Pesäalustat parantavat kanahaukan pesintämenestystä

Omien tutkimusteni mukaan kanahaukan pesintämenestys on parempi pesäalustoilla. Tämä johtuu ilmeisesti siitä, että alustat ovat tukevia. Ne eivät putoile kesken pesintäkauden. Niillä on myös luonnonpesiä parempi lämpötalous.

Pesäalustat myös lisäävät pesivien kanahaukkaparien määrää. Pesämetsän hakkuun jälkeen pari saadaan pesäalustalla jäämään alueelle. Pesäalustalla voidaan aktivoida pitkään asumaton reviiri jälleen asutuksi.

Pesäalusta männyssä

Kanahaukasta on saatu suomalainen väitöskirjakin aikaiseksi. Hyvä niin. Tutkimuksen ainoaksi merkittäväksi tulokseksi näytti kuitenkin jäävän se, että pesäalustoilla kanahaukan pesimistulos on merkitsevästi luonnonpesiä heikompi. Tulosta ei liiemmin analysoitu. Mahdollisesti siitä syystä, että hieman odottamaton tulos toi tekijöiden mielestä tutkimukseen sen kaipaamaa sisältöä, minkä köykäinenkin analyysi olisi saman tien vesittänyt.

Tällainen virhetulkinta saadaan helposti aikaiseksi. Pesyekoossa ei havaittu eroa. Syynä oli kai sitten pesintöjen suurempi tuhoutuminen tai muu hylkääminen pesäalustoilla. Tämä taas todennäköisimmin johtui siitä että tekopesistä suurempi osa oli muualla kuin ydinreviirillä ns. välipesijöitä, suurempi osa oli nuoria tai ensikertaa pesiviä tai ainakin jompikumpi emoista oli uusi.

Omissa tutkimuksissani olen saanut päinvastaisia tuloksia. Eniten vaikuttaa varmasti se, etteivät pesäalustat meillä päin putoile alas kesken pesintäkauden, kuten muutama prosentti luonnonpesistä joka vuosi tekee. Hyvin tehtyjen pesäalustojen parempi lämpötalous varmasti myös vaikuttaa parempaan menestymiseen haudonta-aikana ja pesäpoikasvaiheen alussa.

Vielä julkaisemattomien omien pesäpaikkaselvitysten ensimmäiset analyysit osoittivat vahvaa riippuvuutta hakkuuaukoista. Kanahaukan luonnonpesät näyttivät lähes poikkeuksetta sijaitsevan ison hakkuuaukon välittömässä läheisyydessä. En aio kuitenkaan käyttää tätä tutkimukseni kärkihankkeena. En jätä sitä edes vatulointikoriin. Tämä johtuu omasta, osin oikeaksi todistamattomasta, käsityksestä, että kanahaukan pesäpaikan valintaan ei vaikuta hakkuuaukko, vaan se on tapahtunut sitä ennen tai siitä huolimatta.

Porin Sampolassakin rikollisuus on joskus todettu muita kaupunginosia suuremmaksi. Kellekään ei silti ole tullut mieleen syyttää siitä kerrostalojen rakentajia, vaikka osasyyllisiä grynderit saattavat ollakin. Mahdollisesti ihmistä ei ole tarkoitettu asumaan päällekkäin betonoidussa kerrostalomiljöössä. Tekopesistä huolimatta kanahaukat voivat aivan itsenäisesti päättää, pesivätkö puussa, maassa vai sähkötolpan päässä.

”Hieman haastava”-ilmaisu bisneksessä tarkoittaa: ongelmaa ei voi ratkaista, mutta sitä ei uskalla työpaikan menettämisen pelossa ääneen sanoa.

”Vaatii lisäselvitystä”-ilmaisu tieteellisessä tutkimuksessa tarkoittaa: ongelma on niin ilmiselvä ja triviaali, ettei sitä kehtaa apurahojen menettämisen pelossa ääneen sanoa.

Muut haukat väistävät kanahaukkaa ja kanahaukat väistävät toisiaan. Se, että hiirihaukka pesii erilaisissa metsissä, ei ole ollut petoharrastajille pitkään aikaan salaisuus. Mehiläishaukka on muutenkin outo lintu. Sitä tuntuu hypnoottisesti vetävän puoleensa lehvin koristeltu pesä, jossa pieniä untuvikkoja. Jos se sattuu olemaan kanahaukan, käy usein huonosti. Samaa pesää voi tänä vuonna käyttää kanahaukka, ensi vuonna hiirihaukka, seuraavana vuonna taas vuoro vaihtuu.

