Yökylässä Haapakeitaalla 25.-26.3.2014
Lunta ei missään. Outo juttu. Kannan rinkan ja yöpymisvälineet
metsäsaarekkeeseen. Kymmenen linnun teerikoiraiden partti pyrähtää lentoon
saarekkeen reunasta.
Kevät ei kuitenkaan ole niin pitkällä kuin näkymästä voisi
päätellä. Lammet osittain jäässä. Lämpötila +8, tuuli idässä, linnut pääosin
etelässä.
 |
| Perillä yöpymispaikassa 25.3. klo 15:00 |
Kirjaan ajan 15:00. Lähden tekemään iltapäiväkierrosta
suolle, samalla valokuvaten, suurempaa tarkoituksenmukaisuutta vältelleen.
Huomaan, että suo on kohtalaisen mukava kävellä. Pohjat ovat vielä jäässä.
Valkopiirtoheinäiset rimpien reunat kestävät miestä. Kaikki allikoiden rahkasammalmättäät
kuitenkaan ei. Vedän saappaiden suuremmit tiukemmalle. Varmuuden vuoksi.
 |
| Lampareet vielä osin jäässä |
Tovin kuluttua toinen saapas tuntuu kuitenkin kostealta.
Tutkin asiaa ja huomaan – sehän on murtunut puhki! Kaikki muut varusteet
viimeisen päälle, mutta lähdin sitten rikkinäisillä kumisaappailla suolle! Voi
helevetti! Eikö nokialaisiin voi luottaa saappaissakaan! Pitäisi käyttää vain
Sievin PU saappaita. Niissä ei ole muuta vikaa kuin että ne ei hajoa koskaan.
No, onneksi reikä ei ole aivan terässä. Repussa on kuivia sukkia. Aurinko
paistaa. Eikä maisematkaan ole paskemmat.
Huomaan että töyhtöhyypät (koiraat?) ovat kutakuinkin jo vallanneet
keskustan reviirit. Lasken pikipäin kymmenen reviiriä. Enempää siinä ei ole
pesinyt kuin aika-ajoin.
Jatkan läpi Kuivasalon. Autiota. Ei laula peippo vielä. Yksi
teerikoiras lähtee. Suuntaan kohti Pesäsaarta. Rimmille ei uskalla mennä.
Kiertelen kermejä. Matka taittuu keveämmin kuin koskaan kesällä. Pesäsaaren
reunassa kuitenkin Rämekarhunsammalta, jossa matkanteko tuttua rämpimistä
kesät-talvet. Mättäiden välissä vesikuoppia, joissa puljaa ehjilläkin
saappailla. Kuvaan rannan keloja.
 |
| Kelometsää Pesäsaaren reunassa |
Pesäsaaressa tapaan yhden äkäisen talitintin, jonka mielestä
hän omistaa koko saaren, eikä sinne ole kenenkään muun hyvä tulla. Jaksaa
säkättää samaa pitkät tovit. Toisesta päästä lähtee mykkä riekko, valkoiset siivet
viuhuen. Siinä kaikki lintuhavainnot tästä saaresta. Päätän palailla takaisin.
Kello näyttää 16:45.
Varsinaista muuttoa ei vielä huomaa. Yksinäisen peipon
lentoääni. Sekin etelään. Pohjoisessa lentää korppipari. Varis tuli rämemännyn
latvaan jostain. Jatkaa jo matkaa. Kauempana nevalla näkyy n. 10 linnun partti
pieniä varpuslintuja. Käyvät välillä maassa syömässä, siirtyilevät. Ääntä ei
tuulelta kuule eikä tuntomerkkejä tänne asti näy. Jääkööt arvoitukseksi. Ehkä
saan nukuttua sen yli.
 |
| Maisemia Haapakeitaalta |
Tulen kalasääsken pesälle. Se odottelee rämemännyn latvassa asukkaita
etelästä, nenä hieman alaviistoon kääntyneenä. Noin puolen kilometrin päässä
pohjoiseen näkyy toisen sääksen pesä. Molemmat muistaakseni olleet samana
vuonna asuttuja, ainakin joskus kymmenen vuotta sitten.
