Hyvää uuutta vuotta 2020!

Kuva: pixabay.com/fi/photos/talvimaisema-luonne-talvi-puu-3114933/

Kuluneen vuoden yhteenvetoon pääset alla olevasta linkistä:
https://kansakuntientilatutopiat.blogspot.com/2019/12/uudenvuodenpuhe-2020.html 

Hyvää Joulua!

Toivotan kaikille lukijoille ja metsän pikku eläimille rauhallista joulua!

 

Ilmasto muuttuu - muuttuuko ihminen?

Laitilan Valkomeri 10.12.2019. Tuhat vuotta sitten tässä lainehti merenlahti

Johtuuko ilmastomuutos todella ihmisestä? Asiasta tarkemmin "Kansakuntien tilat ja utopiat"- blogista, johon pääset alla olevasta linkistä.
https://kansakuntientilatutopiat.blogspot.com/2019/12/ilmastomuutos-pelkkaa-ilmaako.html

Sateisia tunnelmia itsenäisyyspäivänä 2019

Lintuja takapihan ruokinnalla

Joulua on odoteltu sateisessa säässä. Marraskuu oli mittaushistorian kolmanneksi sateisin, viimeisen 60-vuoden aineistossa. Vielä sateisempaa  marraskuussa on ilmatieteen laitoksen mukaan ollut vain vuosina 1996 ja 1981. Sama sade näyttää jatkuvan myös joulukuussa. Pohjanmerellä syntyy jatkuvasti uusia matalapaineita, jotka kiertyvät huuhtomaan alakuloista, jo ennestään märkää, länsisuomalaista maalaismaisemaa.

Lintujen takapihan ruokinnalla on tarjottu talia, auringonkukan siementä, herkkupäivinä pähkinää. Heti jos tarjolle laittaa kauralyhteen, paikalle pölähtää parvi keltasirkkua. Ruokinnalla käy säännöllisesti puolentusinaa talitiaista, muutama sinitiainen, 6-8 pikkuvarpusta, 1-2 käpytikkaa, noin 15 keltasirkkua milloin kauraa on tarjolla. Satunnaisesti näkyy harvinaisempia ruokavieraita. Talvehtivia mustarastaita on vielä paljon, mutta eivät ole erityisesti käyttäneet ruokintapaikan antimia, ainakaan vielä.

Metsäkaurisemo kolmen vasan kanssa omenavarkaissa lumisessa maisemassa 1.12.2019 Kuvaaja: Hanna Niemi

 

 

Riistakameran kuvassa kauris pahanteossa  kauralyhteillä

 Metsäkauriit ovat myös mieltyneet noormarkkulaiseen pientalomiljööseen. Suurimpana houkuttimena ovat varmaankin omenat, joita puiden alta ja kompostien kasoista vielä löytää. Ruokailuympäristö on turvallinen. Ilvekset ja sudet ei täällä saalista, eikä ihmisestä ole haittaa. Tosin uhkasin kyllä tehdä niistä joulupaistin sen jälkeen, kun en olivat pemottaneet joululyhteeni pitkin hankia. No, hieman lepyttyäni vein niille pussillisen kaupan porkkanaa, mihin ne eivät koskeneetkaan. Liekö nitriitin haju ottanut liikaa nenään.

Myyrä- ja hiirikannat ovat syksyn kuluessa vahvistuneet. Pinomäen suoran valotolpalla oli koko syksyn passissa nuori piekana. Oli sillä kavereitakin. Talon sisältä on loukutettu 2 peltomyyrää ja n. neljä metsähiirtä. Ja vieläkin kuuluu rapinaa harva se yö.

Joulukuun alun pimeys ja märkyys ei houkuttele metsäretkeilyyn. Iltaisin otsalampun valossa vesisateessa voi nikkaroida vaikka niliaittaa. Kevyen hien lisäksi saa nostalgisen kosketuksen vanhan kansan hirrenveistoperinteeseen. Menetelmät ovat samat, tosin moottorisaha hieman nopeuttaa salvosten tekoa.

Niliaitta pientä viimeistelyä vaille odottamassa siirtoa varsinaiselle asennuspaikalle

 

 

Kesän 2019 petolintukatsaus

                        26.9.2019

Yleistä

Juhannussunnuntain aamu. Kello 04:n aikaan vielä viileää. Tutkin uutta reviiriä, jolla en koskaan aikaisemmin ole käynyt. 

