Käydessäni
viikolla Uudessakaupungissa törmäsin hieman harvinaisempaan laulelijaan eräällä
isolla parkkipaikalla. Laulu oli voimakas ja kauas kantava. Ensin luulin lintua
kangaskiuruksi, mutta sitten alkoi tuntua, ettei tämä aivan tarkkaan ottaen ole
kangaskiuru. Laulelia ei myöskään ollut taivaalla vaan ääni näytti tulevan
parkkipaikan ja läheisen hiekkakentän väliltä. Kohta sainkin voimakkaan takauman
vai olisiko ollut dejavu arotaskusta.
Mieleeni
palasi kangaskiurutakseeraukset Pohjankankaalla joskus 80-luvun alkupuolella. Ne
olikin aika jänniä pyöräreissuja. Piti katsoa ettei vahdit olleet puomeilla. Jos
oli, silti usein mentiin ampuma-alueen
hiekkakentille etelän suunnalta, metsän kautta kiertäen. Poijat kun ampui aina
Karvian suuntaan. Joskus kuuntelin kangaskiurun laulua, jota aamutsaiulle
menevien solttujen pakkien kilinä mukavasti säesti.
Muistaakseni
tuohon aikaan oli juuri nähty ensimmäinen arotasku Suomessa. Totesin laulussa tietynlaista
samankaltaisuutta kangaskiurun kanssa, ja mietinkin mahdollisuutta, voisiko joku
oudosti laulavista kangaskiuruista olla arotasku.
Näitä
miettien kävelin laulun suuntaan. Lintu veti säkeen pitkän kaavan mukaan. Ei
mitään sellaista lyhyttä säksätystä, jota taannoin kuunneltiin vanhoilta
virttyneiltä venäläisiltä vinyyleiltä. Lähempää kuuluu, että arotaskun laulu on
enempi viheltelevää, ei leivosmaisen lavertelevaa. Välillä oli pikkuvarpusmaista
jutustelua ja taskumaisia naskautuksia.
Näin
linnun n. 50 m päässä, mutta mulla ei ollut minkäänlaista optiikkaa mukana.
Lintu oli välillä parkkipaikalla, välillä hiekkakentän aidalla. Huomasin, että
sen pyrstön kärkivyö oli selvästi leveämpi kuin kivitaskulla. Muuten lintu
vaikutti naaraspukuiselta kivitaskulta. Tarkempia pukutuntomerkkejä en pystynyt
panemaan merkille. Paikalla oli myös kivitaskuja, ilmeisesti jonkinlainen
muuttoparvi.
Seuraavana
aamuna klo 6 olin paikalla kiikarin ja kameran kanssa. Ei näkynyt enää. Vain
kivitaskun ääni kuului jossain. Kävin myös seuraavana päivänä. Sama
tulos.
Mutta
jossain täällä Satakunnassa se lymyilee. Kannattaa katsella hiekkakenttiä ja
santakuoppia sillä silmällä. Vai pitäisikö lähteä taas Pohjankankaalle
pyöräilemään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti