Korvasieniä

Kanahaukkametsässä kannattaa katsoa myös alaspäin. Vanhan kannon ympäriltä voi löytää pussillisen korvasieniä.

 Sienet vain pannun kautta maitokastikkeen joukkoon ja makuelämys on taattu.

Luotsimäellä 21.5.15

Ja ilta oli rauhaisa.
Tyyntä. Lämpötila klo 19 aikaan varmaan vielä 16-astetta.
Luotsimäen äänimaailma on virkistävä poikkeus satakuntalaiseen kuusimetsään tottuneelle. Kolme satakieltä lauloi rantatiellä kilpaa kolmenkymmenen metrin välein. Tornin alla pensassirkkalinnun kilisevä sirinä. Ruisrääkkä kauempana. Pensaskerttu ja punavarpunenkin lauloi jo. Ympärillä parvi tervapääskyjä. Partti joutseniakin vielä pellolla väistelemässä äestävää peltomiestä.

Muurahaiskeko, kesän suurin

Karviassa, Kyynelten reitillä näin kohtalaisen suuren muurahaiskeon kuivalla mäntykankaalla. Keko oli 1.6m korkea ja ympärysmitta maantasossa 12.7m. Pesä oli asuttu.
 

Pesän tilavuudeksi tulee n.21 m3. Jos oletetaan että desilitrassa on n. 300 neulasta tai muuta osaa, on koko pesässä yhteensä n. 62 milj. osaa.

Jos oletetaan että 10000 muurahaista osallistuu pesän rakentamiseen kantaen yhden osan joka päivä neljän kuukauden ajan joka vuosi, pesän rakentamiseen kuluu n. 52 vuotta.

Tietysti pesän alkuaikoina pesänrakentamiseen ei osallistu tuollaista määrää muurahaisia. Toisaalta toisinaan sama muurahainen ehtii päivässä tehdä parikin hakureissua. Pesä tietysti maatuu ja painuu kasaan joka vuosi, mikä on keväällä aluksi korvattava ennenkuin päästää rakentamaan lisäkasvua. Voidaan olettaa että em. virhetekijät mukavasti kompensoi toisensa, jolloin laskelmaa voidaan pitää erittäin luotettavana.

Hirven vasa

Ajelin aamulla Karvian vanhaa maantietä harjun päällä. Ensi tuli hirviemo eteeni tielle. Huomasin että sillä oli kaksi noin viikkoista vasaa. Emo ehti toisen vasan kanssa yli tien. Tein kiusaa ja ajoin autoni  tielle emon ja toisen vasan väliin. Se painautui varovasti makuulle aivan autoni viereen. Sen vaistot ja emon varoitukset kertoivat että niin pitää tässä tilanteessa tehdä..

Se oli ns. "vähä söpö". Otin kännykkällä kuvan ja toivotin sille hyvää loppuelämää tässä ihmisten pilaamassa maailmassa. Toivoen mielessäni ettei siitä kasva sitä hirveä, joka minut maantiellä joskus tappaa.

Spontaani arotasku (Oenanthe isabellina) Ukissa

Käydessäni viikolla Uudessakaupungissa törmäsin hieman harvinaisempaan laulelijaan eräällä isolla parkkipaikalla. Laulu oli voimakas ja kauas kantava. Ensin luulin lintua kangaskiuruksi, mutta sitten alkoi tuntua, ettei tämä aivan tarkkaan ottaen ole kangaskiuru. Laulelia ei myöskään ollut taivaalla vaan ääni näytti tulevan parkkipaikan ja läheisen hiekkakentän väliltä. Kohta sainkin voimakkaan takauman vai olisiko ollut dejavu arotaskusta.

Mieleeni palasi kangaskiurutakseeraukset Pohjankankaalla joskus 80-luvun alkupuolella. Ne olikin aika jänniä pyöräreissuja. Piti katsoa ettei vahdit olleet puomeilla. Jos oli, silti usein mentiin ampuma-alueen hiekkakentille etelän suunnalta, metsän kautta kiertäen. Poijat kun ampui aina Karvian suuntaan. Joskus kuuntelin kangaskiurun laulua, jota  aamutsaiulle menevien solttujen pakkien kilinä mukavasti säesti.

Muistaakseni tuohon aikaan oli juuri nähty ensimmäinen arotasku Suomessa. Totesin laulussa tietynlaista samankaltaisuutta kangaskiurun kanssa, ja mietinkin mahdollisuutta, voisiko joku oudosti laulavista kangaskiuruista olla arotasku.

Näitä miettien kävelin laulun suuntaan. Lintu veti säkeen pitkän kaavan mukaan. Ei mitään sellaista lyhyttä säksätystä, jota taannoin kuunneltiin vanhoilta virttyneiltä venäläisiltä vinyyleiltä. Lähempää kuuluu, että arotaskun laulu on enempi viheltelevää, ei leivosmaisen lavertelevaa. Välillä oli pikkuvarpusmaista jutustelua ja taskumaisia naskautuksia.

Näin linnun n. 50 m päässä, mutta mulla ei ollut minkäänlaista optiikkaa mukana. Lintu oli välillä parkkipaikalla, välillä hiekkakentän aidalla. Huomasin, että sen pyrstön kärkivyö oli selvästi leveämpi kuin kivitaskulla. Muuten lintu vaikutti naaraspukuiselta kivitaskulta. Tarkempia pukutuntomerkkejä en pystynyt panemaan merkille. Paikalla oli myös kivitaskuja, ilmeisesti jonkinlainen muuttoparvi.

Seuraavana aamuna klo 6 olin paikalla kiikarin ja kameran kanssa. Ei näkynyt enää. Vain kivitaskun ääni kuului jossain. Kävin myös seuraavana päivänä. Sama tulos.

Mutta jossain täällä Satakunnassa se lymyilee. Kannattaa katsella hiekkakenttiä ja santakuoppia sillä silmällä. Vai pitäisikö lähteä taas Pohjankankaalle pyöräilemään...