulvontaa. Eivät viitsi vastata tai oivat jo kuuluvuusalueen ulkopuolelta.

Kalasääsken pesä

Teen kierroksen suolla. Kalasääskien uusi pesä odottaa huhtikuuta ja kevään paluuta. Korppeja, joiden ronkunaa aamulla kuului kaukaa, näkyy nyt pariskunta suon keskiosassa. Pari sinitiaista tutkii männyn käkkyröitä liikkuen koko ajan länteen. Punatulkun ääniä. Yksinäinen teeri lentää suon yli Kuivasaaren puolelle.

Sitten alkaa sataa lunta. Ketun jäljet suon keskustassa alkavat peittyä. Käännyn takaisin. Tunnin katselmus on ohi. Aina yhtä mukava käydä.

 

 

Kesän 2022 petolintukatsaus

 

 

Tiivistelmä: Viime talvi oli viimevuotista hieman lauhempi. Joulukuu alkoi parin viikon pakkasilla. Tammi-helmikuun oli tavanomaista talvikeliä. Lunta riitti myöhään huhtikuulle. Sitä oli parhaimmillaan 20-30 cm. Kanalintukannat olivat samalla tasolla kuin kesimäärin viime vuosina. Onnistuin varmistamaan 133 kanahaukkapesintää Länsi-Suomesta. Se on 35 paria viimevuotista Enemmän. Kanahaukka sinnittelee kaupunkiseutujen ja taajamien turvin hakkuaukkojen reunametsissä Aluekohtaiset pesinnät on esitetty taulukossa 1 ja vuosittainen muutosindeksi kaaviossa 2.

Abstract: Enclosed  presentation of this year's Goshawk (Accipiter gentilis) nesting success in Western Finland according to my own study. Additional observations like annual weather and prey species also presented. A total of  133 active nests were found. Regional distribution is shown in Table 1. Annual nesting index can be seen in Figure 2.

Tuhottu hiilinielu

 
Hiilinielututkimus rämpii syvällä eteläsuomalaisten hakkuaukkojen risukoissa. Metsäprofessorit kyllä aloittivat työt innolla muutama vuosi sitten ja julkaisivat laskelmat suomalaisen hiilinielun koosta. Tulokset tyydyttivät ministeriötä ja metsäteollisuutta, mutteivat EU:n tarkastajia. No, professorit tarkistivat laskelmat ja, yllätys-yllätys, hiilinielun koko putosi puoleen! EU ei vieläkään ollut tyytyväinen, vaan penäsi tieteellistä taustaa laskelmille. Tänä vuonna asiaa ruvettiin oikein tutkimaan ja havaittiin, että eihän Suomessa ole hiilinielua ollenkaan. Metsän kasvu on pysähtynyt ja metsät päinvastoin tuottavat hiilidioksidia! Metsien hakkuita pitäisi radikaalisti vähentää. Päästötavoitteita ei tulla silti saavuttamaan ja uusien päästöoikeuksien anominen maksaa miljardeja!

Wihreät ovat olleet hallituksessa kolme vuotta, eikä vieläkään ole kesähakkuita saatu kuriin. Turha puhua biodiversiteetistä tai ekologisen monimuotoisuuden turvaamisesta!

Vielä joskus löytää metsää

Suomen osallistuminen Ukrainan sotaan on laittanut kaikki kuviot uusiksi. Turvetuottajia yritetään houkutella aloittamaan tuotanto uudestaan, vaikka heille jo maksettiin korvaukset laitteiden myynnistä. Vanhat kivihiilivoimalat yritetään käynnistää, vaikka ne eivät ole pyörineet vuosiin ja vaikka kivihiilen käytön lopettamisesta on jo sovittu.

Yleistä

On väärin sanoa, että kanahaukat pyrkisivät pesimään mahdollisimman kaukana toisistaan. Päinvastoin, ne pyrkivät pesimään mahdollisimman lähellä. Mahdollisimman lähellä merkitsee kanahaukoille Länsi-Suomessa noin 4 kilometrin matkaa. Tänäkin vuonna oli useiden lokusten aukkoja hyvillä riistamailla, joissa olisi ollut tarjolla myös komeita kanahaukkametsiä. Olivat kuitenkin muuttaneet klustereihin kavereiden luokse.

Muutamia yleisiä havaintoja. Pohjansirkun kuulin laulavan Kristiinankaupungissa. Edellisestä havainnosta onkin kohta jo 40 vuotta. 

Kehrääjiä oli mäntykankailla hyvin. Synkkänä heinäkuun lopun aamuyönä Varsinaissuomessa sain kuunnella kolmen surisijan soidinta puolen kilometrin säteellä. Naapuri lensi lähinnä minua surisseen luokse liitäen siivet yläviistoon ja äännellen ”kruit-kruit”. Hetki siellä jotain jahkailtiin, ei kuitenkaan mitään vakavaa, kohta ne tulivat yläpuolelleni metsäaukkoon kiertelemään liitäen yläviistoon lukituin siivin ja äännellen ”kruit-kruit”.  Pohjanlepakko osallistui hyönteispyyntiin niiden seuraksi. Klo oli 04:00, lämpötila +19 – astetta.

Sää

Lokakuussa tyypillisesti sadetta, välillä vähän poutaa. Lämpötila +10 asteen nurkilla, yöllä pakkasta.

Marraskuussa sää jatkui epävakaisena. Lämpötila pysytteli plussan puolella, yöpakkasia. 23.11 satoi ensilumen joka suli pois.

Joulukuu alkaa parin viikon pakkasilla. Parhaimmillaan -20 –astetta, lunta 1 cm. 24.12. pakkasta -8 –astetta, lunta 5 cm. Joulukuu kokonaisuutena kylmin kymmeneen vuoteen. Kuun keskilämpötila Porissa -6.1 astetta.

Tammikuu tyypillistä talvisäätä. Lämpötila nollan molemmin puolin. Kuun lopussa lunta 25 cm. Kuun keskilämpötila -3.2, joka hieman pitkäaikaisen keskiarvon yläpuolella.

Helmikuussa 20-30 lunta maassa. Lämpötila nollan paikkeilla. Lämpötilakeskiarvoksi tuli -2.6 –astetta, mikä tarkoitta keskimääräistä lämpimämpää.

Maaliskuussa talvi jatkui. Lunta alkukuusta 18 cm, kuun lopulla 12 cm. Kuun viimeinen viikko lämpötila +10 –astetta. Jäät lähtivät Luotsimäen haarasta 22. päivä ja Nokun joesta 29.3.  Jakson keskilämpötila +0.7, ollen selvästi pitkäaikaisten keskiarvojen yläpuolella.

