Kanahaukkakannan vuosittainen vaihtelu

Factors affecting breeding density of Goshawk (Accipiter gentilis)

Discussed themes are: Migration, Predation, Mortality, Problems concerning nest-sites, Artificial nesting platforms, Affect of food sources, Human persecution, Female physiological state for egg-laying.

The study case was top year in 2009 and following collapse in breeding densities of Goshawk in the year 2010.

Kanahaukkojen pesimäkanta vaihtelee. Vaihtelua esiintyy eri skaaloissa. On reviirikohtaista, aluekohtaista, valtakunnallista, vuosien välistä vaihtelua ja pidemmän ajan trendejä.

Pidemmän ajan trendinä on nähty kanahaukkojen väheneminen kultaiselta 50-luvulta näihin päiviin. Muutos on yhdistetty metsien tehohoitoon, aukkohakkuisiin ja sitä seuranneeseen kanalintukatoon (Niemi T. , Haukkamettas, 2011).

Pitkän aikavälin laskeva trendi on todettu. Mikä aiheuttaa vuosittaiset vaihtelut? Oma miesmuistini yltää hyvin vuoden 2009-2010 tapahtumiin. Vuonna 2009 kanahaukat pesivät lähes joka reviirillä. Paritiheys oli 60-70-lukujen luokkaa. Kunnittaiset keskiarvot lähellä 4:ää paria/100km2. Heräsi usko, että kyllä se siitä vielä. Vuonna 2010 kanta kuitenkin romahti murto-osaan. Omalla alueellani vuoden 2009 41 pesivästä parista seitsemään! Siis 83% (Niemi T. , Haukkamettas, 2013). Muutos oli valtakunnallinen. Vuoden 2009 huippuvuosi ja sitä seurannut romahdus näkyivät koko Suomessa (Björklund;Honkala;Saurola;& Valkama, 2014).

Mitä tapahtui todella ja minkä vuoksi? Pesimäkantaan vaikuttavina yleisinä syinä voidaan mainita muutto, sää, ravinto, pesäpaikka, kuolevuus, fysiologinen tila. Nämä selittänevät 99.9% vaihtelusta tässäkin tapauksessa. Edellä mainitut muuttujat eivät ole toisistaan riippumattomia

Kuolivatko haukat, vai muuttivatko muille maille, pesivätkö jossain muualla? Kävikö ravinto niin vähiin ettei linnun fysiologinen tila sallinut munimista? Onko pesäpaikoilla luultua tärkeämpi rooli pesimäannan määräämisessä?

Talven keskilämpötilan on todettu vaikuttavan merkitsevästi pesivään kanahaukkakantaan
 (Niemi T. , 2016) (Niemi T. , Haukkamettas, 2015). Talvi 2008 oli mittaushistorian lämpimin (1961-). Myös 2009 talvi oli selvästi keskiarvoa lämpimämpi. Talvet 2010-2011 olivat kylmiä. Ne olivat noin -4 astetta keskiarvon alapuolella (Ilmatieteenlaitos, 2017).

Pyyn, jota yleisesti pidetty kanahaukan pääravintokohteena, kannat ovat omalla tutkimusalueellani pysyneet erittäin vakaana (Niemi, Haukkamettas_1, 2013). Ainoa selvä notkahdus omissa tilastoissani näkyi juuri 2010. Ilmeisesti pyykanta kärsi kanahaukan kovasta saalistuspaineesta huippuvuonna 2009 ja sitä seuranneesta kovasta talvesta.

Myös myyräkantojen on todettu vaikuttavan kanahaukan pesimäkantaan. Tarkkaa tietoa vuosien 2009-2010 myyräkannoista minulla ei ole, mutta eräiden pöllölajien pesintätilastoissa näkyy myös valtakunnallinen notkahdus vuonna 2010 (Björklund;Honkala;Saurola;& Valkama, 2014).