Ensimmäinen metsä näyttää olevan liian lähellä taloa. Kääntelen auton takaisin. Käännyn metsätielle. Heti toisen mutkan jälkeen näkyy vanhojen kuusten horisontti. Ei se silti aina…mutta nyt metsää näkyy jo molemmin puolin tietä. Ja millaista metsää! Tämä on kanahaukkametsä.

Ajelen hiljaa ja arvion. Metsää on paljon. Täällä saisi helposti kulumaan koko aamun. Pysäyttelen auton. Teen aluksi pienen lenkin oikealla. Vasemmalla puolella näyttäisi valoisammalta.  Ensimmäiseltä kiveltä löytyy saalisjätteitä. Kohta naaras kiljuu edessä. Kiertelen eteenpäin. Taas pitkän aikaa hiljaista.

Saalisjätteitä on kyllä joka kivellä. Sitten naaras tulee katsomaan minua. Se jäkättää ja vaihtaa puuta pieni saalis toisessa käpälässä. Häipyy taas jonnekin. Metsä muuttuu männikköisemmäksi. Kaarran takaisin oikealle.

Sitten näen pesän. Tyypillisesti tuulenpesän päällä, kuusen puolivälissä. Naaras on jo pesässä ja ruokkii poikasia minusta välittämättä. Katselen miten sen koko ruumis rytmikkäästi nytkähtelee sen nyhtäessä saaliista paloja poikasten suuhun. Poikaset kerjäävät visertävästi. Katselen ja teen muistiinpanoja. Sitten se huomaa minut. Vilkaisee vihaisesti ja lentää naapuripuuhun jäkättämään. Poistun paikalta. 

Aurinko on noussut kullaten tien edessä. Sitä on kevyt kävellä.

Sää

Syyskuu yksi mittaushistorian lämpimimpiä. Keskilämpötila Porissa 13-astetta. Sadettakin saatiin kohtuullisesti.

Lokakuu myös lämmin. 14.10 lämpöennätys Pietarsaaressa 20,9 astetta. Viimeisellä viikolla koleampi jakso, yöllä -8.

Marraskuun keskilämpötila Porissa +3-astetta, eli selvästi keskiarvoja lämpimämpää.

Myös joulukuu keskimääräistä lämpimämpi. Kuukauden keskiarvo kuitenkin miinuksella 1,5 astetta. Lumi joinakin aamuina värjäsi maan. Suli kuitenkin pois. Jouluna -10, pakkaslunta 3cm.

Tammikuu selvästi pakkasella. Parhaimmillaan parikymmentä astetta. Ei siis kuitenkaan tulipalopakkasia. Kuukauden keskilämpötila hieman keskiarvojen alla (-5,5). Luntakin  saatiin tasaisesti. Helmikuun alkuun mennessä 48cm.

Helmikuussa hieman helpotti. Oltiin plussalla ja vettäkin satoi. Kuun lopussa lunta 19 cm. Kuukauden keskilämpötila -1 astetta, eli vajaa 5 astetta normaalia lämpimämpää.

Maaliskuussa mentiin kohti kevättä. Terminen kevät alkoi 14.3. 22.3 jäät lähteneet Aurajoesta, Kokemäenjoesta ja Noormarkunjoesta. 29.3. Lumi hävinnyt mittauspaikalta. Kuukauden keskilämpötila kuitenkin niukasti miinuksella, mutta selvästi keskiarvoja korkeammalla.

Huhtikuun 8. päivä tuli uutta lunta 15 cm. Säilyi maassa toista viikkoa. 14.4 Leskenlehti kukki.  Kuukauden keskilämpötila 6,3 astetta eli melkein 3 astetta keskiarvoja lämpimämpää.

Toukokuun 4. Satakunnassa pakkasta ja uutta lunta 5-10 cm. Sulivat seuraavana päivänä pois. 19.5. Porissa +27.2.

Kesä- heinäkuu oli melko tavanomainen. Ei mahdottoman pitkiä helle- eikä sadejaksoja ja kului aivan liian nopeasti, kuten aina.


Päiväpetolintujen pesintätiedot

Aineisto on jaoteltu vuoden 2000 kuntajaon mukaan kunnittain. Taulukoissa esitetty tarkastettujen reviirien määrät, asutut ja munitut sekä hakkuissa menneet pesät. Osa vuosien saatossa löydetyistä reviireistä ollut pitkään autiona, jäänyt asutuksen tai turpeenoton jalkoihin jne. Tämän vuoksi tarkastetuiksi on laskettu vain reviirit, joissa ainakin 2 seuraavista kolmesta ehdosta toteutuu:
1. On pesinyt viimeisen 5 vuoden aikana
2. On pesä puussa
3. On pesämetsää >2ha

Asutuiksi on tulkittu pesät, joita selvästi koristeltu tai joita toinen emoista puolustanut.