Tyypillistä vanhaa kanahaukkametsää löytyy vielä jostain

Kanahaukan suosimat vanhat metsät ovat aina välittömän hakkuu-uhan alla. Metsien hakkuissa ei sinänsä ole mitään laitonta. Metsät ovat omistajalle varallisuutta. Hakkuissa varallisuus muuttaa muotoa. Lahonvaivaamat kuuset vaihdetaan mersuun, traktoriin tai omakotitaloon. Jos metsänomistajaa yhtäkkiä, Naturaan tai johonkin muuhun ulkoiseen syyhyn vedoten, kielletään myymästä säästömetsää, on se sama kuin jos minulle sanotaan, etten voi enää nostaa tililtäni rahaa. En tänä vuonna. Enkä ensi vuonna. Enkä koskaan enää. Mutta olen kyllä aina tervetullut niitä pankkiin katsomaan.

Tekopesien rakentelu vaatii luvan, joskin ei siitä ketään ole koskaan rangaistu eikä luonnonsuojelulaki sitä suoraan kiellä. Meilläpäin pesäalustoja ei kiinnitetä mitenkään runkopuuhun, ainoastaan oksiin. Tolppakengät, jos niitä käytetään, saattavat vioittaa puuta, varsinkin jos kiivetään pahimpaan hyönteisaikaan heinäkuussa, kuten rengastajat usein tekee muutenkin, mutta niillä on kait Rengastustoimiston lupa kiivetä kaikkiin puihin ilman muuta ja tehdä tutkimuksen nimissä kaikenlaista muutakin. 

Kyllä aina jokin syy löytyy, jos tapella halutaan. Nimike kai olisi toisen omaisuuden turmeleminen, mikäli puusta on katkottu oksia tai siitä löytyy tolppakengän jälkiä. Koska alustat yleensä on alle motin puissa, joiden kantohinta lienee max 50€:n luokkaa, ei riita-asia voine koskea suurempaa summaa, ellei voida osoittaa, että oksien katkomisen ja puuhun kiipeämisen takia koko metsäluonto on vaarassa tuhoutua. Näitä miettien kävelin n. 30 hehtaarin uudelle aukolle, josta seudun viimeinen vanha kanahaukkametsä oli juuri korjattu pois. Jäljellä oksat kauniissa kasoissa. Joka toinen reunapuu kolottu metsäkoneilla. Varmaa on että reunametsästä vielä muutama hehtaari kaatuu rasiin ensi kevään myrkyissä. Ensi kesänä seutu on mustanaan kaarnakuoriaisia, jotka syövät naapurinkin kuuset.  Silti, kun menen metsään, minulla on aina se viisikymppiä mukanani – varmuuden vuoksi.

Tässä ei pesi kanahaukka enää, ei ainakaan 100 vuoteen

Pesimismenestystä tekopesällä pitäisi verrata samalla pesäreviirillä, samana vuonna luonnonpesällä pesivän haukan pesimismenestykseen.

Tehdäänpä jälleen yksi nollatutkimus. Selvitetään aluksi pesimismenestys tekopesällä. Otetaan lähtökohdaksi väitöstutkimuksessa väitetty taso. Eli se on huono. Verrataan sitä samoilla reviireillä, samana vuonna luonnonpesissä pesineisiin haukkoihin. Se on nolla. Nyt joudutaan matemaattiseen umpikujaan. Pitäisi jakaa nollalla. Mutta eipä huolta! Tehdään raja-arvotarkastelu. Kun huono pesimismenestys jaetaan luvulla, joka lähenee nollaa, todetaan pesimismenestyksen lähenevän ääretöntä. Näin tekopesien vertailu luonnonpesiin paljastaakin tekopesät äärettömän paljon luonnonpesiä paremmaksi!

Kiinnostava kysymys ei ole, paljonko tietyllä alueella kanahaukkoja pesii, vaan kuinka paljon kanahaukkoja alueella ylipäänsä on.

Kanahaukan pesintä Helsingin uimastadikalla oli melkoinen sokki meikäläisellekin. Tosin kauan olen tiennyt että siinä on reviiri. Uskoin sen kuitenkin pysyvän autiona vielä seuraavat tuhat vuotta. Mutta miksikäs ei. Siellä on metsä ja siellä on ravintoa.

Pesiäkseen kanahaukka tarvitsee ravintoa, pesämetsän ja pesän. Pesällä ei ole vähäisin merkitys.  Pesän rakentamiseen riittää oksasykerö oikealla korkeudella, tai petoharrastajan kiinnittämät pari kapulaa poikittain. Kysymys ei ole pelkästään siitä. Kanahaukka näyttää mieluummin valitsevan metsän, jossa jo on pesä. Mitä isompi, komeampi, koristellumpi, sen parempi. Sillä on tietty ”trapping effect”. Ilmeisesti iso risupesä puussa kielii kanahaukalle hyvästä ja turvallisesta pesämetsästä, jota kannattaa puolustaa ja joka kannattaa valita muiden vaihtoehtojen joukosta.

