Kesän 2016 petolintukatsaus

"Mie synnyin mettässä 

ja minusta tuli ihminen."

Yleistä

Talvi oli melko lauha. Varsinkin joulukuu. Jouluaattona kerättiin suppilovahveroita.

Tammikuussa tuli kylmää Siperiasta. Kolme viikkoa pakkasta parikymmentä astetta. Lunta parhaimmillaan 10 cm. Helmikuussa lunta parhaimmillaan 15 cm. Lämpötila nollan paikkeilla. Maaliskuun lopussa lumi hävinnyt takapihoilta. Pääsiäisenä 27.3 lämmintä +10-astetta. 29.3 leskenlehti kukkii. Huhtikuu koleahko. Loppupuolella pientä takatalvea. Öisin muuta aste pakkasta. Touko-kesäkuu melko tavanomaista. Vappuna yöllä -1-aste, päivällä +16-astetta. Juhannus melko kaunis, +20-astetta. Montaa hellepäivää ei ollut heinä-elokuussakaan. Sadettakin saatiin kohtuullisesi.

Keväällä havahduin toteamaan, että kyllä noita kurkia on paljon. Yleisesti metsäpelloilla ainakin yksi kurki syömässä. Joutsenia on tietysti hyvin. Mustapääkertut tulivat tänä vuonna aikaisin ja niitä lauloi vähän joka paikassa. Lehtokertut puolestaan tulivat myöhään ja niitä kuului vain muutamia koko kesänä. Idänuunilintuja ja pikkusieppoja vaikutti olevan hyvin äänessä. Idänuunilinnulla mahdollisesti yleistynyt pidempi laulumuoto, jossa loppuun lisätään peukaloismainen trilli. 80-luvun alussa törmäsin Siikaisissa yksilöön, joka lauloi välillä puhtaan peukalois-säkeen. Ilokseni havaitsin myös, että punakylkirastaan laulumurre on pysynyt kotipaikallani ainakin 50-vuotta muuttumattomana. Peltosirkkuja ja pohjansirkkuja en tavannut tänäkään vuonna.

Hyvien myyräkantojen ansiosta myös pienpetoja näkyi runsaasti. Ketut olivat jokapäiväinen tuttavuus teiden varsilla. Lumikoita näin enemmän kuin yhteensä koskaan koko elämäni aikana. Yksi poikuekin tuli vastaan metsätiellä.

  

 Päiväpetolintujen pesintätiedot

Aineisto on jaoteltu vuoden 2000 kuntajaon mukaan kunnittain. Taulukoissa esitetty tarkastettujen reviirien määrät, asutut ja munitut sekä hakkuissa menneet pesät. Osa vuosien saatossa löydetyistä reviireistä ollut pitkään autiona, jäänyt asutuksen tai turpeenoton jalkoihin jne. Tämän vuoksi tarkastetuiksi on laskettu vain reviirit, joissa ainakin 2 seuraavista kolmesta ehdosta toteutuu:

1. On pesinyt viimeisen 5 vuoden aikana  

2. On pesä puussa

3. On pesämetsää >2ha

Asutuiksi on tulkittu pesät, joita selvästi koristeltu tai joita toinen emoista puolustanut. 

Kanahaukan pesistä tarkistettiin kaikki tiedossani olleet reviirit seuranta-alueella.

Samoin hiirihaukan ja mehiläishaukan pesäpaikoista tarkastettiin kaikki viime aikoina käytössä olleet pesät. Varpushaukan reviirien etsintä oli satunnaista.

Pesien etsintään ja tarkastukseen käytettiin aikaa viimevuotiseen tapaan.

Ravintotilanteesta
 

Metso. Parhaalla soitimella Honkajoella 7 kukkoa. Tilasto esitetty kaaviossa 1.1.

Kaavio 1.1. Soidintavien metsojen havaitut yksilömäärät yhdellä soidinalueella Honkajoella 2000-2016

 

Metsokukko soidinpuuhissa

 

Metson runsausindeksi on näyttänyt viime vuosina laskevaa suuntausta. Teerillä näyttäisi menevän paremmin. Myös metsäjäniksiä näkyi tänä keväänä kohtuullisesti. Sitä vastoin oravia näkyi vähänlaisesti. Indeksit esitetty kaaviossa 1.2.