Huhtikuun alku jäätävää. Päivällä +2-3 – astetta, yöllä 7-8-astetta pakkasta. Lumi katosi vasta 18.4. mittauspaikalta. 21.4. +17 –astetta. 21.4. leskenlehti kukki. Kuun keskilämpötila +3.2 astetta, joka keskiarvojen alapuolella.

Vappuna päivällä +10, yöllä nollassa. 7.5. koivut hiirenkorvalla. Toukokuun keskilämpötila 9.7 –astetta, joka lähellä keskiarvoa.

Kesä-heinäkuussa ei montaa hellepäivää ollut. Lämpötilat kuitenkin keskiarvojen yläpuolella. Sadekaan ei kiusannut. Sademäärät kesällä lähes 50% pitkäaikaisten keskiarvojen alapuolella.

Päiväpetolintujen pesintätiedot

Aineisto on jaoteltu vuoden 2000 kuntajaon mukaan kunnittain. Taulukoissa esitetty tarkastettujen reviirien määrät, asutut ja munitut sekä hakkuissa menneet pesät. Osa vuosien saatossa löydetyistä reviireistä ollut pitkään autiona, jäänyt asutuksen tai turpeenoton jalkoihin jne. Tämän vuoksi tarkastetuiksi on laskettu vain reviirit, joissa ainakin 2 seuraavista kolmesta ehdosta toteutuu:
1. On pesinyt viimeisen 5 vuoden aikana
2. On pesä puussa
3. On pesämetsää >2ha

Asutuiksi on tulkittu pesät, joita selvästi koristeltu tai joita toinen emoista puolustanut.

Kanahaukan pesistä tarkistettiin kaikki tiedossani olleet reviirit seuranta-alueella.

Samoin hiirihaukan ja mehiläishaukan pesäpaikoista tarkastettiin kaikki viime aikoina käytössä olleet pesät. Varpushaukan reviirien etsintä oli satunnaista.

Pesien etsintään ja tarkastukseen käytettiin aikaa n. 40% enemmän kuin viime vuonna.

Reviirien etsintään ja tarkastukseen kulutettu aikaindeksi (2022 arvio)

Ravintotilanteesta

Pesäpaikoilla silmäillyissä saalisjätteissä oli eniten metsäkanalintuja (27%), nimenomaan pyitä. Varislintuja näkyi melkein sama määrä (25%). Yksittäisten lintulajien/-ryhmien määrästä siis pyitä 27%, sepelkyyhkyjä 20%, harakoita 12%, rastaita 8%, närhiä 6%, vesimyyriä 4% ja oravia näkyi ruokalistalla 2%.

Harvinaisemman saaliin kilpailun voitti tänä vuonna haukkapari Nakkilasta, joka oli saalistanut sarvipöllön.

Metso. Yli 20 vuotta saman soitimen seurantaa. Tällä Honkajoen soitimella 2.5. 10 kukkoa. Soidin näytti jakaantuneen kahteen soivaan parttiin, jotka noin 250 m:n etäisyydellä toisistaan. Tilasto esitetty kaaviossa 1.1.

Kaavio 1.1 Soidintavien metsojen havaitut  yksilömäärät yhdellä soidinalueella Honkajoella 2000-2017

Metsoindeksissä näky edelleen laskeva suuntaus. Kuitenkin pari koppelon munapesää osui laskentareiteille. Teeren runsausindeksi oli nousuvoittoinen. Metsäjäniksiä näkyi tänä keväänä viimevuotiseen tapaan kohtuullisesti. Oravakannoissa ei näkynyt suurta muutosta viime vuoteen. Indeksit esitetty kaaviossa 1.2.

Koppelon munapesä

Pyy. Pyyn korjatuksi parimääräksi laskenta näytti 2.16/km2 Siis pientä nousua viime vuodesta. Kokonaisuutena pyykannat ovat pysyneet melko samalla tasolla viime vuosina. Laskentamenetelmä esitelty aikaisemmissa kirjoituksissa.

Luke  raportoi Satakunnassa 9.2  linnun yksilömäärää/km2, sisältäen poikasia. Tulos on noin 22% viimevuotista heikompi

Kaaviossa 1.3 nähdään pyykantojen parimäärien suhteellinen kehitys 2008–2022. Vuoden 2008 parimäärälle annettu indeksiarvo 100.

Kaavio 1.2 Metson, teeren, jäniksen ja oravan runsausindeksit 2010–2022

Jyrsijät. Myyrähuiput ovat antaneet odottaa itseään. Heikolta näyttää edelleen. Metsämyyräkannoissa näkyi pientä nousua. Peltomyyrää tavattiin metsissä satunnaisesti. Samoin metsähiiri kävi huonosti pyydyksiin syksyisessä koepyynnissä. Tästä huolimatta alkutalvesta myyriä ja hiiriä pyydystettiin useampi kappale omakotitalon sisältä.

Syyskuun alussa suoritin perinteiset poistopyynnit metsäisillä biotoopeilla Noormarkussa. Koealapyyntien tuloksena saatiin seuraavia tiheyksiä: Metsämyyrä 125 yks/ha, peltomyyrä <0-16 yks/ha, metsähiiri <0-15 yks/ha.

Kaaviossa kuvattu metsämyyrän runsausindeksiä vuosina 2011-2022. Indeksi -1.0 kuvaa erittäin huonoa kantaa, indeksin arvo 0.0 kuvaa normaalia ja indeksin arvo 1.0 huippuvuotta.

Ampiaiset. Huono ampiaisvuosi. Asunnoissa erittäin vähän pesiä. Metsissä ei näkynyt juuri ollenkaan. Keväällä naaraita vähän. Loppukesän kuusten humina vähäistä. Ei siis ampiaisia kirvajahdissa. Syksyllä yllättävästi kuitenkin kohtuullista parveilua. Ampiaispyyntejä ei tänä vuonna suoritettu. Lajeista varmuudella määritettiin yleinen ampiainen ja puna-ampiainen.

Kanahaukka

Kuivista keleistä innostuneet motot puivat vanhoja kuuisikoita jälleen innokkaina touko-heinäkuun. Samalla tuhottiin melkoinen joukko maalintujen pesiä. Joku kokoomuslainen moto-yrittäjä voisi tehdä tästä kansalaisaloitteen. Vihreitä asia ei tunnu kiinnostavan. He ovat keskittyneet sukupuolineutrauliuteen sekä maailman sähköistämiseen ja toisaalta samaan aikaan sähköntuotannon lopettamiseen.

Kuten aina, luonnonpesä rakennetaan kuusessa mieluiten latvanvaihtohaarukkaan tai oksasykeröön. Huono-oksaisissa säästömetsissä usein mäntyyn tai lehtipuuhun.

Yksi pari pesii  edelleen isopuustoisella rämeellä, vaikka pesäpuu jäikin hakkuun reunapuuksi. Muuten pesäpaikat olivat normaaleja vanhoja kuusikoita tai kuusivaltaisia sekametsiä.