Suonäkymä pesäalustalta

Hyvä pesäalusta, tukeva pohja, poikkituet, paksu kerros havuja, parisataa litraa seinäsammalta. 2 havuseppelettä. Sille voi antaa 35 vuoden takuun. Eli huomattavasti pitemmän kuin vanhan metsän odotettavissa oleva elinikä ennen päätehakkuuta. Älkää mitään kunttaa pesäalustalle nostako! Se kompostoituu kolmessa vuodessa niin kuin pesimätön luonnonpesäkin. Täälläpäin, jos alusta pysyy pesimättömänä, mitä hyvin harvoin tapahtuu, siellä vihertää seinäsammal ja kukkii puolukka! Se on elävä kokonaisuus. Se pitää itse itsensä elossa.

Pesäalustat lisäävät pesivien kanahaukkojen määrää. Kynnys pesinnän aloittamiseen on matalampi heikkoina ravintokeväinä, mikäli pesämetsästä löytyy hyvä pesintävalmis tekopesä. Vastaavasti ns. välipesijöiden määrä kasvaa.

Pesäalustalla, pesämetsän hakkuun jälkeen, pari yritetään saada pysymään alueella, ainakin vielä muutama vuosi. Pesäalustalla pari voidaan saada pesimään reviirillä, jolla pesimistä ei enää vuosiin todettu. Mieleen tulee tapaus viime keväältä. Kanahaukan pesämetsä hakattiin maaliskuussa. Lähimetsään tehtiin pesäalusta huhtikuun lopulla. Jo kahden viikon päästä kanahaukan todettiin hautovan alustalla.

Vuosikymmeniä petolintuja ja tekopesän rakentelua harrastaneilla varmasti on erinomainen näkemys sopivasta pesäpaikasta. Subjektiiviset asiatkin tietysti vaikuttavat. Saatetaan valita tämä metsä tekopesän rakennuspaikaksi, koska se on lähempänä metsäautotietä. Voidaan valita tämä puu, koska siihen pääsee kiipeämään helpommin.

Mikä merkitys pesimismenestykselle on, sijaitseeko pesä tässä puussa vai tuossa viereisessä. Ei varmasti yhtään mitään.  Haukka lopullisen valinnan tekee. Eikä välttämättä oikeaa. Vaikka vieressä on hyvä pesäalusta, se voi itsepintaisesti joka vuosi yrittää rakentaa vanhaan paikkaan, josta se aina putoaa.

Lähinnä kotkien käytössä ollut pesäalusta

Ajavatko pesäalustat kanahaukan ekologiseen umpikujaan, kuten tutkimuksessa vihjaillaan. Jo kysymyksen asettelu on melko kaukaa haettu.

 ”Ecological Trap”- efektillä tarkoitetaan nopeaa ympäristömuutosta (ihmisen toimesta), joka aiheuttaa erikoistuneelle lajille sopeutumisongelman. Tällaisia voisivat tai ovat voineet olla:

Nopea peltoluonnon muutos 50-luvulta, johon erikoistuneet peltolintulajit eivät pystyneet sopeutumaan.

Nopea metsäluonnon muutos 60-luvulta, johon erikoistuneet lajit eivät pystyneet sopeutumaan.

Tintti opetetaan syömään takapihalla outoa ruokaa, eikä se enää kykene hankkimaan ravintoa muualta.

Amerikan tasankointiaanit opetettiin asumaan reservaatissa ja juomaan viinaa. Varmuuden vuoksi heidän alkuperäinen ravinto ja elämäntapa, eli biisonit, hävitettiin lähes sukupuuttoon.

Tekopesien rakentajien työ ei välttämättä ole täysin pyyteetöntä. Ehkä he haluavat vain mahdollisimman paljon kanahaukkoja juuri omalle alueelleen. Ehkä he vain haluavat väsätä siitä jonkin tutkimuksen tai ehkä he vain eivät saa mielestään sitä muistoa, kun 6-vuotiaana eka kerran saivat pitää kanahaukan poikasta sylissään.

3000 vuotta sitten jää ja vesi väistyi näiltä tanterilta. Kanahaukat tulivat ja jakoivat maat keskenään, eikä siihen sen jälkeen ole tarvinnut palata. 

Hitaasti maisemat kuusettuivat. Kanahaukat huomasivat, että niissä on hyvä pesiä, ja niissä ne yrittävät pesiä vieläkin.

Tekopesät eivät kanahaukkaa pelasta. Eivätkä sitä pelasta tutkimukset. Kanahaukka tekee sen itse.

Kanahaukka on tehty kestämään. Se on spesialisti mutta myös opportunisti. Huhut kanahaukan kuolemasta ovat vahvasti liioiteltuja. Luulenpa, että kanahaukka saalistelee näillä saloilla vielä pitkään senkin jälkeen kun Helsingin yliopisto on lakannut sitä tutkimasta.