Varttuneiden metsien vähetessä hyvistä pesämetsistä ja pesistä syntyy kilpailua muiden petolintujen välillä. Kanahaukka yleensä selviää voittajana hiirihaukan ja mehiläishaukan kanssa. Aikaisemmin aloittavat viirupöllö ja lapinpöllö ovat vaikeampia haastajia (Niemi T. , 2016).

Munien tuottaminen on suuri ponnistus kanahaukalle. Kevään ravintotilanne pitkälti määrää naaraan fysiologisen tilan. On todettu, että naaraan paino alkaa selvästi kohota pari viikkoa ennen munintaa (Newton, 1979). Talvinen ravinnonsaanti ja talven ankaruus määräävät käynnistyykö naaraan fysiologinen koneisto pesintätilaan.

Milloin ja miksi pari päättää olla pesimättä? Jos toinen puoliso kuolee tai ei ilmesty reviirille, toinen pyrkii löytämään itsellensä uuden kumppanin. Tällöin pesäpaikalle jää havaittavat merkit. Jos molemmat kuolevat talven kuluessa, asia on selvä.  Muussa tapauksessa päätös on tehty aiemmin. Koska ei pidetä todennäköisenä että haukkapari pystyisi syksyllä yhteisesti päättämään vapaavuoden pitämisestä, lienee luultavaa, että ulkoisista syistä kumpikaan puoliso ei palannut pesäpaikalle. Molemmat emot ovat jättäneet reviirin. Joko kuolleet tai pesivät naapurireviirillä tai jossain muualla tai eivät ollenkaan. Hautova hiirihaukka kanahaukan pesässä viimeistään varmentaa, ettei alkuperäisiä asukkaita ole mailla halmeilla. (Niemi T. , Haukkamettas, 2013)

Vuoden 2009 33 uudesta pesästä vain kolme oli luonnonpesällä uudella reviirillä. Lisäpesät siis syntyivät tiedossa olleille reviireille tai pesäalustoille uusilla reviireillä. Mistä tulivat lisälinnut? Muuttivatko jostain vai ovatko aina paikalla? Kysymys ”lisälinnuista” on vähintään yhtä mielenkiintoinen kuin pesimäkannan tiheys. (Niemi T. , Haukkamettas, 2013)

Vuonna 2010 asuttuja, ei munittuja, pesiä oli suhteellisen vähän. Siis haukat olivat totaalisesti poissa.

Käsityksestä, että kaikki kanahaukat pesivät joka vuosi jossain on vailla perusteita. Voidaan esittää, että kuolleen koiraan tilalle naaras hyväksyi uuden koiraan lyhyellä varoitusajalla. Jää selvittämättä vaihtuiko koiras, vai vaihtuiko koko pariskunta. Voidaan esittää, että pari siirtyi pesimään kolmen kilometrin päähän vanhasta pesästä. Jää selvittämättä onko kyseessä ylipäänsä samat linnut. Joka tapauksessa ollaan eri reviirillä (Niemi T. , 2016).

Kanahaukka suosii vanhoja metsiä. Satakunnassa pesä löytyy lähes poikkeuksetta vanhasta kuusimetsästä. Ei tiedetä tarkkaan, miksi kanahaukka pesii juuri kuusimetsissä. Ihmisen vainolla lienee merkitystä. Kylien liepeiltä kanahaukat hävitettiin. Kaukana erämaissa elävät varovaiset haukkaparit saivat pitää henkensä.

Mitään järkisyytä paremmalle pesimismenestykselle vanhoissa syrjäisissä kuusikoissa ei tänä päivänä löydy. Kanahaukka ei metsästä pesämetsikössä. Ennen munintaa naaras vain kerää painoa ja odottelee koiraan tuomaa ruokaa. Pesimismenestykseen ei voi vaikuttaa esim. se, onko vanhan metsän osuus 200 m:n säteellä pesästä 35 tai vain 26 %. Eikä ylipäänsä se, onko pesä puussa, kalliolla vai kerrostalon terassilla Tapanilassa.

