Onko kanahaukka vanhojen metsien laji?

Äsken kilometri jäätä
täällä maan päällä
Pian Litorinan vedet sinisinä
Sitten maata, metsää ja minä
Elämä vain välähdys avaruuden pimeydessä
Almanakassa aina uusi maanantai
Kevään jälkeen syksy
korjaa kypsää viljaa
Tahdon hengittää vain hiljaa
täällä maan päällä
Taas kohta kilometri jäätä
©Tapio Niemi

Abstract  

Goshawk the bird of old-growth forest. In this summary is discussed bros and cons of old-growth forest that has attained great age without human forestry activities and matured forest, which has thinned, say after 20 years and 50 years. It is stated that cultivated forest can offer better nest sites for Goshawk  and quicker than completely protected natural grown forest.

Korpikolva (Pytho Kolwensis) on pieni kovakuoriasilaji. Sen toukka tarvitsee elääkseen ison lahopuun yli 150-vuotiaassa kuusikossa. Se on hyvin harvinainen. 1960 luvulla korpikolva on löydetty vielä Pirkanmaalta. Nykyään lähinnä Venäjän Karjalasta. Lajin löysi ja kuvasi tieteelle v.1833  C. R. Sahlberg Säkylän Pyhäjärven Kolvaan niemeltä. Sitä voi hyvällä syyllä sanoa vanhan metsän lajiksi.

Pohjantikka viihtyy vanhoissa metsissä ja söisi mielellään korpikolvan toukkia, jos vain sellaisia jostain löytäisi. Kelpaa sille muutkin kuoriaistoukat. Pesänsä se kovertaa lahovikaiseen kuuseen. Pohjantikkaa pidetään vanhoista metsistä riippuvaisena lajina. Mutta onko kanahaukka vanhan metsän laji?

Kanahaukka on selväpiirteinen reviirilintu, joka pesii isopuustoisissa metsissä. Suurin kanahaukkatiheyttä selittävä tekijä onkin varmasti sopivan pesämetsän löytyminen ydinreviiriltä. Ravinto- ja säätilat selittävät vain vuosittaista vaihtelua. Olemassa oleva pesä kertoo kanahaukalle metsän turvallisuudesta ja laadukkuudesta, vaikka sopivat oksat uudelle pesälle löytyisikin (Niemi, Haukkamettas_3, 2015). Pesämetsä pitäisi olla vähintään muutaman hehtaarin suuruinen. Hehtaarikin riittää, mikäli metsikkö sopivasti nivoutuu laajempaan metsäkokonaisuuteen (Niemi, Haukkamettas, 2016).

Olen esittänyt (Niemi T, Haukkamettas_3, 2018), että kanahaukan pesimätiheyden määrittävät luontainen reviirikäyttäytyminen (pesimäverkko), vanhan metsän olemassaolo ydinreviirillä sekä ravintotilanne.
Ravintoon vaikuttavat tekijät asettavat reviirit eriarvoiseen asemaan vuosittain tai pidemmällä aikajaksolla. Reviirit, joilla ravinnonsaantimahdollisuudet ovat heikommat tai huonontuneet, jäävät yleisimmin autioiksi (Niemi T, Haukkamettas_3, 2018).

Noin 80-vuotiasta valoisaa talousmetsää. Harvennukset suoritettu ajallaan. Kelpaa kanahaukalle

Pesä sijaitsee tyypillisesti puun puolivälissä 12-13 metrin korkeudessa, hieman ylöspäin tuoreiden oksien alkamiskohdasta. Oksat ovat tässä pisteessä kaikkein pisimpiä, paksumpia ja vaakasuoria. Pesältä kanahaukka pystyy heittäytymään alaspäin vapaaseen lentotilaan. Samoin pesälle kanahaukka palaa lentotunnelista alhaalta ylöspäin. Vapaa lentotunneli edellyttää, että metsäpohjan taimettuminen on vähäistä. Tämä taas vaatii, että latvuskerroksen peittävyys on tarpeeksi korkea estämään valon pääsyn pohjakerrokseen ja pitämään näin taimettumisen kurissa(Niemi, Haukkamettas, 2016).

Viime aikoina on löytynyt pesiä myös korkealta, jopa 22 metrin korkeudesta kuusessa. Pesät ovat pieniä, oravanpesämäisiä, joita alhaalta kiikaroimalla on erittäin vaikea tunnistaa kanahaukan pesäksi. Seisontakorkeus jää näissä vähäiseksi, mutta oksat ovat kuusen yläkolmanneksessa terhakkaasti yläviistoon helpottaen pesän tukemista. Vuodelta 2017 on pari pesälöytöä männyn latvaosta. Mahdollisesti alun perin korpin pesän päälle tehtyjä.