Kaavio 1.2. Metson, teeren ja jäniksen runsausindeksit 2010-2016

 

Pyy. Pyyn korjatuksi parimääräksi saatiin 2.90/km2. Laskentamenetelmä esitelty aikaisemmissa kirjoituksissa.

Indeksin valossa pyyn kevätkanta näytti pysyneen viimevuosien keskimääräisellä tasolla. Kesä ei ilmeisesti ollut pyylle kovin otollinen. Elokuussa poikueita ja aikuisia näkyi heikosti. Samaa raportoi RKTL.

Kaaviossa 1.3 nähdään pyykantojen parimäärien suhteellinen kehitys 2008–2016. Vuoden 2008 parimäärälle annettu indeksiarvo 100.

Kaavio 1.3. Pyyn parimäärät indeksi kesälaskennoissa tutkimusalueella 2010-2016

  

Jyrsijät. Metsämyyrien kanta oli hyvä, joskaan ei aivan huippulukemissa. Peltomyyrä ei metsissä tavattu, joten niiden kannan huippu ei nyt seurannut metsämyyrää. Myöskään metsähiiriä ei näkynyt.

Paikallisia eroja oli. Mututuntumalla myyräkannat olivat huipussa keväällä Honkajoella, jossa myös myyränpurijoita näkyi runsaasti. Yhdellä kiikarin vilkaisulla hiirihaukka, tuulihaukka, suopöllö ja kettu!

Syyskuun alussa suoritin perinteiset poistopyynnit metsäisillä biotoopeilla Noormarkussa. Koealapyyntien tuloksena saatiin seuraavia tiheyksiä: Metsämyyrä 192 yks/ha, peltomyyrä <0-15 yks/ha, metsähiiri <0-15 yks/ha.

Myyräpyynnin saalista. Metsämyyrät kävivät joukolla pyydyksiin

Ampiaisia näkyi paremmin kuin vuosiin. Kesän kuluessa tavattiin neljää lajia: yleinen ampiainen (V.vulgaris), räystäsampiainen (D.saxona), puna-ampiainen (V.rufa) ja pensasampiainen (D.media).

Yleinen ampiainen oli nimensä mukaisesti runsas kaikenlaisissa ympäristöissä. Sen pesäpaikat vaihtelevat laajasti. Pesä voi olla yhtä hyvin rakennuksissa tai maan alla. Tavatut mehiläishaukan auki kaivamat maapesät olivat yleisen ampiaisen. Yleinen ampiainen tulee helposti valolle ja syöteille. Loppukesän pyynneissä saaliiksi tuli lähes yksinomaan yleistä ampiaista. Puna-ampiainen on tyypillinen metsälaji, joka pesii maassa. Räystäsampiaisen pesiä löytyy rakennuksista ja puunkoloista. Pensasampiainen pesii tyypillisesti puissa ja pensaissa, maanpintatasosta muutamaan metriin saakka.

Yleisen ampiaisen pesä ulkorakennuksessa

Moni luonnossa liikkuja on keskikesällä havainnut kuusikon ”humisevan”, vaikka on aivan tyyntä. Merkille pantavin humina on aurinkoisina aamuina klo 8-9-maissa, hieman koleahkon yön jälkeen. Aluksi tuntuu, että korvissa on jotain vikaa. Sitten tajuaa että ääni tulee hyönteisistä. Syyllisiä ovat lähinnä ampiaiset, jotka ovat tulleet kuusiin havukirvojen erittämien makeiden nesteiden houkuttelemina. Taitavat aivan syödäkin kirvoja, lihansyöjiä kun ovat. Ilmeisesti kirvat noihin aikoihin ovat ulos äkämistä lentokirvoina imemässä kasvinesteitä. Ampiaisia on ehkä alle kymmenen per kuusi, eli kuitenkin tuhansia per hehtaari.  Ylhäältä latvustosta tuleva pienten siipien ääni saa koko kuusikon soimaan.