Yksittäisessä tutkimuksessa voidaan saada tulos, että kanahaukan pesintämenestys nuorehkossa metsässä tai pesäalustalla voi olla merkitsevästi heikompi kuin vanhassa metsässä tai luonnonpesässä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että heikompi pesimismenestys johtuisi puuston ikärakenteesta tai alustasta, mitä Helsingin yliopiston on ehkä vaikea ymmärtää. On myös paljon tutkimuksia, ettei tupakointi aiheuta keuhkosyöpää tai rasva ei vaikuta sepelvaltimotautiin tai että liikunta lisää äkkikuolemia.

Pesäalustoilla pystytään lisäämään alueella pesivää kanahaukkakantaa ja houkuttelemaan haukkoja pesimään myös nuorempiin hakkuiden pirstomiin metsiin. Risupesä puussa on haukalle merkki metsikön hyvyydestä ja luotettavuudesta (Niemi T. , Haukkamettas_3, 2015). Vaikka kokenut petolintumies tietysti pyrkii valitsemaan alustan paikan tarkkaan, ottamaan huomioon lentosuunnat, näkyvyyden, näkösuojan, mitään väliä käytännössä ei ole sillä, onko pesä tässä puussa vai tuossa viereisessä. Pesäalustan voi sijoitta vaikka pellon viereen pajukkoon, jos alle kilometrin päässä odottavat Porin kaupungin pulu- ja naakkaparvet. Veikkaisin että pesässä olisi 3-4 terhakkaa poikasta harva se vuosi. Ainoa ongelma tietysti on saada kanahaukka ymmärtämään omaa parastaan ja hyväksymään kyseinen pajukko pesäpaikakseen.

Usein esitetään, että kanahaukan pitäisi itse saada päättää omasta pesäpaikastaan. Niinä 40 vuotena, kun olen tutkinut ja analysoinut kanahaukan pesäreviireitä en ole havainnut kanahaukan pesäpaikan valinnassa mitään syvällisempää järkeä. Siihen samaan puuhun sitä vaan yritetään itsepintaisesti rakentaa, jonka hennoilta oksilta tuuli on sen joka vuosi heittänyt alas.  Kanahaukka ei ymmärrä sitä, että metsään tulleet punaiset nauhat ja metsätien viereen ilmestynyt moto tarkoittavat sitä, että pesämetsä kaatuu tänä huhtikuun alun keväistä lämpöä hehkuvana viikonloppuna. Järkevää toiminta olisi se, että hakkuun alle jäävä pesä pudotetaan, tukioksat katkaistaan ja hakkuun ulkopuolelle rakennetaan ripeästi pesäalusta. Näin on tehty ja näin on tapahtunut. Ilmeisesti väärin sammutettu.

Vanhojen metsien osuus ei tällä hetkellä ole lisääntymässä. Selvitäkseen kanahaukan on siirryttävä pesimään nuorehkoihin, pirstoutuneisiin, pienialaisiin metsiin. Se onnistuu vain rakentamalla pesäalustoja kyseisiin paikkoihin. Sillä omien havaintojeni mukaan, jostain syystä, kanahaukka jättää pesimättä, mikäli ydinreviirillä ei ole vanhaa metsää tai valmista pesää.

Lähdeluettelo:

Björklund, K.;Honkala, J.;Saurola, P.;& Valkama, J. (2014). Petolintuvuosi 2014, Pesimistulokset ja kannankehitykset. Teoksessa Linnut-vuosikirja (s. 46). Helsinki: Birdlife Suomi Oy.

Ilmatieteenlaitos. (2017). Ilmatieteen laitos. Noudettu osoitteesta Tilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/tilastoja-vuodesta-1961

Newton, I. (1979). Population ecology of raptors. Buteo Books.