Kanahaukan pesistä tarkistettiin kaikki tiedossani olleet reviirit seuranta-alueella.

Samoin hiirihaukan ja mehiläishaukan pesäpaikoista tarkastettiin kaikki viime aikoina käytössä olleet pesät. Varpushaukan reviirien etsintä oli satunnaista.

Pesien etsintään ja tarkastukseen käytettiin aikaa noin 30% enemmän kuin viime vuonna.

Ravintotilanteesta

Pesäpaikoilla silmäillyissä saalisjätteissä oli eniten varislintuja (35%). Niistä harakoita 18%, Myös närhiä ja variksia oli runsaasti. Pyitä 13%. Sepelkyyhkyjä 11%. Rastaita 9%. Oravia näkyi ruokalistalla satunnaisesti. Lintuvesien lähellä pesivät kanahaukat käyttivät myös sorsa- ja lokkilintuja. Koppelon syöty kroppa löytyi muutamalta pesältä. Ilmeisesti naaraan paikalla tappama. Koppelosta naaras saakin hyvän boostin pesinnän alkuun. Metson soitimet ja hoopot kevätkiimaiset koppelot saattavat olla yksi selittävä tekijä, miksi kannattaa pesiä valoisissa vanhoissa metsissä.

Varpushaukka kanahaukan välipalana

Hiirihaukan sulat kanahaukan plokkauskivellä

Naaras varpushaukan ja helmipöllön jätteet olivat tänä vuonna saalistilaston harvinaisemmasta päästä. Yhdet hiirihaukan sulatkin kanahaukan pesän läheltä löytyivät. Laaja metsäalue oli hakattu ja viimeisessä metsäkaistaleessa olleesta pesäalustasta oli ilmeisesti tullut kiistaa. Se oli päätynyt kanahaukan eduksi.

Monta kertaa haukat kantoivat saalista kaukaa, 5-6 km päästä kylän keskustasta.

Närhi on mestari matkimaan. Ääniatrappiin se vastaa hiirihaukan nau’unnalla tai melko puhtaalla kanahaukan poikasten kerjuuäänellä. Tänä vuonna yksi närhi osasi  välittömästi palauttaa pillin äänen kuin nauhurilta, kaikkine vivahteineen, rytmeineen ja taukoineen.

Metso. Parhaalla soitimella Honkajoella 29.4. 11 kukkoa . Tilasto esitetty kaaviossa 1.1.

Kaavio 1.1 Soidintavien metsojen havaitut  yksilömäärät yhdellä soidinalueella Honkajoella 2000-2019

Metson runsausindeksi on näyttänyt viime vuosina laskevaa suuntausta. Teeren grafiikka sahailee samoilla hehtaareilla kuin aikaisempinakin vuosina. Metsäjäniksiä näkyi tänä keväänä kohtuullisesti. Oravia näkyi vähänlaisesti. Indeksit esitetty kaaviossa 1.2

Kaavio 1.2 Metson, teeren ja jäniksen runsausindeksit 2010–2019

Pyy. Pyyn korjatuksi parimääräksi laskenta näytti 1.31/km2. Laskentamenetelmä esitelty aikaisemmissa kirjoituksissa.

Kesällä poikueita näkyi melko runsaasti, ja ne olivat huomattavan suuria. Kuiva ja lämmin kesä oletettavasti oli poikueille edullinen.

Luke  raportoi Satakunnan 8.2  linnun yksilömäärä/km2, sisältäen poikasia. Tulos on noin 26% viimevuotista parempi. Meikäläisen laskennassa siis  emo+ 8 poikasta on yksi pari, Lukella se on 9 yksilöä.

Kaaviossa 1.3 nähdään pyykantojen parimäärien suhteellinen kehitys 2008–2019. Vuoden 2008 parimäärälle annettu indeksiarvo 100.

Kaavio 1.3 Pyyn parimäärät indeksi kesälaskennoissa tutkimusalueella 2008–2017

Jyrsijät. Myyrähuiput ovat antaneet odottaa itseään koko 2010-luvun. Heikolta näyttää edelleen. Metsämyyräkannat ovat heikot. Peltomyyrä ei metsissä tavattu. Myöskään metsähiiriä ei näkynyt.