Outo reviirikiista jäi keväältä mieleeni. Tämä tapahtui uudella, n. 25 hehtaarin hakkuuaukolla toukokuun 8. päivänä n. klo 9:00. Metsässä ei ollut tavattu kanahaukan pesintää eikä juuri merkkejä kanahaukasta muutenkaan, mutta se oli silti listoilla ns. silmällä pidettävän statuksella. Kaksi kanahaukkakoirasta lensi aukolle vierekkäin 10 metrin välein, n. 25 m:n korkeudella. Haukat lensivät hidastetuin syvin siiveniskuin, eivätkä äännellet mitenkään. Aukon toisella laidalla oli lyhyt ilmataistelu. Siinä toinen koiras lensi toisen alle pysytellen noin 5 metrin etäisyydellä. Se kääntyi selälleen ja tarjosi kynsiään yläpuolella lentäneelle. Haukat hävisivät hetkeksi reunametsän taakse. Tulivat sitten uudestaan näkyviin ja lensivät takaisin aukon ylitse vastaavalla tavalla ja samaa reittiä noudattaen kuin olivat saapuneetkin. Koko aikana koiraat eivät jutelleet mitään. Mutta noin puoli minuuttia sen jälkeen kun koiraat olivat poistuneet estradilta, kanahaukkanaaras nousi aukon sivulaidasta. Se kierteli hetken noin 50 metrin korkeudella äännellen harvakseltaan jäkättäen, laskeutui sitten takaisin reunametsään äännellen vielä hetken samaa harvaa jäkätystä metsän peitossa. Tulkitsin, että pesäreviiriä oltiin paikalle muodostamassa ja tarjolla olisi ollut kaksikin halukasta koirasta. Odotan haukkojen kanssa innokkaana tulevaa kevättä ja mahdollista onnellista perhetapahtumaa.

Vanhojen metsien pirstaleissa haukat yhä useammin joutuvat tyytymään kapeisiin kaistaleisiin aukkojen reunassa. Myöskään ihmistoiminnan läheisyyttä ei aina voida välttää. Yksi pesä näkyi suoraan talon yläkerran ikkunasta. Toinen pesä oli 40 metriä kesämökistä. Edelleen yksi pesä sijaitsi 3 metriä metsätiestä. Kaksi pesäreviiriä oli talvella hakattu ja haukat pesivät aukon reunassa erittäin vaatimattomassa nuoressa metsässä.

Vaikka kanahaukka onkin pesinnän suhteen tiukka reviirilintu, saalistusalueet joustavat. Olen nähnyt haukan nousevan saaliin kanssa korkealle lähellä naapurin pesää ja lähteneen sitten liitämään kohti omaa pesää. Joskus haukka on kantanut saalista vieraan pesän takaa, naapuripesän läheltä ohittaen. Lintujärveltä saalista on kannettu kahteen suuntaan. Eräältä pesältä koiras nousi heti korkealle ja suuntasi matkalentoon kohti taajaman keskustaa, usean kilometrin päähän. Reviirikiistojakin n. kilometrin päässä pesästä olen haukkojen välillä todennut. Läheisillä naapureilla saattaa olla sukulaisuussuhde. Pitää muistaa, että arviolta 30 % aikuisista haukoista ei ole pesiviä, vaan elinvoimaisen reviirin vapautumista odottavia. Jos saman koiraan on todettu ruokkivan kahta naarasta, varmasti myös saamaa naarasta on ruokkinut kaksi koirasta.
    
Talven keskilämpötila oli -4.0 astetta. Keväinen ennuste talven keskilämpötilan perusteella näytti keskimääräistä pesintäaktiivisuutta. Todellisuudessa pesintä jatkui vahvana, viime vuoden pienen notkahduksen jälkeen.

Vuosi ei ollut kaikkein aikaisimpia. Lunta oli hyvinkin puolisääreen huhtikuun puoleen väliin, mikä pidätteli pesätarkastajaa kotona. Muninta alkoi normaaliin tapaan huhtikuun puolivälistä alkaen.

Kanahaukkojen välillä on huomattavia yksilöllisiä eroja pesän rakennuksessa. Jotkut haluavat rakentaa aina korkeammalle, jotkut matalammalle, jotkut kuuseen, toiset mäntyyn, jotkut haluavat vaihtaa pesäpuuta lähes joka vuosi. Jotkut myös eivät näytä ymmärtävän, kuinka hennoille oksille risupesän voi rakentaa. Yritetään aina vain samaan paikkaan, vaikka se joka vuosi on siitä pudonnut. Ja vaikka paikka vaihdettaisiinkin, se putoaa sieltäkin, ei myrskyllä, vaan kevään ensimmäisellä kunnon sateella, munat mukana.

Etsintäsäät olivat kyllä kuivat. Varsinaisia hellepäiviäkään ei ollut kuin muutama. 30 asteen helle menee mukavuusalueen ulkopuolelle, kun varusteisiin kuuluu pelkästään kiikari ja corolla ilman ilmastointia. Aikaisen aamuvuoron klo 02-11 pystyi silti tekemään ilman isompaa tuskaa.

Kuvassa 1.4 esitetty kanahaukan pesintäindeksi verrattuna talven keskilämpötilaan. Regressiosuora piirretty. Vuoden 2022 arvo merkitty kaaviossa keltaisella. Asiasta tarkemmin aikaisemmissa kirjoituksissa.

Kuva 1.4. Kanahaukan pesintäaktiivisuuden riippuvuus talven keskilämpötilasta


Tänä vuonna kanahaukan pesintä oli edelleen hyvällä tasolla. Pesiä on etsitty mahdollisuuksien mukaan koko Länsi-Suomesta, Kaarinan ja Kihniön väliltä. Loimaan-Alastaron alueelle tehtiin yksi päivän retki, jolla varmistettiin kolme uutta reviiriä. Pohjois-Satakunnassa reviirit ovat edelleen melko hyvin hyppysissä. Etelämpänä reviireitä on tiedossa laikuttaisesti. Turun seudun kaupunkihaukkojen etsiminen alkaa olla melkoista pakkopullaa. Olisinkin valmis vaihtamaan kolme turkulaispesää esimerkiksi kymmeneen kokemäkiläiseen.

Kankaanpäässä kanahaukan pesä löytyi pesäalustalta pienen tauon jälkeen reviirillä, jolta ensimmäisen pesän olen löytänyt vuonna -84. Haukat ovat 40 vuotta väistelleet metsähakkuita. Nyt ei ole enää paljoa vaihtoehtoja. Tämä oli viides löydetty pesä sieltä.