Niemi, T. (21. 05 2011). Haukkamettas. Noudettu osoitteesta Kanalinnutko vai kanahaukat häviävät?: http://haukkamettas.blogspot.fi/2011/05/kanalinnutko-vai-kanahaukat-haviavat.html

Niemi, T. (18. 6 2013). Haukkamettas. Noudettu osoitteesta Kanahaukkakannan todellinen tiheys: http://haukkamettas.blogspot.fi/2013/06/mika-on-kanahaukkakannan-todellinen.html

Niemi, T. (03. 05 2013). Haukkamettas_1. Noudettu osoitteesta Kanahaukka ja pyy. Peto-saalis-suhteen dynamiikka: http://haukkamettas.blogspot.fi/2013/06/kanahaukka-ja-pyy-peto-saalis-suhteen.html

Niemi, T. (15. 06 2013). Haukkamettas_3. Noudettu osoitteesta Mikä on kanahaukkakannan todellinen tiheys?: http://haukkamettas.blogspot.fi/2013/06/mika-on-kanahaukkakannan-todellinen.html

Niemi, T. (2015). Haukkamettas. Noudettu osoitteesta Talven lämpötila ennustaa pesivien kanahaukkojen määrän : http://haukkamettas.blogspot.fi/2015/12/talven-lampotila-vaikuttaa-pesivien.html

Niemi, T. (30. 10 2015). Haukkamettas_3. Noudettu osoitteesta Pesäalustat parantavat kanahaukan pesintämenestystä : http://haukkamettas.blogspot.fi/2015/10/pesaalustat-parantavat-kanahaukan.html

Niemi, T. (22. Kesäkuu 2016). Haukkamettas. Noudettu osoitteesta Kanahaukan pesäpaikan valinta ja pesäpaikka-analyysi : http://haukkamettas.blogspot.fi/2016/06/kanahaukan-pesapaikan-valinta-ja.html

Niemi, T. (2016). Haukkamettas. Noudettu osoitteesta Kesän 2016 petolintukatsaus: http://haukkamettas.blogspot.fi/2016/09/kesan-2016-petolintukatsaus_18.html

Huidankeidas talvihorroksessa

Hiljaista, rauhallista. Pakkasta -10 astetta. Maassa uutta pakkaslunta 5 senttiä.
Lintuja ei paljoa näy ei kuulu. Yksinäinen urpiainen lentää, samoin punatulkku menee yli.

Kaksi riekkoa sentään. Lähtevät keskusta allikoilta. Ovat syöneet suokukkaa ja vaivaiskoivua.
Huidankankaan polun aukolta metsokukko.
Haukantien alussa 35 yksilön  teeriparvi. Laskeutuvat syömään pellonreunuskoivikkoon.

Kesän 2016 petolintukatsaus

"Mie synnyin mettässä 

ja minusta tuli ihminen."

Yleistä

Talvi oli melko lauha. Varsinkin joulukuu. Jouluaattona kerättiin suppilovahveroita.

Tammikuussa tuli kylmää Siperiasta. Kolme viikkoa pakkasta parikymmentä astetta. Lunta parhaimmillaan 10 cm. Helmikuussa lunta parhaimmillaan 15 cm. Lämpötila nollan paikkeilla. Maaliskuun lopussa lumi hävinnyt takapihoilta. Pääsiäisenä 27.3 lämmintä +10-astetta. 29.3 leskenlehti kukkii. Huhtikuu koleahko. Loppupuolella pientä takatalvea. Öisin muuta aste pakkasta. Touko-kesäkuu melko tavanomaista. Vappuna yöllä -1-aste, päivällä +16-astetta. Juhannus melko kaunis, +20-astetta. Montaa hellepäivää ei ollut heinä-elokuussakaan. Sadettakin saatiin kohtuullisesi.