Syyskuun alussa suoritin perinteiset poistopyynnit metsäisillä biotoopeilla Noormarkussa. Koealapyyntien tuloksena saatiin seuraavia tiheyksiä: Metsämyyrä 30 yks/ha, peltomyyrä <0-15 yks/ha, metsähiiri <0-15 yks/ha.




Kaaviossa kuvattu metsämyyrän runsausindeksiä vuosina 2011-2019. Indeksi -1.0 kuvaa erittäin huonoa kantaa, indeksin arvo 0.0 kuvaa hyvää ja indeksin arvo 1.0 huippuvuotta.

Ampiaiset. Ei paras ampiaisvuosi. Asunnoissa erittäin vähän pesiä. Metsissä jonkin verran  mutta pieniä. Mehiläishaukan pesäpuiden alla kennoja vähän. Loppukesän kuusten humina vähäistä. Ei siis ampiaisia kirvajahdissa. Ampiaispyyntejä ei tänä vuonna suoritettu. Lajeista varmuudella määritettiin vain yleinen ampiainen (D vulgaris).

Ampiaispesä pensaassa

Kanahaukka

Kanahaukkametsiä kaatui jälleen kovaan tahtiin. Kuivista keleistä innostuneet motot puivat vanhoja kuuisikoita innokkaina touko-heinäkuun. Samalla tuhottiin melkoinen joukko maalintujen pesiä.

Kuten aina, luonnonpesä rakennetaan kuusessa mieluiten latvanvaihtohaarukkaan tai oksasykeröön. Huono-oksaisissa säästömetsissä usein mäntyyn tai lehtipuuhun.

Kanahaukka pesimässä kuusettuvassa koivikossa

Jämäkkä pesä männyn latvassa oli tänä vuonna hiirihaukan käytössä

Pesäpuun kaatuminen konkeloon ei pesintää haitannut

Heikko-oksaisissa säästömetsissä kanahaukka usein pesii mäntyyn

Yksi pari pesi tänä vuonna kalliomännikössä. Vielä niin, että metsä oli viime vuonna harvennettu. Löysin myös ensimmäisen pesän n. 50-vuotiaasta istutusmänniköstä. Tosin vanhaa kuusikkoa oli vielä kaistale vieressä. Yksi pari pesii  edelleen isopuustoisella rämeellä. Muuten pesäpaikat olivat normaaleja vanhoja kuusikoita tai kuusivaltaisia sekametsiä.

Harvennettu kalliomännikkö. Epätyypillinen kanahaukan pesämetsä

Vainoa ihmisten taholta en muista havainneeni ainakaan viimeiseen 40 vuoteen. Tänä syksynä sitten jouduin todistamaan yhtä tapausta. Pesä oli ammuttu alas ilmeisesti haulikon täyteisillä. Teko oli tapahtunut Juhannuksen jälkeen. Ei varmaa, oliko poikaset ammuttu pesään vai olivatko jo lennossa. Joka tapauksessa pesän läpi oli ammuttu tavallisilla haulilatauksilla ja sen jälkeen tukioksat ja tukipuut säpäleiksi täyteisillä. Hylsyt ja mahdolliset kuolleet linnut oli tarkkaan kerätty pois, välitulpat paljastivat tekotavan. Tätä pesää oli ilmeisesti ammuttu jo viime vuonna. Keväällä näkyi yksi tukireeva säleinä. Luulin talven tykyn olleen syynä, mutta tänä syksynä asia selvisi.

Puron solina kruunaa vanhan metsän esteettisen nautinnon

Kevään erikoisuus olivat lumitykyt ja myrskyt, jotka veivät viisi pesää! Pesäpuu joko kaatui, tai katkesi tai toinen puu kaatui päin vieden pesän mennessään. Ensimmäinen löytämäni tykyn katkaisema pesäpuu meni vielä huonon tuurin piikkiin. Kun törmäsin toiseen, ajattelin ettei voi tapahtua enää koskaan. Mutta viisi pesää! Ajatelkaapa todennäköisyyttä. (1) Metsä on kanahaukkametsä, (2) Siellä pesii kanahaukka, (3) Metsässä katkeaa yksi kuusen latva. (4) Tämä latva osuu kanahaukan pesään ja pudottaa sen alas.