Ilmeisesti ns. "luonnollisia" pesäpaikkoja oksattoman rungon ja tuoreiden oksien alkamiskohdassa on nykymetsissä entistä vaikeampi löytää (Niemi T. , Haukkamettas, 2018).

Usein esitetään, että kyllä kanahaukka pesii huonommassakin metsässä, ellei muuta ole tarjolla. Väitteelle ei löydy perusteita. Pikemminkin näyttää siltä, että vaikka pesimiskykyinen kanahaukkapari asustaa paikalla ja ravintoa on tarjolla, pari jättää pesimättä, mikäli mitat täyttävää pesämetsikköä ei ydinreviiriltä löydy (Niemi, Haukkamettas, 2016).

Pidemmän ajan trendinä on nähty kanahaukkojen väheneminen kultaiselta 50-luvulta näihin päiviin. Muutos on yhdistetty metsien tehohoitoon, aukkohakkuisiin ja sitä seuranneeseen kanalintukatoon (Niemi T. , Haukkamettas, 2011).

Kirjoituksessa ”Kanahaukan pesäpaikan valinta – hypoteesi” esitetään kriteerit pesäpaikan valinnalle. Siinä esitetään mm. että kanahaukat ilmaisevat reviirinsä soidinkiljunnalla. Kanahaukka rakentaa pesänsä yleensä vanhaan metsään, paikkaan johon sen helpoiten saa esim. tekopesälle, tuulenpesälle tai latvanvaihtohaarukkaan (Niemi T. , Haukkamettas_2, 2017).

Tässä 80-vuotiaassa talousmetsässä harvennukset jääneet suorittamatta. Puut riukumaisia ja hento-oksaisia

Kanahaukkametsän kriteereitä ja menetelmiä niiden suojelemiseksi on esitetty kirjoituksessa: ”Kanahaukkametsän kriteerit”. Siinä todetaan, että pesintäaikaiset hakkuut eivät vahingoita pelkästään haukkoja, vaan koko metsäluontoa. Kanahaukkametsän synty luontaisesti, ”kirveen koskematta”, saattaa viedä yli 200 vuotta. Silloinkin se helposti jää ylitiheäksi ja alijäreäksi rääseiköksi. Parhaiten kanahaukkametsä syntyy sopivalle maastopohjalle normaalein metsänhoidollisin toimenpitein. Päätehakkuu, istutus, 2-harvennusta ja 80 vuoden kuluttua meillä on valmis kanahaukkametsä. Toki jatkuva kasvatus ja pienet hakkuukuviot ovat ehdottomasti suositeltavampia , (Niemi T. , Haukkamettas_2, 2018).

Sammaleen alta edellisen harvennuksen yli 50-vuotiaita kantoja. Vielä täysin kovia

Vuonna 2014 selvitin omasta aineistostani kanahaukan pesien välisiä etäisyyksiä. Tein mittaukset kartta-aineistosta alueilla, joilla katsoin tiedossa olevan pesäverkon olevan yhtenäinen. Pesien väliseksi etäisyydeksi saatiin keskimäärin 4.39 km (n=34). Keskiarvo alueittain vaihteli 4.16:sta 4.73:een. Keskihajonnan ollessa 0.74  (Niemi, 2014).

Ulkomaisia tutkimuksia kanahaukan pesäreviirit jakaantuvat alueellisesti myös erittäin tasaisesti. Kanahaukka näyttäisi kaikilla alueilla pesivän keskimäärin samalla tiheydellä, n. 5 pesivää paria/100km2. Vierekkäisten pesien ollessa n. 4-5 km:n etäisyydellä toisistaan. Tiheydet ja niiden satunnaisvaihtelu näyttävät samalta, tutkittiinpa kanahaukkaa pohjoismaisessa havumetsässä, eurooppalaisessa pyökkimetsässä tai pohjoisamerikkalaisessa vuoristometsässä  (Niemi, 2014).

Oman hypoteesini mukaan kanahaukat pitävät pesimäverkon etäisyydet oikeissa mitoissa soidinaikaisella kiljunnalla. Haukat tunnistavat naapurinsa kiljunnasta ja pitävät neljää kilometriä matkana, jota lähemmäksi naapuria ei ole hyvä mennä eikä tulla (Niemi T, Haukkamettas_2, 2017).

Pesintäverkko on vakiintunut nykyisiin uomiinsa pääosin heti jääkauden jälkeisessä kuusettumisvaiheessa (Niemi T, Haukkamettas_2, 2017), noin 3000 vuotta sitten. Kuusi tuli idästä, samoin kanahaukat. Länsi-Suomi nousi Litorinamerestä ja kuusettui lyhyen koivumetsäkauden jälkeen. Tuhannessa vuodessa kirveen koskematonta aarnimetsää oli kaikkialla. Sitä ei tarvinnut erikseen etsiä. Ainoastaan karut kallioalueet ja hiekkanummet jäivät männylle. Metsäpalot ajoittain avarsivat loputtomien salojen synkkyyttä.