Keväällä havahduin toteamaan, että kyllä noita kurkia on paljon. Yleisesti metsäpelloilla ainakin yksi kurki syömässä. Joutsenia on tietysti hyvin. Mustapääkertut tulivat tänä vuonna aikaisin ja niitä lauloi vähän joka paikassa. Lehtokertut puolestaan tulivat myöhään ja niitä kuului vain muutamia koko kesänä. Idänuunilintuja ja pikkusieppoja vaikutti olevan hyvin äänessä. Idänuunilinnulla mahdollisesti yleistynyt pidempi laulumuoto, jossa loppuun lisätään peukaloismainen trilli. 80-luvun alussa törmäsin Siikaisissa yksilöön, joka lauloi välillä puhtaan peukalois-säkeen. Ilokseni havaitsin myös, että punakylkirastaan laulumurre on pysynyt kotipaikallani ainakin 50-vuotta muuttumattomana. Peltosirkkuja ja pohjansirkkuja en tavannut tänäkään vuonna.

Hyvien myyräkantojen ansiosta myös pienpetoja näkyi runsaasti. Ketut olivat jokapäiväinen tuttavuus teiden varsilla. Lumikoita näin enemmän kuin yhteensä koskaan koko elämäni aikana. Yksi poikuekin tuli vastaan metsätiellä.

  

 Päiväpetolintujen pesintätiedot

Aineisto on jaoteltu vuoden 2000 kuntajaon mukaan kunnittain. Taulukoissa esitetty tarkastettujen reviirien määrät, asutut ja munitut sekä hakkuissa menneet pesät. Osa vuosien saatossa löydetyistä reviireistä ollut pitkään autiona, jäänyt asutuksen tai turpeenoton jalkoihin jne. Tämän vuoksi tarkastetuiksi on laskettu vain reviirit, joissa ainakin 2 seuraavista kolmesta ehdosta toteutuu:

1. On pesinyt viimeisen 5 vuoden aikana  

2. On pesä puussa

3. On pesämetsää >2ha

Asutuiksi on tulkittu pesät, joita selvästi koristeltu tai joita toinen emoista puolustanut. 

Kanahaukan pesistä tarkistettiin kaikki tiedossani olleet reviirit seuranta-alueella.

Samoin hiirihaukan ja mehiläishaukan pesäpaikoista tarkastettiin kaikki viime aikoina käytössä olleet pesät. Varpushaukan reviirien etsintä oli satunnaista.

Pesien etsintään ja tarkastukseen käytettiin aikaa viimevuotiseen tapaan.

Ravintotilanteesta
 

Metso. Parhaalla soitimella Honkajoella 7 kukkoa. Tilasto esitetty kaaviossa 1.1.

Kaavio 1.1. Soidintavien metsojen havaitut yksilömäärät yhdellä soidinalueella Honkajoella 2000-2016

 

Metsokukko soidinpuuhissa

 

Metson runsausindeksi on näyttänyt viime vuosina laskevaa suuntausta. Teerillä näyttäisi menevän paremmin. Myös metsäjäniksiä näkyi tänä keväänä kohtuullisesti. Sitä vastoin oravia näkyi vähänlaisesti. Indeksit esitetty kaaviossa 1.2.

Kaavio 1.2. Metson, teeren ja jäniksen runsausindeksit 2010-2016

 

Pyy. Pyyn korjatuksi parimääräksi saatiin 2.90/km2. Laskentamenetelmä esitelty aikaisemmissa kirjoituksissa.

Indeksin valossa pyyn kevätkanta näytti pysyneen viimevuosien keskimääräisellä tasolla. Kesä ei ilmeisesti ollut pyylle kovin otollinen. Elokuussa poikueita ja aikuisia näkyi heikosti. Samaa raportoi RKTL.

Kaaviossa 1.3 nähdään pyykantojen parimäärien suhteellinen kehitys 2008–2016. Vuoden 2008 parimäärälle annettu indeksiarvo 100.