Talven keskilämpötila -2,7 astetta. Se oli pitkäaikaisten keskiarvojen yläpuolella. Se antoi odottaa kohtuullista kanahaukkavuotta. Aivan kohtuullinen siitä tulikin.


Kuvassa 1.4 esitetty kanahaukan pesintäindeksi verrattuna talven keskilämpötilaan. Regressiosuora piirretty. Vuoden 2019 arvo merkitty kaaviossa keltaisella. Asiasta tarkemmin aikaisemmissa kirjoituksissa.

Kuva 1.4. Kanahaukan pesintäaktiivisuuden riippuvuus talven keskilämpötilasta

Tänä vuonna kanahaukan pesintä oli edelleen hyvällä tasolla. Pesiä on etsitty mahdollisuuksien mukaan koko Länsi-Suomesta. Pohjois-Satakunnassa reviirit on edelleen melko hyvin hyppysissä. Etelämpänä reviireitä on tiedossa laikuttaisesti.

Lavia pesii edelleen hyvin. 7+1 reviireitä tiedossa. 5 pesivää. Noormarkku surkeahko 3 pesivällä. Suodenniemi ja Mouhijärvi nollilla.

Kevään ensimmäisissä tarkastuksissa pesintä Porin seudulla tuntui vahvalta. Sata pesivää paria vaikutti realistiselta tavoitteelta. Mutta maakunnasta alkoi tulla nollatuloksia. Tilanne kävi haastavaksi. Uusia reviireitä piti jälkeen lähteä haravoimaan uusilta alueilta. Heinäkuun olin lomalla. Heinäkuun jokaisen aamuyön ja päivän olin liikkeellä jossain päin Länsi-Suomea. 20. heinäkuuta sitten löytyi sadas pesivä. Sen kunniaksi jätin Nousiaisten keikan seuraavana aamuna väliin. Lähdin vain Parkanoon.


Alla olevassa kaaviossa on kuvattu kanahaukan pesimäkannan muutosta. Vuoden 2001 parimäärälle on annettu arvo 100. Indeksi on suhteutettu vuosittain tarkastettujen reviirien määrällä. Vuosina 2017–2019 pesien etsintää on harrastettu laajemmin Länsisuomessa. Uusilta alueilta löytyy helpoiten asuttuja reviireitä. Pohjoissatakuntalaisten peruskuntien indeksi on tästä syystä esitetty omana käyränään, joka ko. vuosien osalta on hieman kokonaisaineiston alapuolella.  Pesintäindeksi oli koko aineistosta 171 ja Pohjois-Satakunnassakin 144.

Kaavio 2. Kanahaukan pesivän kannan muutosindeksi tutkimusalueella 1994–2019

Reviiritarkastustulokset on esitetty alla olevassa taulukossa.  Aktiiveja reviireitä tarkastettiin 158. Asutuiksi todettiin 114 kpl. Näistä pesittyjä oli 108 pesää.

Uusia pesiä löytyi tänä vuonna 39 kpl, joista 23 oli kokonaan uudella reviirillä. Löydettyjen pesäreviirien kokonaismäärä on nyt 217.


Mieleeni muistuu yksi aamu, jolloin 2 pesää löytyi n. puolen tunnin sisään uudelta alueelta. Toinen aika helppo: ajoin tietä ja arvelin että näillä main voisi olla reviiri arvellen tiedossa olleista reviireistä. Siihen ei kuitenkaan saanut jätettyä autoa. Ajelin vielä parisataa metriä ja pesä oli siinä, n. 50 metriä tiestä.

Kanahaukan pesien kokonaisaineistossa 27 pesää oli männyssä, 17 koivussa, 11 haavassa, 1 tervalepässä ja 380 kuusessa. Kanahaukoista 40 % pesi tänä vuonna pesäalustoilla.
   
Hiirihaukka

Hiirihaukat pesivät tänä vuonna selvästi viimevuotta ponnekkaammin. Ilmeisesti vesimyyriä ja peltomyyriä oli kohtuullisesti ainakin paikoin. Metsämyyrien kannat kuitenkin romahtivat kevään kuluessa, jos ne nyt erityisen vahvat olivatkaan.

Hiirihaukalla munat saattavat olla kanahaukkamaisen pilkuttomia. Koko kuitenkin pienempi ja muoto erilainen. Tämä pari tuottanut poikasia vuodesta toiseen ravintotilanteesta riippumatta. Tarkastettu nopeasti 24.4 koska emoja ei paikalla. Munat kuitenkin lämpimät. Ilm. haudonnan alkuvaihe.