Varsinaisesti ensimmäinen itse löytämäni kanahaukan pesä on vuodelta -74. Se pesii siellä vieläkin, pesäalustalla n. 400 m ensimmäisestä pesästä. Yhteensä reviiriltä tiedetään 10 pesää. Myöhemmin löysin reviiriltä aikaisemman pesän, jossa oli pesitty ainakin vuonna -66. Tuolloin kylän vanhemmat pojat pyydystivät sieltä lentopoikasen. Ilmeisesti omasin jo tuolloin jonkinlaista mainetta petolintumiehenä, koska minua pyydettiin juvia määrittämään. Muistan, että tehtävä ei ollut aivan helppo. Haukkatuntemukseni tuolloin perustui lähinnä isän Metsästys&Kalastus-lehtien selailuun ja  sen kuvitukseen kuului yleensä vain aikuisia kanahaukkoja. Mutta muistan yhä vielä elävästi sen pitkittäisviiruisen olemuksen ja pelottoman, tuiman katseen.

Porin ympäristössä pesii vielä vahva kanta. Turussa kanahaukkojen pesintä vaikuttaa taantuneen. Sen sijaan sähköpotkulaudat näyttivät räjähdysmäisesti lisääntyneen. Noormarkunkin kanahaukat olivat taas intoutuneet keskimääräiseen pesintään viime vuoden hiljaiselon jälkeen.

Alla olevassa kaaviossa on kuvattu kanahaukan pesimäkannan muutosta. Vuoden 2001 parimäärälle on annettu arvo 100. Indeksi on suhteutettu vuosittain tarkastettujen reviirien määrällä. Vuosina 2017–2022 pesien etsintää on harrastettu laajemmin Länsi- Suomessa. Uusilta alueilta löytyy helpoiten asuttuja reviireitä. Pohjoissatakuntalaisten peruskuntien indeksi on tästä syystä esitetty omana käyränään, joka ko. vuosien osalta on hieman kokonaisaineiston alapuolella.  Pesintäindeksi oli koko aineistosta 164 ja Pohjois-Satakunnassa 148.

Kaavio 2. Kanahaukan pesivän kannan muutosindeksi tutkimusalueella 1994–2022

Reviiritarkastustulokset on esitetty alla olevassa taulukossa.  Reviireitä tarkastettiin 214. Asutuiksi todettiin 147 kpl. Näistä pesittyjä oli 133 pesää.

Uusia pesiä löytyi tänä vuonna 53 kpl, joista 21 oli kokonaan uudella reviirillä. Löydettyjen pesäreviirien kokonaismäärä on nyt 278.

Kanahaukan pesien kokonaisaineistossa 45 pesää oli männyssä, 22 koivussa, 11 haavassa, 1 tervalepässä ja 495 kuusessa. Vuosina 2017–2022  noin 44 % kanahaukan luonnonpesistä oli oksa-anomaliassa (tuulenpesä, latvanvaihto tms.). Pesäalustoilla pesi tänä vuonna 37 %  kanahaukoista.

Hiirihaukka

Hiirihaukat pesivät tänä vuonna tavanomaisen keskinkertaisesti. Ilmeisesti vesimyyriä ja peltomyyriä löytyi, ainakin paikoin.

Hiirihaukan terhakka poikanen

Hiirihaukan reviirejä tarkistettiin 25 kpl. Vähintään munituiksi todettiin 17 reviiriä.

Muutamia huomioita.  Jämijärvellä pesinyt kuusi kertaa peräkkäin samalla pesäalustalla. Tänä vuonna jätti väliin. Porissa hiirihaukka pesinyt samalla alustalla 9 kertaa viimeisen 13 vuoden aikana. Sitä ennen samassa pesässä pesi kolme kertaa mehiläishaukka. Siikaisissa myös yksi pesäalusta, jossa pesitty 4 kertaa peräkkäin.

Mehiläishaukka

Mehiläishaukkahavainnot jäivät vähiin. Asiaan vaikutti varmasti ampiaiskato. Karaistuneet konkarit pesivät aina jossain, mutta niitäkin tuntui olevan vähän. Kokonaisuutena mehiläishaukkahavainnot PLY:n alueella keväällä ja syksyllä vaikuttivat tavanomaisilta. Itsellä ei paljoa havaintoja.

5 pesäpaikkaa tarkistettiin. Pesintä todettiin yhdellä reviirillä Jämijärvellä.

Varpushaukka

Varpushaukkoja näkyi kohtuullisen tavanomaisesti, etten sanoisi vähänlaisesti. Vain yksi pesähavainto. Tämä tilastollinen törmäys tapahtui tänä vuonna Ikaalisissa. Emo toi juuri pientä saalista pesälle. Juv lähti tavoittelemaan sitä ilmassa. Emo pudotti, mutta juv ei saanut koppia. Saalis putosi mustikan varvikkoon melkein jalkoihini. Yritin sitä aamupimeässä otsalampun kanssa etsiä, mutta tuloksetta.


Haarahaukka

Ei havaintoja.


Maakotka

Ei havaintoja


Merikotka

Vanhoja reviireitä ei varsinaisesti tarkistettu. Yksi, ilmeisesti nuori, koristeli pesäalusta ja pudotteli untuvia. Ei muita havaintoja.

Pöllöt

Varpuspöllön kanta näyttää vakaalta vuodesta toiseen. Varsinkin syyhuutelua kuuluu ennen auringonlaskua lähes jokaisesta varttuneesta metsästä. Ei pesähavaintoja

Viirupöllö, ei pesähavaintoja.

Lapinpöllö, ei havaintoja
 

Kevään 2022 kanahaukkanäkymät

 

 

Talven keskilämpötila jäi selvästi miinukselle (-4,0), mutta huippupakkasilta vältyttiin. Lumimäärät pysyivät Länsi-Suomessa kohtuullisissa alle 20 cm lukemissa. Kevät on ollut melko kolea. Lämpötilat eivät ole juuri +15 astetta ylittäneet. 18.4 lumi katosi pysyvästi Noormarkun mittausasemalta. Muuttolinnut palasivat melko tarkkaan samanaikaisesti viimevuoteen verrattuna.

Myyräkannat vaikuttavat edelleen heikoilta. Metsämyyrä on kateissa, peltomyyrää on jonkin verran, vesimyyrää paikoittain.

Kanalintukannat vaikuttavat normaalin huonoilta. Metsäjäniksiä on näkynyt erityisen huonosti. Routainen talvi ja puutavaran kova kysyntä ovat innostaneet metsänhakkaajia jälleen kerran ylittämään menneen talven hakkuuennätykset, ja kesänkin.

Kanahaukkareviirit kaupunkien liepeillä vaikuttavat vahvoilta vuodesta toiseen. Maakunnassa pesivät parit reagoivat herkemmin talven pakkasiin ja kevään ravintotilanteeseen. Tällä hetkellä n. 40% reviireistä on tarkistettu alustavasti. Pitkäaikainen indeksi kertoo keskimääräisestä pesinnästä.  Viime vuoden tilanteeseen verrattuna pesinnän ennustetaan parantuvan 5-10%. Viime vuosina huomattava uusien reviirien määrä on pumpannut indeksiä ylös. Aktiivinen reviirimäärä on nyt saavuttamassa lakipisteensä. Enempää ei yksi mies ja Corolla pysty kesän aikana hallitsemaan. Parhaani silti yritän. Jos vain Corolla kestää, rahat riittää ja jakajalta saa bensaa.

