Omien tutkimusteni mukaan kanahaukan pesintämenestys on
parempi pesäalustoilla. Tämä johtuu ilmeisesti siitä, että alustat ovat
tukevia. Ne eivät putoile kesken pesintäkauden. Niillä on myös luonnonpesiä
parempi lämpötalous.
Pesäalustat myös lisäävät pesivien kanahaukkaparien määrää. Pesämetsän hakkuun jälkeen pari saadaan pesäalustalla jäämään
alueelle. Pesäalustalla voidaan aktivoida pitkään asumaton reviiri jälleen asutuksi.
 |
| Pesäalusta männyssä |
Kanahaukasta on saatu suomalainen väitöskirjakin aikaiseksi.
Hyvä niin. Tutkimuksen ainoaksi merkittäväksi tulokseksi näytti kuitenkin
jäävän se, että pesäalustoilla kanahaukan pesimistulos on merkitsevästi
luonnonpesiä heikompi. Tulosta ei liiemmin analysoitu. Mahdollisesti siitä
syystä, että hieman odottamaton tulos toi tekijöiden mielestä tutkimukseen sen
kaipaamaa sisältöä, minkä köykäinenkin analyysi olisi saman tien vesittänyt.
Tällainen virhetulkinta saadaan helposti aikaiseksi.
Pesyekoossa ei havaittu eroa. Syynä oli kai sitten pesintöjen suurempi
tuhoutuminen tai muu hylkääminen pesäalustoilla. Tämä taas todennäköisimmin
johtui siitä että tekopesistä suurempi osa oli muualla kuin ydinreviirillä ns.
välipesijöitä, suurempi osa oli nuoria tai ensikertaa pesiviä tai ainakin
jompikumpi emoista oli uusi.
Omissa tutkimuksissani olen saanut päinvastaisia tuloksia.
Eniten vaikuttaa varmasti se, etteivät pesäalustat meillä päin putoile alas
kesken pesintäkauden, kuten muutama prosentti luonnonpesistä joka vuosi tekee.
Hyvin tehtyjen pesäalustojen parempi lämpötalous varmasti myös vaikuttaa
parempaan menestymiseen haudonta-aikana ja pesäpoikasvaiheen alussa.
Vielä julkaisemattomien omien pesäpaikkaselvitysten
ensimmäiset analyysit osoittivat vahvaa riippuvuutta hakkuuaukoista. Kanahaukan
luonnonpesät näyttivät lähes poikkeuksetta sijaitsevan ison hakkuuaukon
välittömässä läheisyydessä. En aio kuitenkaan käyttää tätä tutkimukseni
kärkihankkeena. En jätä sitä edes vatulointikoriin. Tämä johtuu omasta, osin
oikeaksi todistamattomasta, käsityksestä, että kanahaukan pesäpaikan valintaan
ei vaikuta hakkuuaukko, vaan se on tapahtunut sitä ennen tai siitä huolimatta.
Porin Sampolassakin rikollisuus on joskus todettu muita
kaupunginosia suuremmaksi. Kellekään ei silti ole tullut mieleen syyttää siitä
kerrostalojen rakentajia, vaikka osasyyllisiä grynderit saattavat ollakin.
Mahdollisesti ihmistä ei ole tarkoitettu asumaan päällekkäin betonoidussa
kerrostalomiljöössä. Tekopesistä huolimatta kanahaukat voivat aivan
itsenäisesti päättää, pesivätkö puussa, maassa vai sähkötolpan päässä.
”Hieman haastava”-ilmaisu bisneksessä tarkoittaa: ongelmaa
ei voi ratkaista, mutta sitä ei uskalla työpaikan menettämisen pelossa ääneen
sanoa.
”Vaatii lisäselvitystä”-ilmaisu tieteellisessä tutkimuksessa
tarkoittaa: ongelma on niin ilmiselvä ja triviaali, ettei sitä kehtaa apurahojen
menettämisen pelossa ääneen sanoa.
Muut haukat väistävät kanahaukkaa ja kanahaukat väistävät
toisiaan. Se, että hiirihaukka pesii erilaisissa metsissä, ei ole ollut
petoharrastajille pitkään aikaan salaisuus. Mehiläishaukka on muutenkin outo lintu.
Sitä tuntuu hypnoottisesti vetävän puoleensa lehvin koristeltu pesä, jossa
pieniä untuvikkoja. Jos se sattuu olemaan kanahaukan, käy usein huonosti. Samaa
pesää voi tänä vuonna käyttää kanahaukka, ensi vuonna hiirihaukka, seuraavana
vuonna taas vuoro vaihtuu.
 |
| Tyypillistä vanhaa kanahaukkametsää löytyy vielä jostain |
Kanahaukan suosimat vanhat metsät ovat aina välittömän
hakkuu-uhan alla. Metsien hakkuissa ei sinänsä ole mitään laitonta. Metsät ovat
omistajalle varallisuutta. Hakkuissa varallisuus muuttaa muotoa. Lahonvaivaamat
kuuset vaihdetaan mersuun, traktoriin tai omakotitaloon. Jos metsänomistajaa
yhtäkkiä, Naturaan tai johonkin muuhun ulkoiseen syyhyn vedoten, kielletään
myymästä säästömetsää, on se sama kuin jos minulle sanotaan, etten voi enää
nostaa tililtäni rahaa. En tänä vuonna. Enkä ensi vuonna. Enkä koskaan enää.