Liian tiheässä kuusenkin oksat kuolee. Kuivuneiden oksien tilalle ei koskaan synny uusia, vaikka myrsky tilaa tekisikin.

Omassa, n. 400 kanahaukan pesän aineistossani (ennen vuotta 2018), kaikki pesät ovat vanhassa metsässä. Paria poikkeusta lukuun ottamatta kuusikossa tai kuusivaltaisessa metsässä. Ne pari poikkeusta ovat isopuustoisella rämeellä. Mitään konkreettista syytä ei tunneta, miksei kanahaukka voisi pesiä 50-vuotiaassa kasvatusmetsässä. ”Kanahaukkametsän” kriteereitä olen määritellyt aikaisemmin (Niemi, Haukkamettas_2, 2018). Vuonna 2019 löytyi pesä  istutusmännikön puolelta vanhan kuusimetsän laidalta.

Kanahaukat ovat myös kaupungistuneet. Kaupunkien puistoista löytyy vanhaa metsää vastaavia saarekkeita. Ravintoa riittää. Melusaasteen takia "naapuria ei voi kuulla" yli 3km etäisyydeltä. Näin pesimistiheys voi paikallisesti nousta 15 pariin/100km2.

Toisin kuin kirjallisuudessa usein esitetään, alusta saakka luonnontilaiset metsät kasvavat 100 vuoden periodilla ylitiheiksi rääseiköksi, jotka eivät sovellu kanahaukalle ollenkaan. Sieltä ei myöskään löydy vahvoja oksia kanahaukan pesiä. Vahvoja oksia löytyy kyllä istutusmänniköistä. Kanahaukalle vahvat oksat eivät muutenkaan ole kriteeri ollenkaan. Jotkut yksilöt yrittävät vuodesta toiseen pesiä oksilla, joista ensimmäinen myrsky sen pudottaa. Suurin osa kanahaukoista pesii tätä nykyä vanhanoloisissa varttuneissa metsissä.

Varttuneiden metsien osuus ei ole lisääntymässä. Selvitäkseen kanahaukan on siirryttävä pesimään nuorehkoihin, pirstoutuneisiin, pienialaisiin metsiin. Uskon, että se onnistuu vain rakentamalla pesäalustoja kyseisiin paikkoihin. Sillä omien havaintojeni mukaan kanahaukka jättää pesimättä, mikäli ydinreviirillä ei  vanhaa metsää tai valmista pesää löydy (Niemi T. , Haukkamettas, 2011).

Yhteenvetona voidaan sanoa, että kanahaukka ei ole samalla tavalla vanhoista metsistä riippuvainen kuin tietyt hyönteiset tai vaikkapa pohjantikka. Kanahaukka on isopuustoisten varttuneiden metsien laji, metsien, jotka nykypäivänä harvoin ovat syntyneet täysin luontaisesti.

Kolvaan aarnimetsää ei enää ole ja sen jälkeen syntynyt yli 100-vuotias metsäkin on hiljan kaadettu, mutta aina ohiajaessani sitä sieluni silmin etsin.

 

Lähteet:

Niemi, T. (21. 05 2011). Haukkamettas. Noudettu osoitteesta Kanalinnutko vai kanahaukat häviävät?: http://haukkamettas.blogspot.fi/2011/05/kanalinnutko-vai-kanahaukat-haviavat.html

Niemi, T. (09. 05 2013). Haukkamettas_4. Noudettu osoitteesta Kanahaukan pesimätiheyden määrittäminen: http://haukkamettas.blogspot.fi/2013/10/kanahaukan-pesimatiheyden-maarittaminen.html

Niemi, T. (10. 10 2014). Haukkamettas. Noudettu osoitteesta Kanahaukan pesäreviirien koko, yksi selittämättömistä luonnonvakioista? : http://haukkamettas.blogspot.fi/2014/10/kanahaukan-pesareviirien-koko-yksi.html

Niemi, T. (30. 10 2015). Haukkamettas_3. Noudettu osoitteesta Pesäalustat parantavat kanahaukan pesintämenestystä : http://haukkamettas.blogspot.fi/2015/10/pesaalustat-parantavat-kanahaukan.html

Niemi, T. (22. 06 2016). Haukkamettas. Noudettu osoitteesta Kanahaukan pesäpaikan valinta ja pesäpaikka-analyysi: http://haukkamettas.blogspot.com/2016/06/kanahaukan-pesapaikan-valinta-ja.html

Niemi, T. (13. 01 2017). Haukkamettas. Noudettu osoitteesta: Kanahaukkakannan vuosittainen vaihtelu: http://haukkamettas.blogspot.com/2017/01/kanahaukkakannan-vuosittainen-vaihtelu.html