Pesintävinkkejä otetaan edelleen mielellään vastaan kaikkialta Suomesta. Viimeisen 20 vuoden aikana on tullut 0 kpl, joten yksikin vinkki parantaisi tilannetta prosentuaalisesti äärettömän paljon. Pesien ilmoittaminen meikäläiselle on myös todellinen ekoteko, sillä silloin turha etsiminen ja 25 vuotta vanhan Toyotan päästöt vähenevät merkittävästi.

Jokainen voi omalta osaltaan parantaa kanahaukan pesintämenestystä välttämällä turhaa häirintää, kuten esimerkiksi poikasten rengastusta tai emolintujen pyyntiä. Itse olen kiivennyt kanahaukan poikaspesälle viimeisen 10 vuoden aikana n. kaksi kertaa. Munapesälle olen kiivennyt viimeksi vuonna -81.
 
Hyvää alkavaa kesää lukuisille blogini lukijoille! Minulla on jo tältä vuodelta yksi havainto pesivästä kanahaukasta aukonreunassa, varttuneessa taimikossa. Jos ihan pakko on, kyllä se pesii vielä hakkuuaukollakin kiven päällä.

 

Kanahaukkakevät 2022 alkaa kauniissa talvisäässä

 

Isokeidas 27.2.2022

Aurinko nousee Isokeitaalla kevyen yläpilven takaa. Pakkasta pari astetta. Heikko tuulenvire lännen puolelta. Keitaalla lunta kymmenkunta senttiä, mättäät jo näkyvät, hanki kestää kävellä, samoin allikoiden jää.

Lintujen äänet vielä vähissä. Korppipari tutkii 8-tien tarjontaa, neljä närheä lentää suon yli äännellen kevättunnelmissa, metsäsaarekkeissa talitiaisia, käpytikka pärryttää pohjoisessa.

Talvi oli melko tavanomainen. Ei voi luonnehtia lauhaksi, mutta huippupakkasilta kuitenkin vältyttiin. Talvi tuli päälle heti joulukuussa. Joulukuun keskilämpötila Porissa oli -6.1 astetta, eli 4.1 astetta keskimääräistä kylmempää. 

Tammikuu antoi hieman takaisin. Kuukauden keskilämpötila oli - 3.2 eli päästiin asteen verran 60-vuotisen keskiarvon yläpuolelle.

Helmikuu jatkui melko lauhana. Kuukauden keskilämpötilaksi tuli -2.6, joka on selvästi keskiarvon yläpuolella.

Joulu oli valkea. Lunta Porissa viitisen senttiä. Tammi-helmikuussa lunta tuli useana pyrynä, joiden välillä suojakelit painoivat lumen pintaa alemmas. Parhaimmillaan lumen syvyys Porin seudulla jäi 30 senttiin.

Koko talven (joulu-helmi) lämpötilakeskiarvoksi saatiin -4.0, joka on melko tarkkaan sama kuin pitkäaikainen keskiarvo. Pesintäindeksi näyttää myös keskimääräisen normaalia pesintää, ainakin mitä tulee talven lämpötilan vaikutukseen. Tietysti tähän liittyy muutama muukin muuttuja. Pesät pitää myös etsiä ja tarkastaa. Siihen toimintaa kohdistuu tiettyjä ulkoisia uhkia, kuten jatkuva polttoaineen hinnan nousu sekä sota Euroopassa.

Kevät tulee kuitenkin tänäkin vuonna. Kanahaukat lentelevät jo soidinlentoa hitain siivin reviiriensä yläpuolella ja onnekkaat voivat kuulla soidinhuutelua pesämetsän pimennosta. Todellinen ekoteko on ilmoittaa pesintähavainnot meikäläisille. Silloin voin keskittyä muihin kohteisiin, ja omalta osaltani vähentää fossiilisten polttoaineiden kulutusta. Hyvää alkavaa lintuvuotta kaikille!

Johtuuko hömötiaisen (Poecile montanus) väheneminen ihmisen hölmöydestä?

 

Wikipedia Commons

Hömötiainen on melko helppo tuntea. Tiaismainen habitus, talitiaista pienempi koko, musta pipo ja leukalappu muuten harmaansävyisessä puvussa. Hömötiainen viihtyy vanhoissa metsissä, mutta saattaa toisinaan näyttäytyä talviruokinnallakin. Tsää-tsää-äänet paljastavat sen syksyisestä tai talvisesta tiaisparvesta. Keväinen tiy-tiy-soidinlaulu, kevään ensimmäisinä lauhoina päivinä, erottuu lumisesta kuusikosta, mutta peittyy jo huhtikuun lopulla peippojen ja rastaiden hälyyn.

Hömötiaisen levinneisyys on laaja käsittäen pohjoisen havumetsävyöhykkeen Euroopasta Tyynelle merelle saakka.  Suomessa hömötiaiskantojen kerrotaan voimakkaasti taantuneen. Lajia pidetään nykyään erittäin uhanalaisena. Sukupuuttoon häviämässä laji ei ole, sillä koko maailman kannaksi arvioidaan kymmeniä miljoonia.

Miltä hömötiaiskannan kehitys näyttää tällä hetkellä? Asiaa selvittelin Tiira-havaintojärjestelmästä. Kaaviossa 1 on esitetty hömötiaishavainnot huhtikuulta vuosilta 2007-2021. Huhtikuu valikoitui tarkastelujaksoksi siitä syystä, että tuolloin havaintojen oletetaan koskevan potentiaalista pesimäkantaa.

Willow tit (Poecile montanus) Observations in Tiira Database  in April 2007-2021 at Satakunta Finland

 

Tiira-tarkastelussa ei hömötiaiskannoissa voida havaita suuria muutoksia viimeisen kymmenen vuoden aikajaksolla. 

Valtakunnallisten linjalaskentojen perusteella koko maan hömötiaiskanta väheni noin 60 % 1940-50-luvulta 1980 luvulle. 

Populaatioekologiassa syitä lajin häviämiseen etsitään yleensä seuraavista kategorioista: 1) Ympäristömuutos, 2) Kilpailu, 3) Predaatio, 4) Sisäiset syyt. Tarkastellaan näistä kohtia 1-3 lyhyesti.