Hiirihaukan reviirejä tarkistettiin 22 kpl. Vähintään munituiksi todettiin 18 reviiriä.

Pesivät hiirihaukat jakaantuivat melko tasaisesti 12 kunnan alueelle: Kankaanpää(2), Pori(2), Pomarkku(2), Jämijärvi(1), Eura(2), Honkajoki(1), Siikainen(2), Ikaalinen(1), Eurajoki(1), Lappi(2), Luvia(1), Rauma(1)
   

Mehiläishaukka

Mehiläishaukkahavainnot jäivät vähiin, vaikka kesä oli kelien kannalta mitä otollisin. Ilmeisesti haukat keskittyivät pesimiseen eivätkä taivaalla pyörimiseen. Ampiaisia ei ollut viimevuotiseen malliin.

Mehiläishaukan 1.5 viikkoiset poikaset pesäalustalla

Hanna-haukka pesi jälleen Noormarkussa. Nyt se oli siirtynyt uudelle pesäalustalle, pois riskialttiilta kanahaukan vaihtopesältä. Siitäkään en saanut muuta havaintoa kuin poikaset pesällä.

Hannan n. 5-viikkoiset poikaset

6 pesäpaikkaa tarkistettiin. Pesintä todettiin neljällä reviirillä. Kaikki pesät pesäalustalla. Ne sijaitsivat Merikarviassa ja Noormarkussa, kaksi molemmissa.

Varpushaukka

Varpushaukkoja näkyi kohtuullisen vähän. Vain Pomarkussa 1 pesintähavainto.


Haarahaukka

Ei havaintoja.


Maakotka

Yksi koristeltu alusta


Merikotka

Kanahaukkakiireiden takia merikotkiin ei ehditty paljoa panostamaan. Ei oikeastaan uusia reviirihavaintoja. Pari vaihtopesää tarkistettiin.

Merikotkan pesä haavasssa

Huomiota kiinnitti merikotkien outo tapa tulla yöpuulle hakkuiden reunaan, isoihin mäntyihin, kauaksi pesästä ja rannasta. Yöpymispaikoilta löytyi ulostekalkkeja kuin lapiolla heitettynä, untuvia ja pikkuhöyheniä  pariin familonprincess-tyynyyn. Ainakin kolme neljästä paikasta sijaitsi lähellä kanahaukan pesäalustaa. Liekö alustat kiinnostaneet. Kanahaukat eivät ainakaan pitäneet näistä naapureista.

Kesäkuussa lähdin tarkistamaan yhtä kanahaukan pesäalustaa lähellä rantaa. Vihervarpusten varoittelu vaikutti lupaavalta. Näin maassa muutaman untuvankin. Saalisjätteinä vesilinnun munankuoret ja sinisimpukan kuoret hieman kummastuttivat. Sitten lähti viereisestä männystä valkopyrstöinen merikotka melkoisella ryminällä.


Pöllöt

Varpuspöllön pesähavaintoja muutama.

Varpuspöllö hautomassa pöntössä

Viirupöllöllä todettiin yksi pesintä pesäalustalla.

Tämä viirupöllön poika oli jättänyt pesäalustan varhain. Myös sen nälkäisten sisarusten piiskutus kaikui aamuisessa metsässä. Kohta emo lensi viereiseen puuhun. Sain siltä syvän tuijotuksen ja tiukan naputuksen. Arvelin sen tarkoittavan suurin piirtein "mitä v...ua!" ja poistuin suosiolla paikalta.

Kiskot johonkin uuteen

"Kiskot yössä hopeisna kiiltää

Asfalttinauhat halkovat joka maan

Kaikkialle ihmisiä riittää

On tummempaa sekä vaaleampaa

Valtameri mannerta nakertaa

Sinne pyhä vuori saattaa vajota

Ja kaiken alla levottomuus kasvaa

Eurooppa nelosella 

saattaa loppu tulla vastaan..."

(Pelle Miljoona)

Yö jota ei ollutkaan

Juhannussunnuntain aamu. Kello 04:n aikaan vielä viileää. Tutkin uutta reviiriä, jolla en koskaan aikaisemmin ole käynyt. Ensimmäinen metsä näyttää olevan liian lähellä taloa. Kääntelen auton takaisin. Käännyn metsätielle. Heti toisen mutkan jälkeen näkyy vanhojen kuusten horisontti. Ei se silti aina…mutta nyt metsää näkyy jo molemmin puolin tietä. Ja millaista metsää! Tämä on kanahaukkametsä.