 |
| Kalasääsken pesä odottaa vielä asukkaita Afrikasta |
Näkyy sentään joutsenparinkin. Ne liukastelevat lammen
jäällä hiljaisina, kaulat pitkinä. Lentävät kunniakierroksen minut nähdessään. Useammassa
paikassa näkyy joutsenten sulkaryppäitä. Liekö viime kesän sulkimisia. Yhteen
paikkaan on selvästi joutsen kuollut. Ruho siirretty pois. Kuoppa jäänyt ja
koko kermi valkosenaan sulkia ja höyheniä. Olisko täällä joku peto niitä
vainoamassa. Ahma jolkottaa jostain mieleeni.
 |
| Joutsenelle käynyt huonosti |
Klo 17:55 palaan takaisin tukikohtaan. Lenkin kokonaispituus
4.2 km. Liike keskimäärin 2.5km/h kertoo GPS.
 |
| Näkymä asentopaikalta |
Mieleen palaa kuvia vanhoista reissuista. Olen täällä ollut
useasti. Yötäkin. Kesällä ja talvella. Ensi kertaa tekemässä lintulaskentoja
70-luvun loppupuolella. Silloin saatettiin tarpoa suota aamusta iltaan,
syömättä. Muistan miten sen jälkeen Jalostajan riisipata maistui taivaalliselta.
Ei haitannut, vaikka läheisestä lampareesta keittokattilaan lipottu vesi kuhisi
kaikenlaista pientä elämää.
 |
| Leiri pystyssä |
Voisi nytkin jotain syödä. Trangia hyrähtää käyntiin
ensimmäisellä tikulla. Lämpimäksi ruuaksi ei ole tarjolla muuta kuin Lämminkuppi-tuotetta.
Sitä löytyy eri makuja. Päätän terästää keittoa muutamalla nakilla. Kohta vesi
jo kiehuu. Kuuma vesi lautaselle keittojauhojen päälle. Laihalta vaikutta.
Lisään toisen pussin, ja kolmannen. Taisi mennä neljäskin. Suolaisuuden määrä
ainakin selvästi kasvaa. Pätkin nakkeja joukkoon. Menettelee. Illallisen
suunnittelussa kantavana ideana oli valmistuksen helppous, sekä se että tänään
ei tiskata. Ehkä en kuitenkaan lisää tätä ruokablogiini.
Keitto häviää parempiin suihin tuossa tuokiossa.
Loppuvedestä iltateet. Ilta alkaakin jo hämärtää. Alan valmistelemaan asentoa.
Saarekkeesta löytyy sopivan oloinen paikka. Kiristän loue-vaatteen
tuulensuojaksi. Näkymä mukavasti länteen, kohti laskevaa aurinkoa. Makuualustat
ja –pussit sisään. Yöpyminen alkaa olla aloitusta vaille valmis.
Yritän kuvata laskevaa aurinkoa. Minuutin pari tutkin
manuaalista, miten automaattisalaman saa pois päältä. Aurinko painuu metsän taa
kello 19:00 maissa ja kultaa koko läntisen taivaanrannan. Väri muuttuu pikku
hiljaa punaisemmaksi. Puoli kahdeksan maissa on jo niin pimeää, että kaivan
otsalampun esille. On aika siirtyä yöpuulle.
 |
| Tunnelmakuvia auringon laskiessa |
Riisun päällysvaatteita ja puen yövaatteita. Katselen
läntistä taivaanrantaa. Yksinäinen
töyhtöhyyppä vielä naukuu. Joutsenet ääntävät muutaman kerran vaimeasti. Kuulen
lentokoneen menevän pimeydessä ylitseni. Olisiko se kadonnut Malesian MH370?
Ihan varma ei voi olla, mutta se olisi kait todennäköisin vaihtoehto. No,
tietysti on pieni mahdollisuus, että se on Finnairin Vaasan kone.
Finnairista tuleekin mieleeni, että otin mukaan pullonpohjan
viskiä. Kaivan sen repusta. Kolmen leijonan viski tuntuu toimivan ihan ok,
ainakin tässä anniskelupisteessä. Vartin päästä viski on juotu. Ehkä olisi
voinut ottaa toisellekin jalalle. Kömmin makuupussiin. Ei tunnu varsinaisesti
kylmältä. Tuuli ehkä pitää pakkasta loitolla.