Hömötiaisen, kuten monen muun vanhojen metsien lajin, väheneminen alkoi heti sen jälkeen kun keksittiin moottorisaha ja aukkohakkuu. Helposti tulee mieleen, että asioilla on myös jokin muu kuin ajallinen yhteys. On ymmärrettävää, että lajin joka on sopeutunut etsimään ravintonsa metsämaastosta on vaikea, ainakaan lyhyellä aikavälillä, oppia etsimään sitä hakkuuaukolta. Hömötiainen ruokailee isojen puiden oksistoissa, joista talvehtivia hyönteisiä on mahdollista löytää myös lumisina talvikuukausina. Sen sijaan ilmaston lämpeneminen olisi metsäluonnolle hyvä asia. Lauhat lumettomat talvet helpottaisivat metsien paikkalintujen selviämistä huomattavasti. Ravinnon lisäksi hömötiainen on pesimisessään riippuvainen lahoista pökkelöistä, jotka talousmetsissä ovat käyneet harvinaisiksi.

Lajien väliseen kilpailuun hömötiainen on sopeutunut vuosimiljoonien kuluessa. Etelä-Euroopan lehtimetsissä esiintyy viitatiainen, pohjoisessa lapintiainen. Talvisissa sekaparvissa esiintyvien tiaislajien, puukiipijän ja hippiäisen ravinnonhankintametodeissa on eroja. Eri lajit etsivät hyönteisiä hieman eri osista runkoa ja oksistoa. Tämä näkyy mm. nokan mitoissa. Lisäksi sekaparvet helpottavat petojen havainnointia.

Hömötiaisia käyttävät ravintonaan petolinnut kuten varpushaukka ja varpuspöllö. Pesiä voivat tuhota myös esim. tikat ja kärppä. Predaatiopaine pääosin on pysynyt ennallaan. Poikkeuksen tekee ehkä varpuspöllö. Se on metsän pahin tappaja. Se ei pelkästään tapa syödäkseen, vaan varastoi pöntön täyteen myyriä ja lintuja pahan päivän varalle. Arvioisin, että Satakunnassa on 2 varpuspöllöreviiriä jokaisella metsäneliökilometrillä. Metsien käsittelystä huolimatta varpuspöllötiheys ei ehkä ole oleellisesti vähentynyt. Koska hömötiaisimetsän määrä on vähentynyt, mutta pedon määrä ei, tästä seuraa, että predaatiopaine on kasvanut. Predaatiopaine ei vähene saaliin vähetessä, koska peto pystyy tarvittaessa käyttämään korvaavia saalislähteitä. Olen kävellyt lähes jokaisen vanhan metsän kaistan Satakunnan ja Pirkanmaan välillä ja jokaisessa on ollut vähintään kaksi varpuspöllönpönttöä. Onhan varpuspöllöjä tietysti kiva rengastaa, mutta voisi välillä kokeilla myös hömötiaisen erikoispönttöjä. Tietysti ei mielellään aivan varpuspöllön viereen.

En usko, että hömötiainen tulee häviämään. Siperiassa on niitä vielä muutama 10 miljoonaa. Ilmaston lämpeneminen poistaa ankarat talvet. EU:n hiilinielutaksonomia rauhoittaa Suomen metsät. Hömötiainen on pysynyt samanlaisena viimeiset 3 miljoonaa vuotta. Sinä aikana se on selvinnyt neljästä jääkaudesta. Eiköhän se selviä tästä lyhyestä lämpenemisvaiheestakin.    

 

 

 

Joulun 2021 odotusta Haapakeitaalla

 

Aste pakkasta, lunta ei juuri maassa, Katselman tiet peilijäällä.

Kello on puoli kymmenen. Kävelen kohti suon rantaa. Sieltä se avautuu, saman näköisenä kuin aina. Kaakon puolella aavistus nousevasta auringosta. Äsken oli aivan tyyntä, mutta nyt aukealla tuntuu pieni tuulenvire pohjoisen puolelta. On luvattu että Jouluksi kylmenee. Lämpötila painuu kait -15 pakkasasteeseen. Mutta vielä nyt aivan sopivaa.

Teen lenkin keskemmälle. Kuvailen auringonnousua ja maisemia. Lumi ei haittaa. Allikoiden jäät ovat petollisen liukkaita. Korpin ronguntaa kuului aamusta. Käpytikan yksitoikkoista varoitusta Pesäsaaren suunnalta. Nyt taas aivan hiljaista. Ei yhtään Omikron-muunnostakaan missään. Kiertelen vajaan tunnin ja toivotan kaikille Hyvää Joulua!

 

 

 

Pakastekarpaloita kevätkurjille

Onko mehiläishaukka häviämässä? The reports of Honey Buzzard (Pernis apivorus) disappearance are greatly exaggerated

 

Abstract
Honey Buzzard (Pernis apivorus) is larvae eater specialist and long-distance migrant who flies to this cold and God forsaken land every late spring from tropical Africa. This article tries to declare abundance of the species from bird-ringers statistics on the one hand and from the Tiira-observation database on the other. A declining trend in observations over the last ten years was seen in the data. Change was statistically significant. However to achieve a more detailed analysis, it would require standardized methods based on sample area calculations. Honey Buzzard is considered endangered, but for sure the species is not yet extinct. We will see what global warming brings with it.

Mehiläishaukka on salaperäinen kesävieras Afrikan sademetsien syvyyksistä. Se ei pidä turhaa melua itsestään. Se saapuu Suomeen toukokuun lopulla. Pesä kyhätään nopeasti suojaisaan kuusikkoon, ellei edellisvuotinen pesä enää miellytä tai jos se on hävinnyt talven hakkuissa. Heti kohta on kiire munimaan, jotta molemmat poikaset ehtivät kuoriutua heinäkuun alkupuolella. Emojen aika menee ampiaiskennojen kantamisessa hitaasti kasvaville pienokaisille. Kun uusi sukupolvi on saatu elokuun puolivälissä siivilleen, onkin jo kiire paluumuutolle, takaisiin trooppiseen Afrikkaan.

Mehiläishaukan piilottelevista elintavoista johtuen sen kannanarviointi on hankalaa. Arviot ovat vuosien saatossa  melkoisesti vaihdelleet. 60-70-luvulla oltiin varovaisia. Suomessa arveltiin pesivän 1000-1500 paria. Arviot perustuivat paikallisiin tutkimuksiin ja Einari Merikallion aloittamiin linjalaskentoihin, joissa, muistaakseni, mehiläishaukka kyllä saatiin 22 kertaa pääsaralle. 90-luvulla tehtiin atlas-kartoituksia ja päästiin käsitykseen, että mehiläishaukka ei ehkä olekaan harvinainen. Etelä-Suomessa se olisikin runsaslukuisin metsähaukka. Parhailla 10x10 km ruuduilla laskettiin pesivän 8-10 haukkaparia (T. Niemi 2021). Koko maan kannaksi arvoitiin 6500 paria. 2010-luvulle tultaessa mehiläishaukka todettiin, ainakin meikäläiselle hieman yllättäen, uhanalaiseksi tai jopa erittäin uhanalaiseksi. Runsausarviot olivat jälleen pudonneet 1000-1500 parin tasolle.