Ajelen hiljaa ja arvion. Metsää on paljon. Täällä saisi helposti kulumaan koko aamun. Pysäyttelen auton. Teen aluksi pienen lenkin oikealla. Vasemmalla puolella näyttäisi valoisammalta.  Ensimmäiseltä kiveltä löytyy saalisjätteitä. Kohta naaras kiljuu edessä. Kiertelen eteenpäin. Taas pitkän aikaa hiljaista. Saalisjätteitä on kyllä joka kivellä. Sitten naaras tulee katsomaan minua. Se jäkättää ja vaihtaa puuta pieni saalis toisessa käpälässä. Häipyy taas jonnekin. Metsä muuttuu männikköisemmäksi. Kaarran takaisin oikealle.

Sitten näen pesän. Tyypillisesti tuulenpesän päällä, kuusen puolivälissä. Naaras on jo pesässä ja ruokkii poikasia minusta välittämättä. Katselen miten sen koko ruumis rytmikkäästi nytkähtelee sen nyhtäessä saaliista paloja poikasten suuhun. Poikaset kerjäävät visertävästi. Katselen ja teen muistiinpanoja. Sitten se huomaa minut. Vilkaisee vihaisesti ja lentää naapuripuuhun jäkättämään. Poistun paikalta. Aurinko on noussut kullaten tien edessä. Sitä on kevyt kävellä.

Metsähakkuut ja lintujen suojelu

Oli kaunis kesäkuun alun aamu ja ajelin katsomaan erästä kanahaukkametsää. Samalla kuuntelin radiosta luonto-ohjelmaa, jossa joku Birdlife Suomen asiantuntija kertoi seikkaperäisesi, rauhoitetuista linnuista ja lintujen rauhoituksesta, varsinkin siitä, että kaikki lintujen pesä nauttivat lainsuomaa suojaa.

Saavuin kohteeseen ja havaitsin, että paikalla olikin jo parkissa kaksi Hiluxia, ajokone toi tien viereen tukkia. Puutavaraa oli tien vieressä melkoiset kasat. Totesin, että tämä metsä oli menetetty. Tässä ei pesi kanahaukka seuraavaan sataan vuoteen. Samalla meni ainakin yksi pesivä varpuspöllö, pohjantikka ja lukematon joukko varpuslintujen pesiä.

Autoa paluumatkalle käännellessäni huomasin aukon keskellä vielä pienen hakkaamattoman metsäkaistaleen. Olisivatko jättäneet haukan pesäpuun? No, eipä tietenkään. Kohta heilahti siitäkin kaistaleesta kuusi kumoon. Motolta oli aukon parturointi vain vielä hieman kesken.

Paluumatkalla radion luonto-ohjelma jatkui. Eräs kuuntelija oli havainnut pihakoivunsa latvassa peipposen pesän. Hän tiedusteli huolestuneena, voisiko hän silti katkoa puusta pari alaoksaa, jotka ikävästi varjostavat hänen kesäterassilleen tehtaan piippujen takaa tulvivaa aamuaurinkoa. Birdlife Suomen asiantuntija, arveli puun karsinnan pesinnän tässä vaiheessa olevan riskialtista ja vähintään lain hengen vastaista ja kehotti siitä luopumaan, varsinkin näin kevyin perustein.

Käänsin Suomi-Popille. Siellä Topi Sorsakoski lauloi paatoksella: ”järjen veit …”

Kasvihuoneilmiö ja ilmaston lämpeneminen

Muutamia ajatuksia kasvihuoneilmiöstä

Some thoughts of Greenhouse effect and Global Warming

Ilmakehä on melko läpinäkyvää auringon tulosäteilylle. Tulosäteily lämmittää maapalloa. Maapallo säteilee ulos lämpösäteilyä. Maapallon lämpösäteily on pitkäaaltoisempaa tulosäteilyyn verrattuna. Lämpösäteily ei ole tietyille ilmakehän kaasuille läpinäkyvää, vaan ne heijastavat osan siitä takaisin. Maapallon pinta lämpiää ja asettuu tiettyyn tasapainolämpötilaan. Tapahtuu ns. kasvihuoneilmiö.