Kaavio 1.3. Pyyn parimäärät indeksi kesälaskennoissa tutkimusalueella 2010-2016

  

Jyrsijät. Metsämyyrien kanta oli hyvä, joskaan ei aivan huippulukemissa. Peltomyyrä ei metsissä tavattu, joten niiden kannan huippu ei nyt seurannut metsämyyrää. Myöskään metsähiiriä ei näkynyt.

Paikallisia eroja oli. Mututuntumalla myyräkannat olivat huipussa keväällä Honkajoella, jossa myös myyränpurijoita näkyi runsaasti. Yhdellä kiikarin vilkaisulla hiirihaukka, tuulihaukka, suopöllö ja kettu!

Syyskuun alussa suoritin perinteiset poistopyynnit metsäisillä biotoopeilla Noormarkussa. Koealapyyntien tuloksena saatiin seuraavia tiheyksiä: Metsämyyrä 192 yks/ha, peltomyyrä <0-15 yks/ha, metsähiiri <0-15 yks/ha.

Myyräpyynnin saalista. Metsämyyrät kävivät joukolla pyydyksiin

Ampiaisia näkyi paremmin kuin vuosiin. Kesän kuluessa tavattiin neljää lajia: yleinen ampiainen (V.vulgaris), räystäsampiainen (D.saxona), puna-ampiainen (V.rufa) ja pensasampiainen (D.media).

Yleinen ampiainen oli nimensä mukaisesti runsas kaikenlaisissa ympäristöissä. Sen pesäpaikat vaihtelevat laajasti. Pesä voi olla yhtä hyvin rakennuksissa tai maan alla. Tavatut mehiläishaukan auki kaivamat maapesät olivat yleisen ampiaisen. Yleinen ampiainen tulee helposti valolle ja syöteille. Loppukesän pyynneissä saaliiksi tuli lähes yksinomaan yleistä ampiaista. Puna-ampiainen on tyypillinen metsälaji, joka pesii maassa. Räystäsampiaisen pesiä löytyy rakennuksista ja puunkoloista. Pensasampiainen pesii tyypillisesti puissa ja pensaissa, maanpintatasosta muutamaan metriin saakka.

Yleisen ampiaisen pesä ulkorakennuksessa

Moni luonnossa liikkuja on keskikesällä havainnut kuusikon ”humisevan”, vaikka on aivan tyyntä. Merkille pantavin humina on aurinkoisina aamuina klo 8-9-maissa, hieman koleahkon yön jälkeen. Aluksi tuntuu, että korvissa on jotain vikaa. Sitten tajuaa että ääni tulee hyönteisistä. Syyllisiä ovat lähinnä ampiaiset, jotka ovat tulleet kuusiin havukirvojen erittämien makeiden nesteiden houkuttelemina. Taitavat aivan syödäkin kirvoja, lihansyöjiä kun ovat. Ilmeisesti kirvat noihin aikoihin ovat ulos äkämistä lentokirvoina imemässä kasvinesteitä. Ampiaisia on ehkä alle kymmenen per kuusi, eli kuitenkin tuhansia per hehtaari.  Ylhäältä latvustosta tuleva pienten siipien ääni saa koko kuusikon soimaan.

Havukirvan kuivunut äkämä kuusella

Ampiaislajeista olen tavannut puna-ampiaista ja yleistä ampiaista yli 15m korkeudessa. Korkealla kuusissa liikkuu myös kimalaisia kirvojen mesikasteen perässä. Kimalaistyöläiset eivät mielellään lennä alle 15 lämpöasteen. Auringon säteet lämmittävät kuusten latvat ensimmäiseksi sopivaan lentokeliin. Kimalaiset välttävät myös maanpintatason yökosteutta nousemalla latvuston valoon aamun tunneiksi aterioimaan.

Ampiaisseurannan erikoisvalorysä pyynnissä

Ampiaisseurannassa käytetty syöttipyydys

Kanahaukka

Ennustaminen on tunnetusti haastavaa. Etukäteen olisi kuitenkin kiva tietää asioita. Siksi ennusteet käyvät hyvin kaupaksi. Halutaan tietää koska tulee kevät, onko kesä lämmin, tuleeko mustikoita, kumpi voittaa kansanäänestyksen.