Mehiläishaukka on toukansyöjäspesialisti. Se on myös pitkän matkan muuttaja. Huonot sääolot, tragediat muuttomatkalla tai talvehtimisalueella voivat helposti romahduttaa kannan useaksi vuodeksi. Euroopan metsänraja on Suomessa. Myös eurooppalaisen mehiläishaukan levinneisyysalueen pohjoisraja kulkee täällä, noin Rovaniemen korkeudella. Jos mehiläishaukkakannalle jotain tapahtuu, sen pitäisi näkyä ensimmäisenä täällä.

Yleisinä syinä mahdolliseen vähenemiseen on esitetty metsänhakkuita Suomessa, metsänkäsittelyä talvehtimisalueilla Afrikassa, kilpailua pesäpaikoista muiden petolintujen kanssa, predaatiota kanahaukan taholta, alhaista lisääntyvyyttä ja suurta kuolevuutta johtuen pitkästä muuttomatkasta, ihmisten vainoa muuttomatkoilla ja talvehtimisalueilla, ylipäänsä erittäin pitkälle erikoistuneen toukansyöjälajin herkkyyttä ympäristön ja sisäisten tekijöiden muutoksille (Niemi 2021).

Mehiläishaukka on luultavasti ollut aluksi paikkalintu trooppisella vyöhykkeellä. Erinäisistä syistä se on sieltä sitten laajentanut asuinaluettaan pohjoisemmaksi. Toinen mahdollisuus muuton evoluutiolle on, että Eurooppa on joskus ollut lämpimämpi ja mehiläishaukka on voinut elää  täällä paikallisesti ympäri vuoden.

80-luvun alussa harrastin myös linjalaskentaa, muiden luontoaktiviteettien ohella. Sain silloin kaksi kertaa, kahdella peräkkäisen aamun laskentareitillä, hautovan mehiläishaukan spontaanisti pääsaralle. Tietysti tämä pitää laskea satunnaisvaihtelun piikkiin. Kävi siis vain peikkomaisen hyvä flaksi. Olen sen jälkeen kävellyt melkoisen määrän länsisuomalaisissa vanhoissa kuusimetsissä. Parhaimmillaan olen varmistanut 121 pesivää kanahaukkaa, mutta vain muutamia mehiläishaukkoja vuodessa. Olisin myös taipuvainen arvioimaan mehiläishaukan viimeisen 40 vuoden aikana vähentyneen, mutta mitään kovin tukevaa aineistoa tämän tueksi minulla ei ole esittää.

Katsotaan löytyykö petolinturengastajien aineistosta tukea mehiläishaukan kannanmuutoksille. Kaaviossa 1.1. on esitetty rengastajilta kerätyt mehiläishaukan pesintäilmoitukset. Ilmoitusten lukumäärä ei tietenkään ole sama asian kuin lajin runsauden kehitys. Ilmoituksia tulee vuosittain suhteellisen vähän. Ne tulevat melko harvoilta aktiivirengastajilta. Henkilöt ovat saattaneet vuosien kuluessa vaihtua, samoin kuin heidän kiinnostuksen kohteet. Kun katsotaan vuosien 2000-2021 aineistoa, laskeva suuntaus siitä joka tapauksessa voidaan havaita. Muutos on noin 40% 2000-luvun alun ja nykyhetken välillä. Jos vertailtaisiin 90-luvun alun tilannetta tämänhetkiseen, muutos olisi vielä selvempi, noin 65%. Anekdoottina voidaan todeta, että vuoden 2007 romahdus näkyy myös muissa jäljempänä esitetyissä kannanarvioissa ja lienee todellinen.

Kaavioissa on lisäksi esitetty aineiston ilmoitusten määrä (Records), yksilömäärä (Sum) ja yksilöita keskimäärin/ilmoitus (Ratio). Parametreille on ilmoitettu keskiarvo (Mean), otoksen keskihajonta (S_dev.S), maksimi (Max) ja minimi (Min). Noin 68% arvoista asettuu väliin Mean ± S_dev. 

Esimerkiksi kaksi ilmoitusta: toisessa 6 lintua ja toisessa 4. Recordeja siis 2 kpl, Sum=10 ja Ratio=5.

Fig 1.1. Nesting observations of Honey Buzzard in bird ringers report. 1.8.-1.11. 2000-2021

Rengastajailmoituksille tehtiin  lineaarinen regressioanalyysi ja sen luotettavuus testattiin. Tulokseksi saatiin, että ilmoitusten vähentyminen vuosina 2000-2021 on ollut tilastollisesti jokseenkin merkitsevää (t-test= -2,63* <5%). Regressioanalyysigraafi on esitetty kaaviossa 3.1.

Fig 3.1. Regression analysis of material in diagram Fig1.1.

Tiira on valtakunnallinen lintutietopalvelu, johon kerätään vuosittain yli miljoona havaintoa. Kannan arviointi kirjattujen yksilömäärien perusteella sisältää tietenkin lukuisia virhelähteitä. Havainnointi ei yleensä ole ollut vakioitua. Havainnoitsijoiden määrä vuosittain on pääsääntöisesti lisääntynyt. Kirjausfilosofia on mahdollisesti muuttunut. Monet kirjaavat vain mielenkiintoisimmat tai suurimmat päiväsummat. Monet kirjaavat muutolla samoja yksilöitä jne.

Kaaviossa 2.1. on esitetty mehiläishaukan koko valtakunnan  syyshavainnot vuosilta 2000-2021, aikaväliltä 1.8. -1.11. Aikaväliksi valikoitui nimenomaan elokuu-lokakuu, koska silloin  on eniten  lintuja ja lintumiehiä liikkeellä. Aikuiset mehiläishaukat muuttavat pääosin elokuun lopulla. Nuoret syyskuun puolivälissä. Muutto kulminoituu usein muutamalle poutapäivälle.

Fig 2.1. Observations of Honey Buzzard in Tiira-database, the whole Finland. 1.8.-1.11. 2000-2021

Kuten kaaviosta nähdään, 2000-luvulta havaintoja on kertynyt niukalti. Todennäköisesti havainnot ovat tuolloin suurelta osin jääneet lintuharrastajien mustakantisiin vihkoihin. Onhan se aika  raskastakin pitkän staijauspäivän päätteeksi alkaa naputella havaintoja nettiin. Varsinkin, jos koko viikonloppu pitäisi siirtää sähköiseen tietokantaan. Selvä harppaus eri lukemille on tapahtunut vuodesta 2009 alkaen. Aikavälillä 2010-2021 on nähtävissä lievä alavireinen trendi, suuruusluokaksi arvioisin 2000- luvun tasosta näihin päiviin -20%. Tämä siitä huolimatta, että havainnoijien ja ilmoitusten määrän on oletettu kasvaneen.