Niemi, T. (01. 07 2017). Haukkamettas_2. Noudettu osoitteesta: Kanahaukan pesäpaikan valinta – hypoteesi http://haukkamettas.blogspot.com/2017/07/kanahaukan-pesapaikan-valinta-hypoteesi.html

Niemi, T. (26. 05 2018). Haukkamettas. Noudettu osoitteesta: Kanahaukan pesävalinnat http://haukkamettas.blogspot.com/2018/05/kanahaukan-pesavalinnat.html

Niemi, T. (20. 07 2018). Haukkamettas_2. Noudettu osoitteesta: Kanahaukkametsän kriteerit http://haukkamettas.blogspot.com/2018/07/kanahaukkametsan-kriteerit.html

Niemi, T. (20. 07 2018). Haukkamettas_3. Noudettu osoitteesta: Kanahaukan pesimistiheyttä määrittävät seikat: http://haukkamettas.blogspot.com/2018/11/kanahaukan-pesimistiheytta-maarittavat.html

Kevään 2020 Kanahaukkanäkymät

Tule katso
Herää jo!
Kevään tuuli puissa
Nousee aurinko

Hanhiparvet taivaalle
tuo aamun leuto sää
Joutsenten joiun rimmille
Kurjen torvi säestää

Kevään riemu raikuu
Se täyttää pään ja maan
Vielä myöhäisenä iltana
Tuntuu,
Kuink' punarinnan solina
ei päättyis milloinkaan
©Tapio Niemi

Talvi, jota ei ollutkaan, muuttui huomaamatta kevääksi. Kesää kohti mennään kauniissa, mutta hieman koleassa säässä.

Myyräkannat olivat viime syksynä vielä alamaissa. Pientä piristymistä peltomyyräkannoissa kuitenkin havaittiin. Saattaa olla, että ensi syksynä saavutetaan jonkinlainen  huippu. Hiirihaukkojen pesintä on tänä keväänä ollut selvästi viime vuotta vilkkaampaa. Yksittäisiä lapinpöllön ja viirupöllön pesintöjä on myös todettu pesäalustoilla. Eräällä sorakuopalla nähtiin huuhkajapari yöllä vartioimassa pesäreviiriään.

Kanalintukannat vaikuttavat normaalilta. Metsäjänisten kannat sitä vastoin ovat todella niukat. Leuto talvi on Etelä-Suomessa estänyt metsähakkuita ja säästänyt kanahaukkametsiä. Todennäköisesti ne kaadetaan vasta kesällä parhaaseen pesintäaikaan.

Kanahaukat aloittivat pesintään valmistautumisen varhain. Jo maaliskuun puolella oli monella pesällä havaittavissa pontevaa pesänrakennusta. Suur-Porin alueella pesintä näyttää todella innostuneelta. Mitään järisyttävää ryntäystä pesintää ei tänä keväänä näytä tulevan, mutta hyvä viimevuoden taso näyttää jatkuvan.

Tällä hetkellä on varmistettu pesintä 87:lla kanahaukkareviirillä. Tarkastukset ovat tänä vuonna olleet hieman etupainotteisia johtuen coronan  vapauttamista resursseista. Todennäköisesti uusia asuttuja reviirejä tänäkin vuonna tarvitaan, mikäli 100 pesivän kanahaukan otos halutaan saavuttaa. Toivottavasti nykyistä etsintäaluetta ei kuitenkaan tarvitse hirveästi laajentaa. Siirtymätaipaleet reviirien välillä alkavat olla jo melkoiset. Tosin bensa on tällä hetkellä huomattavan edullista. Mihinkään Hämeeseen tai Länsi-Uudellemaalle ei mokoman kiintiön takia kuitenkaan viitsisi ajella. Mutta Venäjän Karjalaan voisin lähteä etsimään vaikkapa 10 kappaleen setin, jos vain saisi kasaan muutaman innokkaan porukan ja vanhan Land-Cruiserin joltain tuntemattomalta lahjoittajalta.

Pesintävinkkejä otetaan edelleen mielellään vastaan kaikkialta Suomesta. Viimeisen 20 vuoden aikana on tullut 0 kpl, joten yksikin vinkki parantaisi tilannetta prosentuaalisesti äärettömän paljon.

Jokainen voi omalta osaltaan parantaa kanahaukan pesinnän onnistumismahdollisuuksia välttämällä turhaa häirintää, kuten esimerkiksi poikasten rengastusta tai emolintujen pyyntiä.
 
Hyvää alkavaa kesää lukuisille blogini lukijoille! Nyt on oivallinen aika paeta metsiin odottelemaan toimivaa corona-rokotetta.