Maaliskuun alussa julkaistiin, vesi kielellä odotettu, kanahaukkaennuste talven keskilämpötilasta. Talvi oli leuto. Mutta pahus, tammikuun kolmen viikon siperianpakkanen pudotti talvikuukausien keskilämpötilan -2.5-asteeseen. Se antoi odottaa korkeintaan keskinkertaista kanahaukkavuotta.

Ensimmäisten pesätarkastusten perusteella huhtikuun lopulla ennuste vaikutti olevan pahasti pielessä. Honkajoella, josta tarkastus aloitettiin, kanahaukka pesi kaikissa mahdollisissa paikoissa. Muualla oli kuitenkin hiljaista. Tarkastuksen edetessä pesivien parien määrä painui ennustesuoralle.

Kuvassa 1.4 esitetty kanahaukan pesintäindeksi verrattuna talven keskilämpötilaan. Regressiosuora piirretty. Jokainen piste edustaa yhtä vuotta. Vuoden 2016 arvo merkitty kaaviossa keltaisella. Asiasta tarkemmin aikaisemmissa kirjoituksissa.

Kuva 1.4. Kanahaukan pesintäaktiivisuuden riippuvuus talven keskilämpötilasta

Kanahaukkaindeksillä näyttäisi jo nyt olevan tilastollisesti suuntaa-antava riippuvuus talven keskilämpötilasta. Mihin riippuvuus perustuu, sitä pitää arvioida tarkemmin muualla. Useamman viikon pakkasjakso lopputalvesta saattaa olla tekijä, joka vie pesintähalut. Kuten plottauksen yksittäisten vuosien hajonnasta näkee, myös muut syyt vaikuttavat vuosittaiseen pesinnän aloittamiseen.

Sepelkyyhkyn sulat jääneet muistoksi tapaamisesta kanahaukan kanssa

Alla olevassa kaaviossa on kuvattu kanahaukan pesimäkannan muutosta. Vuoden 2001 parimäärälle on annettu arvo 100. Indeksi on suhteutettu vuosittain tarkastettujen reviirien määrällä.

Kaavio 2. Kanahaukan pesivän kannan muutosindeksi tutkimusalueella 1994-2016

   

Reviiritarkastustulokset on esitetty alla olevassa taulukossa.  Aktiiveja reviireitä tarkastettiin 87. Asutuiksi todettiin 52 kpl. Näistä munittuja oli 37 pesää.

  

Uusia pesiä löytyi tänä vuonna 17 kpl, joista 10 oli kokonaan uudella reviirillä. Löydettyjen pesäreviirien kokonaismäärä on nyt 127.

Kanahaukan pesien kokonaisaineistossa 13 pesää oli männyssä, 8 koivussa, 8 haavassa, 1 tervalepässä ja 268 kuusessa. Kanahaukoista 55 % pesi tänä vuonna pesäalustoilla.

Vastakuoriutuneita kanahaukan poikasia

Kaaviossa 3 on esitetty kolmen kunnan aktiivisten reviirien vuosittaista muutosta

Kaavio 3. Kanahaukan aktiivisten reviirien vuosittainen vaihtelu kolmen kunnan alueella

Pomarkku jäi tänä vuonna jumbosijalle heikolla pesimismenestyksellään. Pomarkku on jo useampana vuonna ollut alavireinen. Noormarkunkaan tulos ei ole kehuttava. Siikaisissa puolestaan asuttuja pesiä on viime vuosina löytynyt hyvin.

Kaaviossa 4 on esitetty eri kunta-alueiden pesintäaktiivisuuseroja viimeiseltä kymmeneltä vuodelta.