Suden joiku kruunaisi mukavasti illan. Hiljaista on. Tuuli
vain suhisuttaa saarekkeen mäntyjä. Ei kuulu edes kettujen keväistä haukkua.
Pohjoisen suunnalta keitaan takaa kuuluu laukaus. Ehkä joku kettu rääkäisi
viimeisen kerran.
Makailen ja katselen läntistä taivaan rantaa, joka vielä
punertaa. Vartin yli kahdeksan ensimmäiset tähdet syttyvät taivaalle, kuin
varkain. Pian näkyy Orionin vyö ja Betelgeuse. Alapuolella Sirius. Niiden
päällä planeetta Jupiter. Nukahdan.
Puoli kahden maissa herään siihen, kun joku tuttavallisella
nuoren miehen äänellä sanoo: ”terve”. Yritän ponnahtaa istuvalleen
mahdollisimman nopeasti. Makuupussi, johon jo ehdin melko perusteellisesti
kapaloitua, pistää parhaansa mukaan hanttiin. Vastaan mahdollisimman reippaasti
tervehdykseen. Ketään ei kuitenkaan näy. Ympärillä pimeys, tuuli vain huokailee
puissa. Mieleeni hiipii epäilys, että taisin nähdä vain unta. Tietysti on monia
muitakin selityksiä.
Tähdet tuntuvat taivaalla menneen aivan sekaisin. Orionia ei
näy missään. Hetken päästä tajuan sen jo laskeneen läntisen metsänrannan
taakse. Kömmin takaisin makuupussiini ja yritän jatkaa uniani.
Klo viiden maissa valoa tuntuu olevan vielä huonosti. Käännän
kylkeä ja yritän saada selkäni sopimaan paremmin makuupaikkaan jostain yön
aikana ilmaantuneeseen kiveen.
Seuraavan kerran herään klo 6:30. Aurinko on jo noussut,
minulta lupaa kysymättä. Lisäksi se on väärällä puolella eli suon päällä. Yritän
ottaa vastavalokuvia. Se on hankalaa, koska kameran automatiikat eivät tunnu
tajuavan, mitä olen yrittämässä. Olisi pitänyt tutkia manuaalista, miten ne saa
pois päältä. Ennen oli helpompaa. Sääsi vain itse aukon ja ajan. Kinofilmille
kuvaamisessa oli oma hohtonsa. Ei heti päässyt toteamaan, mikä kuva oli
onnistunut.
 |
| ...ja aurinko nousee |
Kamera ilmoittaa avuliaasti, että 1395 kuvaa jäljellä.
Ilma on vetänyt selvästi pakkaselle aamun tunteina. Varmaan
-5 astetta tai jotain. Puen kaikki päälleni. Keittelen aamuteetä. Tarjolla on
voileipää ja eiliseltä iltapalalta yli jääneitä nakkeja. Lämmittelen niitä
trangian kannen päällä.
Klo 7 jälkeen teen noin tunnin kävelyretken pohjoisen
suuntaan, allikoille. Aamuyön pakkanen ei ole ehtinyt jäädyttää rimpipintoja
miestä kestäväksi. Jää murtuu saappaan alla. Oikeastaan pahempi kävellä kuin
illalla. Aurinko myös matalalla pahasti suon päällä. Haittaa monitoroimista.
Otan muutamia valokuvia.
 |
| Telkän torppa lampareiden rannassa |
Aamulla kuului vaimeaa teerten pulinaa Kuivasalon suunnalta.
Nyt huomaan 9:n naaras teeren tokan lentelevän aprikoivasti pohjoisen suuntaan.
2+2 varista suon keskiosassa. Myös ensimmäinen niittykirvisen yhteysääni kuuluu.
Klo 8:15 palaan takaisin asentopaikalle. Tämä tutkimusretki
on taputeltu. Alan pakata kamppeita.
Klo 9:15 nostan rinkan pykälään ja jätän tämän strongholdin.
Kuin parahiksi kuulen kevään ensimmäisen kapustarinnan saapuvan etelästä
viheltäen ilmoille tutun alakuloisen tervehdyksen. Kuin lupauksena siitä, että
kohta taas tälläkin suolla tapahtuu jokavuotinen ja odotettu luonnonilmiö –
kevät saapuu.
