Uuden vuoden odotusta Huidankeitaalla 30.12.2018

Hiljaista, kuuraista, pakkasta -5 astetta, maassa jäätynyttä lunta 1-2 senttiä.

Vähän jälkeen klo 8 tulen tien päähän. Metsässä on helppo kävellä. Lumi ei haittaa matkantekoa. Pitää vain pirummoista rousketta kävellessä. Uusi hakkuu aiheuttaa pientä orientoitumisvaikeutta. Suon ranta löytyy kuitenkin. On se sen verta iso. Ei siitä ohi kävele.

Puolikuu ja Venus-planeetta valaisevat suolakeuden. Sammutan otsalampun turhana. Täällä näkee kyllä kulkea. Jos haluaa kuunnella, pitää pysähtyä. Tulosuunnasta kuuluu varpuspöllön valittava aamuhuuto. Jostain keskustan allikoilta erotan riekon naurun vaimeana. Suuntaan eteläreunaa Salolle päin.

Jonkin verran näkyy vanhoja ketun jälkijonoja. Uusia jälkiä mahdoton erottaa. Senttiseen jäiseen lumeen ei tartu mitään. Allikot kestää kävellä. Kulku on joutuisaa. Jäät vonkuu ajoittain kuin jollain isommalla selällä. Pakkanenkin paukuttaa puita.

Menen Salon rantaan ja teen pienet tulet. En lämmön vaan muodon vuoksi. Sen vuoksi että elävää tulta kaipaa tuijottaa. Sitä että se syttyy, valaisee, lämmittää hetken ja sammuu pois.

Kello tulee 9:30. Auringon pitäisi nousta 20 minuutin kuluttua. Venuksen säteet ovat jo sammuneet. Kuu loistaa kuitenkin kirkkaana kuuraisessa maisemassa.

Jatkan taivallusta pohjoiseen ,ojan suuntaan. 9:40 kuulen korppiparin ajalleen uskollisena. Lentävät ylitse. Merkkaavat reviiriään. Toinen tekee pieniä koukkauksia alaspäin ja samalla lonksauttaen tyypillisesti. Suuntaan  allikoitten suuntaan.

Riekkojen polkuja allikolla

Yhden allikon rannasta nousee siivilleen kolme riekkoa vihaisesti käkättäen. Ovat syöneet suokukkaa rannan mättäistä. Vanhempaa höyhenkäpälien jättämää telaketjupolkua näkyy lammen jäällä.

Tornin vieraskirjassa on merkintä sudesta toukokuulta. Nyt ei näy jälkiäkään. Eipä näkynyt tänään aurinkoakaan. Töyhtötiaisen merkkaan aamun kolmanneksi ja viimeiseksi lintulajiksi. Puoli yhdentoista maissa olen taas autolla.

26.12.2018 Riekkoja ja susia, Tapaninpäivän aamu Haapakeitaalla

Klo 07:00 vielä täysin pimeää. Pakkasjakson jälkeen +3 astetta tuntuu mukavalta. Föhn-ilmiön lämmittämä tuuli puhaltaa kohtalaisesti luoteesta. Lunta sentti pari, se ei haittaa kulkua. Otsalampun valossa suunnistan tien päästä kohti suon laitaa.

Nuotiotuli pieneni valaisevaksi pilveksi

Suon laidassa näkyy valo, valaisee reunametsän aivan kuin nuotiosta. Kun tulen suon laitaan, valo näyttääkin tulevan kaukaa suon takaa. Valaisevien pilvien tyyppinen ilmiö. Ilmeisesti kuitenkin asutus peräinen valo. Kuu se ei ole, sillä vähenevä kuu näyttäytyy pilvien takaa lännessä.

Poikkean tutussa saarekkeessa. Teen oksista kynsitulet ja fiilistelen hetken Satakunnan viimeisten  erämaiden rauhassa.

Hiljaista. Tuulta sen verran, että tuli ei tahdo pysyä tikussa. Sitten kuulen riekon tutun naurun pohjoisen puolelta. kohta kuuluu toinen vähän kauempaa. Taitaa siellä olla kolmaskin. Soitan niille hieman atrappia utubesta. Saattoivat kuulla, kun tuntuivat vastaavan ärhäkkäämmin.

Puoli yhdeksän maissa lähden kävelemään kohti pesäsaarta. Kulku on helppoa koska lampareet ovat jäässä ja sentin parin lumikerros ei haittaa taivallusta. Taivas on selvästi vaalentunut. Kuu näkyy vielä korkealla.

Susien jotos lampareilla

Suon keskivaiheella näen susien tolan. Lauhtuneen kelin suurentamat jäljet herättävät kunnioitusta. Lampareen jäällä hukat näyttää olleen hippasilla.  Jälkiä näyttää olevan molempiin suuntiin. Vaikea arvioida yksilömäärää. Mielestäni kuitenkin enemmän kuin yksi. Hetken kuluttua törmään vielä yksinäiseen jälkeen, joka vaikuttaa  tuoreemmalta, ehkä päivän vanhalta. Kaikki jäljet ovat pohjois-etelä akselilla, noin suurin piirtein.

Käyn lähellä Pesäsaarta. Kiikaroin, muttei mainittavaa. Lintumaailmassa hiljaista. Korppiakaan ei ole vielä kuulunut. Kello on yhdeksän. Kiertelen takaisin vanhan sääksenpesäalustan ohittaen. Paikoin näkyy riekkojen telaketjumaista syönnösjälkeä.

Yksittäisiä teerikukkoja lentää yhteensä 3 kpl, kaikki eri suuntiin. Palaan tukikohtaan. Lämmittelen sormia kynsitulilla.

Puoli kymmenen maissa luulen jo auringon nousevan, mutta ei, ei se nousutkaan. Korppipari sentään kuuluu ja näkyykin Pesäsaaren laidassa.

Mutta vähän jälkeen kymmenen olen jo varma. Tuo on aurinko tuolla mäntyjen välissä. Ilma on seljennyt. Yön pilvet väistyneet. Kuu lännessä vaalenee taivaan sineen. Käännyn pois omille jäljilleni kohti metsätien päätä.