Mutta olen kyllä aina tervetullut niitä pankkiin katsomaan.
Tekopesien rakentelu vaatii luvan, joskin ei siitä ketään
ole koskaan rangaistu eikä luonnonsuojelulaki sitä suoraan kiellä. Meilläpäin
pesäalustoja ei kiinnitetä mitenkään runkopuuhun, ainoastaan oksiin. Tolppakengät,
jos niitä käytetään, saattavat vioittaa puuta, varsinkin jos kiivetään
pahimpaan hyönteisaikaan heinäkuussa, kuten rengastajat usein tekee muutenkin,
mutta niillä on kait Rengastustoimiston lupa kiivetä kaikkiin puihin ilman
muuta ja tehdä tutkimuksen nimissä kaikenlaista muutakin.
Kyllä aina jokin syy löytyy, jos tapella halutaan. Nimike
kai olisi toisen omaisuuden turmeleminen, mikäli puusta on katkottu oksia tai
siitä löytyy tolppakengän jälkiä. Koska alustat yleensä on alle motin puissa,
joiden kantohinta lienee max 50€:n luokkaa, ei riita-asia voine koskea
suurempaa summaa, ellei voida osoittaa, että oksien katkomisen ja puuhun
kiipeämisen takia koko metsäluonto on vaarassa tuhoutua. Näitä miettien kävelin
n. 30 hehtaarin uudelle aukolle, josta seudun viimeinen vanha kanahaukkametsä
oli juuri korjattu pois. Jäljellä oksat kauniissa kasoissa. Joka toinen
reunapuu kolottu metsäkoneilla. Varmaa on että reunametsästä vielä muutama
hehtaari kaatuu rasiin ensi kevään myrkyissä. Ensi kesänä seutu on mustanaan
kaarnakuoriaisia, jotka syövät naapurinkin kuuset. Silti, kun menen metsään, minulla on aina se
viisikymppiä mukanani – varmuuden vuoksi.
 |
| Tässä ei pesi kanahaukka enää, ei ainakaan 100 vuoteen |
Pesimismenestystä tekopesällä pitäisi verrata samalla
pesäreviirillä, samana vuonna luonnonpesällä pesivän haukan
pesimismenestykseen.
Tehdäänpä jälleen yksi nollatutkimus. Selvitetään aluksi
pesimismenestys tekopesällä. Otetaan lähtökohdaksi väitöstutkimuksessa väitetty
taso. Eli se on huono. Verrataan sitä samoilla reviireillä, samana vuonna
luonnonpesissä pesineisiin haukkoihin. Se on nolla. Nyt joudutaan
matemaattiseen umpikujaan. Pitäisi jakaa nollalla. Mutta eipä huolta! Tehdään
raja-arvotarkastelu. Kun huono pesimismenestys jaetaan luvulla, joka lähenee
nollaa, todetaan pesimismenestyksen lähenevän ääretöntä. Näin tekopesien
vertailu luonnonpesiin paljastaakin tekopesät äärettömän paljon luonnonpesiä
paremmaksi!
Kiinnostava kysymys ei ole, paljonko tietyllä alueella
kanahaukkoja pesii, vaan kuinka paljon kanahaukkoja alueella ylipäänsä on.
Kanahaukan pesintä Helsingin uimastadikalla oli melkoinen
sokki meikäläisellekin. Tosin kauan olen tiennyt että siinä on reviiri. Uskoin
sen kuitenkin pysyvän autiona vielä seuraavat tuhat vuotta. Mutta miksikäs ei.
Siellä on metsä ja siellä on ravintoa.
Pesiäkseen kanahaukka tarvitsee ravintoa, pesämetsän ja
pesän. Pesällä ei ole vähäisin merkitys.