Havukirvan kuivunut äkämä kuusella

Ampiaislajeista olen tavannut puna-ampiaista ja yleistä ampiaista yli 15m korkeudessa. Korkealla kuusissa liikkuu myös kimalaisia kirvojen mesikasteen perässä. Kimalaistyöläiset eivät mielellään lennä alle 15 lämpöasteen. Auringon säteet lämmittävät kuusten latvat ensimmäiseksi sopivaan lentokeliin. Kimalaiset välttävät myös maanpintatason yökosteutta nousemalla latvuston valoon aamun tunneiksi aterioimaan.

Ampiaisseurannan erikoisvalorysä pyynnissä

Ampiaisseurannassa käytetty syöttipyydys

Kanahaukka

Ennustaminen on tunnetusti haastavaa. Etukäteen olisi kuitenkin kiva tietää asioita. Siksi ennusteet käyvät hyvin kaupaksi. Halutaan tietää koska tulee kevät, onko kesä lämmin, tuleeko mustikoita, kumpi voittaa kansanäänestyksen.

Maaliskuun alussa julkaistiin, vesi kielellä odotettu, kanahaukkaennuste talven keskilämpötilasta. Talvi oli leuto. Mutta pahus, tammikuun kolmen viikon siperianpakkanen pudotti talvikuukausien keskilämpötilan -2.5-asteeseen. Se antoi odottaa korkeintaan keskinkertaista kanahaukkavuotta.

Ensimmäisten pesätarkastusten perusteella huhtikuun lopulla ennuste vaikutti olevan pahasti pielessä. Honkajoella, josta tarkastus aloitettiin, kanahaukka pesi kaikissa mahdollisissa paikoissa. Muualla oli kuitenkin hiljaista. Tarkastuksen edetessä pesivien parien määrä painui ennustesuoralle.

Kuvassa 1.4 esitetty kanahaukan pesintäindeksi verrattuna talven keskilämpötilaan. Regressiosuora piirretty. Jokainen piste edustaa yhtä vuotta. Vuoden 2016 arvo merkitty kaaviossa keltaisella. Asiasta tarkemmin aikaisemmissa kirjoituksissa.

Kuva 1.4. Kanahaukan pesintäaktiivisuuden riippuvuus talven keskilämpötilasta

Kanahaukkaindeksillä näyttäisi jo nyt olevan tilastollisesti suuntaa-antava riippuvuus talven keskilämpötilasta. Mihin riippuvuus perustuu, sitä pitää arvioida tarkemmin muualla. Useamman viikon pakkasjakso lopputalvesta saattaa olla tekijä, joka vie pesintähalut. Kuten plottauksen yksittäisten vuosien hajonnasta näkee, myös muut syyt vaikuttavat vuosittaiseen pesinnän aloittamiseen.

Sepelkyyhkyn sulat jääneet muistoksi tapaamisesta kanahaukan kanssa

Alla olevassa kaaviossa on kuvattu kanahaukan pesimäkannan muutosta. Vuoden 2001 parimäärälle on annettu arvo 100. Indeksi on suhteutettu vuosittain tarkastettujen reviirien määrällä.

Kaavio 2. Kanahaukan pesivän kannan muutosindeksi tutkimusalueella 1994-2016

   

Reviiritarkastustulokset on esitetty alla olevassa taulukossa.  Aktiiveja reviireitä tarkastettiin 87. Asutuiksi todettiin 52 kpl. Näistä munittuja oli 37 pesää.

  

Uusia pesiä löytyi tänä vuonna 17 kpl, joista 10 oli kokonaan uudella reviirillä. Löydettyjen pesäreviirien kokonaismäärä on nyt 127.

Kanahaukan pesien kokonaisaineistossa 13 pesää oli männyssä, 8 koivussa, 8 haavassa, 1 tervalepässä ja 268 kuusessa. Kanahaukoista 55 % pesi tänä vuonna pesäalustoilla.

Vastakuoriutuneita kanahaukan poikasia

Kaaviossa 3 on esitetty kolmen kunnan aktiivisten reviirien vuosittaista muutosta

Kaavio 3. Kanahaukan aktiivisten reviirien vuosittainen vaihtelu kolmen kunnan alueella

Pomarkku jäi tänä vuonna jumbosijalle heikolla pesimismenestyksellään. Pomarkku on jo useampana vuonna ollut alavireinen. Noormarkunkaan tulos ei ole kehuttava. Siikaisissa puolestaan asuttuja pesiä on viime vuosina löytynyt hyvin.