Kaavio 4. Pesintäaktiivisuuden erot pää kunnissa vuosina 2006-2016

 

Taulukossa 4 esitetty kanahaukan pesimäkannan koko (löydetyt+löytymättömät) eri kunnissa. Laskentamenetelmä esitelty aikaisemmissa kirjoituksissa.

Taulukko 4. Kanahaukan pesimäkannan kokonaistiheys kunnittain 2016

Taulukossa 5. on esitetty laskennallinen reviirien kokonaismäärä tutkimusalueen pääkunnissa. Laskentamenetelmä esitelty aikaisemmissa kirjoituksissa.

Taulukko 5. Kanahaukkareviirien laskennallinen määrä eri kunnissa

Hiirihaukka

Hiirihaukat pesivät paikoin vesimyyrien turvin. Peltomyyrät olivat edelleen vähissä. Pesimisaktiivisuus oli viime vuoden luokkaa.

Parin päivän ikäisiä hiirihaukan poikasia

 

Hiirihaukan reviirejä tarkistettiin 25 kpl. Vähintään munituiksi todettiin 8 pesää.

 
Mehiläishaukka
 
Mehiläishaukat pesivät tänä vuonna hyvin johtuen ainakin osaksi hyvästä ampiaiskesästä. Mehiläishaukat palasivat ehkä viikkoa keskimääräistä myöhemmin, joten niillä oli kiire pesinnän aloittamiseen. Tämä näkyi myös siinä, että muninta aloitettiin pesiä kummemmin koristelematta. Myös pesäalustat kelpasivat, mikäli vanha pesä oli huonokuntoinen tai pesämetsä hakattu. Kahta pesää koristeli keväällä ensin kanahaukka, kesällä siinä pesi mehiläishaukka!
17 pesäpaikkaa tarkistettiin. Vähintään munittuja pesiä löytyi 7 kpl. Eurajoki 1 kpl, Pomarkku 3 kpl, Siikainen 3 kpl.
Myös Hanna-mehiläishaukka löytyi! 33 vuotta sitä etsin, enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Ehdin jo löytää samoilta kulmilta Hanna-nimisen emännän ja pyöräyttää hänen kanssaan vakiopesyeen, ennen kuin haukan pesä paljastui. Kun kaikki mahdolliset paikat oli mielestäni tarkastettu muutamaan kertaan, tuli mieleen pieni puiden ryhmä teiden välissä. Pesä näkyi melkein tielle. Se vaikutti Hannan alkuperäiseltä pesäpaikalta, johon olin nähnyt saaliinkannon vuonna 1983. Mukava olisi tietää, monesko ”Hanna” nyt on menossa.                 

 Varpushaukka

Yksi pesä Noormarkussa. Muutenkin vähän havaintoja.

Maakotka

Yksi pesivä Satakunnassa, joka ei kuitenkaan tuottanut poikasia. Myös toinen reviiri alueella. Lisäksi lähialueella kaksi muuta asuttua reviiriä, joten kotkakanta Pohjois-Satakunnassa on tällä hetkellä ilmeisesti samaa luokkaa kun 1800-luvun puolivälissä!

Merikotka

Kolme sisämaareviiriä tarkastettiin. Ei kovin vakuuttavia pesintään viittaavia merkkejä. Merikotkat ovat ehkä siirtyneet syömään rannikon merimetsoyhdyskuntia, mikä tietysti olisi erittäin positiivista kehitystä.

  

Pöllöt

Isoja pöllöjä oli hyvin liikkeellä. Lapinpöllön poikasen ”ptsii-ptsii”-kerjuuääntä kuultiin useammalla paikalla touko-kesäkuun vaihteen pimenevinä iltoina. Lapinpöllöjä havaittiin 3 pesivää pesäalustalla Honkajoella, Pomarkussa ja Kankaanpäässä.

Tästäkin kuvasta löytyy lapinpöllön poikanen

Viirupöllöjä hautoi ainakin yksi pesäalustalla Karviassa.