Pesän rakentamiseen riittää oksasykerö oikealla korkeudella, tai
petoharrastajan kiinnittämät pari kapulaa poikittain. Kysymys ei ole pelkästään
siitä. Kanahaukka näyttää mieluummin valitsevan metsän, jossa jo on pesä. Mitä
isompi, komeampi, koristellumpi, sen parempi. Sillä on tietty ”trapping
effect”. Ilmeisesti iso risupesä puussa kielii kanahaukalle hyvästä ja
turvallisesta pesämetsästä, jota kannattaa puolustaa ja joka kannattaa valita
muiden vaihtoehtojen joukosta.
 |
| Suonäkymä pesäalustalta |
Hyvä pesäalusta, tukeva pohja, poikkituet, paksu kerros
havuja, parisataa litraa seinäsammalta. 2 havuseppelettä. Sille voi antaa 35 vuoden
takuun. Eli huomattavasti pitemmän kuin vanhan metsän odotettavissa oleva
elinikä ennen päätehakkuuta. Älkää mitään kunttaa pesäalustalle nostako! Se
kompostoituu kolmessa vuodessa niin kuin pesimätön luonnonpesäkin. Täälläpäin,
jos alusta pysyy pesimättömänä, mitä hyvin harvoin tapahtuu, siellä vihertää
seinäsammal ja kukkii puolukka! Se on elävä kokonaisuus. Se pitää itse itsensä
elossa.
Pesäalustat lisäävät pesivien kanahaukkojen määrää. Kynnys
pesinnän aloittamiseen on matalampi heikkoina ravintokeväinä, mikäli
pesämetsästä löytyy hyvä pesintävalmis tekopesä. Vastaavasti ns. välipesijöiden
määrä kasvaa.
Pesäalustalla, pesämetsän hakkuun jälkeen, pari yritetään
saada pysymään alueella, ainakin vielä muutama vuosi. Pesäalustalla pari
voidaan saada pesimään reviirillä, jolla pesimistä ei enää vuosiin todettu.
Mieleen tulee tapaus viime keväältä. Kanahaukan pesämetsä hakattiin
maaliskuussa. Lähimetsään tehtiin pesäalusta huhtikuun lopulla. Jo kahden
viikon päästä kanahaukan todettiin hautovan alustalla.
Vuosikymmeniä petolintuja ja tekopesän rakentelua
harrastaneilla varmasti on erinomainen näkemys sopivasta pesäpaikasta.
Subjektiiviset asiatkin tietysti vaikuttavat. Saatetaan valita tämä metsä
tekopesän rakennuspaikaksi, koska se on lähempänä metsäautotietä. Voidaan
valita tämä puu, koska siihen pääsee kiipeämään helpommin.
Mikä merkitys pesimismenestykselle on, sijaitseeko pesä
tässä puussa vai tuossa viereisessä. Ei varmasti yhtään mitään. Haukka lopullisen valinnan tekee. Eikä
välttämättä oikeaa. Vaikka vieressä on hyvä pesäalusta, se voi itsepintaisesti
joka vuosi yrittää rakentaa vanhaan paikkaan, josta se aina putoaa.
 |
| Lähinnä kotkien käytössä ollut pesäalusta |
Ajavatko pesäalustat kanahaukan ekologiseen umpikujaan,
kuten tutkimuksessa vihjaillaan. Jo kysymyksen asettelu on melko kaukaa haettu.
”Ecological Trap”-
efektillä tarkoitetaan nopeaa ympäristömuutosta (ihmisen toimesta), joka
aiheuttaa erikoistuneelle lajille sopeutumisongelman. Tällaisia voisivat tai
ovat voineet olla:
Nopea peltoluonnon muutos 50-luvulta, johon erikoistuneet
peltolintulajit eivät pystyneet sopeutumaan.
Nopea metsäluonnon muutos 60-luvulta, johon erikoistuneet
lajit eivät pystyneet sopeutumaan.
Tintti opetetaan syömään takapihalla outoa ruokaa, eikä se
enää kykene hankkimaan ravintoa muualta.
Amerikan tasankointiaanit opetettiin asumaan reservaatissa
ja juomaan viinaa. Varmuuden vuoksi heidän alkuperäinen ravinto ja elämäntapa,
eli biisonit, hävitettiin lähes sukupuuttoon.
Tekopesien rakentajien työ ei välttämättä ole täysin
pyyteetöntä. Ehkä he haluavat vain mahdollisimman paljon kanahaukkoja juuri
omalle alueelleen. Ehkä he vain haluavat väsätä siitä jonkin tutkimuksen tai
ehkä he vain eivät saa mielestään sitä muistoa, kun 6-vuotiaana eka kerran
saivat pitää kanahaukan poikasta sylissään.
3000 vuotta sitten jää ja vesi väistyi näiltä tanterilta.
Kanahaukat tulivat ja jakoivat maat keskenään, eikä siihen sen jälkeen ole
tarvinnut palata.
Hitaasti maisemat kuusettuivat. Kanahaukat huomasivat, että
niissä on hyvä pesiä, ja niissä ne yrittävät pesiä vieläkin.
Tekopesät eivät kanahaukkaa pelasta. Eivätkä sitä pelasta
tutkimukset. Kanahaukka tekee sen itse.
Kanahaukka on tehty kestämään. Se on spesialisti mutta myös
opportunisti. Huhut kanahaukan kuolemasta ovat vahvasti liioiteltuja. Luulenpa,
että kanahaukka saalistelee näillä saloilla vielä pitkään senkin jälkeen kun
Helsingin yliopisto on lakannut sitä tutkimasta.