Kaaviossa 4 on esitetty eri kunta-alueiden pesintäaktiivisuuseroja viimeiseltä kymmeneltä vuodelta.

Kaavio 4. Pesintäaktiivisuuden erot pää kunnissa vuosina 2006-2016

 

Taulukossa 4 esitetty kanahaukan pesimäkannan koko (löydetyt+löytymättömät) eri kunnissa. Laskentamenetelmä esitelty aikaisemmissa kirjoituksissa.

Taulukko 4. Kanahaukan pesimäkannan kokonaistiheys kunnittain 2016

Taulukossa 5. on esitetty laskennallinen reviirien kokonaismäärä tutkimusalueen pääkunnissa. Laskentamenetelmä esitelty aikaisemmissa kirjoituksissa.

Taulukko 5. Kanahaukkareviirien laskennallinen määrä eri kunnissa

Hiirihaukka

Hiirihaukat pesivät paikoin vesimyyrien turvin. Peltomyyrät olivat edelleen vähissä. Pesimisaktiivisuus oli viime vuoden luokkaa.

Parin päivän ikäisiä hiirihaukan poikasia

 

Hiirihaukan reviirejä tarkistettiin 25 kpl. Vähintään munituiksi todettiin 8 pesää.

 
Mehiläishaukka
 
Mehiläishaukat pesivät tänä vuonna hyvin johtuen ainakin osaksi hyvästä ampiaiskesästä. Mehiläishaukat palasivat ehkä viikkoa keskimääräistä myöhemmin, joten niillä oli kiire pesinnän aloittamiseen. Tämä näkyi myös siinä, että muninta aloitettiin pesiä kummemmin koristelematta. Myös pesäalustat kelpasivat, mikäli vanha pesä oli huonokuntoinen tai pesämetsä hakattu. Kahta pesää koristeli keväällä ensin kanahaukka, kesällä siinä pesi mehiläishaukka!
17 pesäpaikkaa tarkistettiin. Vähintään munittuja pesiä löytyi 7 kpl. Eurajoki 1 kpl, Pomarkku 3 kpl, Siikainen 3 kpl.
Myös Hanna-mehiläishaukka löytyi! 33 vuotta sitä etsin, enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Ehdin jo löytää samoilta kulmilta Hanna-nimisen emännän ja pyöräyttää hänen kanssaan vakiopesyeen, ennen kuin haukan pesä paljastui. Kun kaikki mahdolliset paikat oli mielestäni tarkastettu muutamaan kertaan, tuli mieleen pieni puiden ryhmä teiden välissä. Pesä näkyi melkein tielle. Se vaikutti Hannan alkuperäiseltä pesäpaikalta, johon olin nähnyt saaliinkannon vuonna 1983. Mukava olisi tietää, monesko ”Hanna” nyt on menossa.                 

 Varpushaukka

Yksi pesä Noormarkussa. Muutenkin vähän havaintoja.

Maakotka

Yksi pesivä Satakunnassa, joka ei kuitenkaan tuottanut poikasia. Myös toinen reviiri alueella. Lisäksi lähialueella kaksi muuta asuttua reviiriä, joten kotkakanta Pohjois-Satakunnassa on tällä hetkellä ilmeisesti samaa luokkaa kun 1800-luvun puolivälissä!

Merikotka

Kolme sisämaareviiriä tarkastettiin. Ei kovin vakuuttavia pesintään viittaavia merkkejä. Merikotkat ovat ehkä siirtyneet syömään rannikon merimetsoyhdyskuntia, mikä tietysti olisi erittäin positiivista kehitystä.

  

Pöllöt

Isoja pöllöjä oli hyvin liikkeellä. Lapinpöllön poikasen ”ptsii-ptsii”-kerjuuääntä kuultiin useammalla paikalla touko-kesäkuun vaihteen pimenevinä iltoina. Lapinpöllöjä havaittiin 3 pesivää pesäalustalla Honkajoella, Pomarkussa ja Kankaanpäässä.

Tästäkin kuvasta löytyy lapinpöllön poikanen

Viirupöllöjä hautoi ainakin yksi pesäalustalla Karviassa.