Havaintomäärien muutokselle tehtiin  lineaarinen regressioanalyysi ja sen luotettavuus testattiin. Tulokseksi saatiin, että ilmoitettujen yksilömäärien vähentyminen vuosina 2010-2021 on ollut tilastollisesti erittäin merkitsevää (t-test= -5,02*** <0.1%). Regressioanalyysigraafi on esitetty kaaviossa 3.2. Taulukossa on esitetty myös recordien regressiosuora, jonka mukaan ilmoitukset olisivat tarkastelujaksolla lisääntyneet noin 6%.

Fig 3.2. Regression analysis of records (left) and observations (right), data in diagram Fig 2.1

Entä sitten maakunnissa. Miten havaintoja on kertynyt paikallisesti? Kaaviossa 2.2. on esitetty vastaava tilanne Satakunnassa. Siellä havaintojen määrä osoittaa nousevaa trendiä. Ratio-luku osoittaa, että ilmoitukset ovat koskeneet keskimäärin vain 1-2 linnun joukkoja. Kaaviosta ei voi vetää johtopäätöstä, että mehiläishaukan kanta olisi laskenut.

Fig 2.2. Observations of Honey Buzzard in Tiira-database in Satakunta, Western Finland. 1.8.-1.11. 2000-2021

Kymenlaaksolla (KyLY) on muutontarkkailusta pitkät perinteet ja kova maine. Kaaviossa 2.3. on esitetty mehiläishaukkahavainnot Suomen kaakkoiskulmalla. Välillä 2000-2020 havaintomäärät ovat olleet keskimäärin hyvin tasaiset. Peräkkäisten vuosien huiput ja notkot ovat huomiota herättäviä. Voisin jopa uskoa, että ne kuvastavat haukkakantojen todellista vaihtelua. Ainakin rengastajailmoitusten tietoihin ne näyttävät sopivan melko tarkkaan. Vuosi 2021 on sitten oma lukunsa. Piirturin kynä näyttää yrittävän karata pois paperilta. Kaikki johtui elokuun lauantaista 28.8. Virolahden Elokalliolla merkittiin tuolloin 409 muuttavaa ja koko Kymenlaaksosta yhteensä 823, joka oli lähes puolet KyLYn ko. vuoden syyshavainnoista.

Fig 2.3. Observations of Honey Buzzard in Tiira-database in Kymenlaakso, SE Finland. 1.8.-1.11. 2000-2021

Katsotaan vielä Pohjois-Pohjanmaan (PPLY) tilanne. Oululaisethan vartioivat mehiläishaukan levinneisyysalueen pohjoisrajaa. Jos eurooppalaiselle haukkakannalle jotain tapahtuu, sen pitäisi näkyä täällä. Havaintomäärät on esitetty kaaviossa 2.4. Jos katsotaan 2010-lukua, jolloin havaintoja on alkanut kertyä Tiira-järjestelmään mainittavissa määrin, melko tasaiselta näyttää, vuosittaisen vaihtelun lisäksi. Pienen laskevan trendin siitäkin voi havaita, muttei mitään selvää romahdusta.

Fig 2.4. Observations of Honey Buzzard in Tiira-database in P-Pohjanmaa, Middle Finland. 1.8.-1.11. 2000-2021

Mehiläishaukkahavaintojen jonkinlaisen vakioinnin yrityksenä katsotaan vielä miltä näyttää hiirihaukan tilanne Tiira-järjestelmästä peilattuna. Havaintomäärät on esitetty kaaviossa 2.5. Selvä nouseva trendi sieltä paljastuu indikoiden havaintomäärien kasvua. Hiirihaukasta ollaan samaten oltu huolissaan pitäen sitä vaarantuneena ja silmällä pidettävänä lajina. Melko samantyyppinen on tilanne myös Satakunnassa, kuten kaavio 2.6 osoittaa. Vuosi 2008 näyttää selvästi olleen hyvä hiirihaukkavuosi ja ehkä viimeinen hyvä myyrävuosi Satakunnassa.

Fig 2.5. and 2.6. Observations of Common Buzzard in Tiira-database in the whole Finland (above) and Satakunta Western Finland (below) 1.8.-1.11. 2000-2021

Mehiläishaukan koko Suomea koskevassa havaintomäärissä Tiira-järjestelmässä havaittiin 2010-2020 tilastollisesti merkitsevä lasku samaan aikaan kun ilmoitusten määrä lievästi kasvoi. Tästä voidaan päätellä, että mehiläishaukan Suomen kanta on pienentynyt, ellei muita virhelähteitä osoiteta. Kvantitatiivista tietoa lajin runsauden muutoksista tällä menetelmällä tuskin saadaan. Muutostrendienkin seuraamiseksi meillä pitäisi olla luotettavana pidetty parimääräarvio ainakin joiltakin vuosilta. Sen lisäksi muutontarkkailu pitäisi pystyä entistä paremmin vakioimaan niin, että vuosisarjojen havaintoja pystytään vertailemaan.

Kvantitatiivisten parimääräarvioiden saamiseen ei oikein muuta keinoa ole kuin näytealalaskenta. Näytealan kokoa voi tietysti miettiä, mutta perinteisesti se on ollut meillä  10x10 km:n yhtenäiskoordinaatistoruutu. Siltä pitäisi hakea kaikki pesät tai ainakin varmat reviirit. Noin 100-150 sopivasti sijoitettua ruutua Oulun eteläpuolelta riittänee. Ylenmäärin niitä ei kannata haalia koska se taas vähentää etsintätehoa rajallisilla resursseilla. Ruudut voisivat olla lintuyhdistysten hallinnassa, jolloin sopiva miehitys voitaisiin varata ruudulle vuosittain. Tehoetsijöitäkin tietysti löytyy, jotka selvittävät helposti parikin ruutua kesässä, mutta jossain vaiheessa hekin voivat saada tarpeekseen, heittävät kiikarin nurkkaan ja alkavat elää oikeaa elämää.

Mehiläishaukkaa tavataan kuitenkin tasaisen runsaasti syysmuutolla Suomessa ja muutontarkkailupisteissä Välimeren ympäristössä. Petolintujen syysmuuttolaskennoissa Mustanmeren rannikolla Batumissa on viimeisen kymmenen vuoden aikana tavattu melko tasaisesti puoli miljoonaa lintua vuosittain. Välimerellä Gibraltarilta Korsikan kautta Eilatiin tavataan arvioni mukaan syksyisin miljoona mehiläishaukkaa. Varsinaisesti harvinaiseksi linnuksi mehiläishaukkaa ei siis voi sanoa (Niemi 2021). Ja mehiläishaukan onneksi ilmasto on jälleen kerran lämpenemässä.