Tärkeimmät kasvihuonekaasut ovat vesihöyry (H2O), Hiilidioksidi (CO2) ja Metaani (CH4). Niiden molekyylissä on useampia atomeja eri alkuainetta. Täten niillä on enemmän vapausasteita absorboida lämpösäteilyn taajuusalueita. 

Viime aikoina on keskusteltu paljon kasvihuoneilmiöstä liittyen ilmaston lämpenemiseen. Syylliseksi on osoitettu hiilidioksidi, jonka määrä ilmakehässä lisääntyisi fossiilisia polttoaineita käytettäessä.

Kasvihuoneilmiö on meille elintärkeä. Ilman sitä maapallon lämpötila olisi yli 20-astetta alempi. Täällä olisi jääkausi.

Hiilidioksidin määrä on vaihdellut eri aikakausina melkoisesti. Tällä hetkellä hiilidioksidin määrä ilmakehässä lähentelee 0.04 %:ia.  Dinosaurusten aikaan se on ollut yli kymmenkertainen.

Ilmasto lämpenee ja Grönlanti sulaa. Tällä olisi se vaikutus että ”Vihreässä maassa” voitaisiin jälleen viljellä perunaa, kuten viikinkiaikaan.

Ilmasto lämpenee ja Antarktis sulaa. Muistaakseni Antarktiksen on arkeologisena aikana todettu sulaneen yli 40-kertaa.

Voiko ilmaston lämpenemistä estää? Ilmeisesti ei. Taistelu ilmakehän hiilidioksidia vastaan on vain mukava yhteinen projekti, joka tullaan häviämään. Kiina ei ole tässä projektissa mukana. Ilmakehään tulee metaania enenemässä määrin, ilmeisesti sulavista Siperian soista. Lämpötilan nousua ei selitä kasvihuoneilmiö yksin.

Laskin joskus päässäni, töihin ajellessani, että autot tuottavat hiilidioksidia yhtä paljon kuin kaikki maailman ihmiset hengittäessään yhteensä. Ero on siinä, että ihminen tuottaa hiilidioksidia nukkuessaankin, kun taas auto tuottaa 0 grammaa, ellei sen moottoria käynnistä.  Sähköautojen valmistuksenkin hiilijalanjälki on melkoinen. Käyttökuormitus joka tapauksessa sähköautolla tällä hetkellä suurempi kuin bioetanolia käyttävällä dieselautolla.

Tietysti kaikki maailman kulkuneuvot voidaan muuttaa sähköllä toimiviksi. Siis potkulautojen lisäksi autot, lentokoneet ja junat.  Tämän realistista toimintatasetta en ole vielä laskenut, mutta arvoisin, että käyttövoima vaatisi 10 miljoonaa tuulimyllyä ja 1000 ydinvoimalaa.  Tietysti 10 miljoonan tuulimyllyyn tarvittavan teräksen pelkistykseen tarvitaan 100000 tuulimyllyä lisää. Entäs sitten 1000 ydinvoimalan rakentaminen ..hmm, ehkä tätä asiaa kannattaisi miettiä myös jossain muualla kuin yliopiston kuppilassa ja vihreiden (De Gröna) puoluekokouksessa.

Ilmaston lämpeneminen tulee nostamaan merenpintaa jopa yli metrin.  Kaikki on suhteellista. Nopein ilmaston lämpeneminen, jonka minä tiedän, tapahtui n. 10000 vuotta sitten, kun tällä paikalla ollut kilometrin mannerjää suli pois 500 vuodessa. Sen jälkeen tässä oli 100 metriä vettä päällä. Tiedän sen siitä, että lähin ranta oli Karvian Alkkianvuorella. Elämme jääkausien välistä aikaa. Tämä pieni hiilidioksidipiikki, jonka ihmiskunta pystyi aiheuttamaan, saattaa aiheuttaa sen, että seuraava jääkausi siirtyy muutaman tuhat vuotta kauemmaksi.

Juurisyy kaikkiin ongelmiin on tietysti väkiluvun kasvu. Kun olin pieni, meitä oli 4 mrd. Nyt meitä on 8 mrd. Todennäköisesti 10 mrd. raja tullaan rikkomaan.  Kaikille heillekö pitäisi oma sähköauto hankkia, Internet ja oma luuri ja läppäri? Tätä voisi pohtia myös vihreiden puoluekokouksessa (De Gröna).

Jotain hyvääkin on ilmastossa tapahtunut. 80-luvulla ei Satakunnassa luppoja tavannut. Ny lupot ovat palanneet.