Petopesintä 2013 Satakunnassa

Tapio Niemi

                                                                                                           4.10.2013

 Petopesintä 2013 Satakunnassa

  

Yleistä
Tässä esitetään haukkojen pesintätiedot seuranta-alueellani.

Aineisto on jaoteltu kunnittain. Taulukoissa esitetty tarkastettujen reviirien määrät, asutut ja munitut sekä hakkuissa menneet pesät. Asutuiksi on tulkittu pesät, joita selvästi koristeltu tai joita toinenemoista puolustanut.

Kanahaukan pesistä tarkistettiin kaikki tiedossani olleet reviirit seuranta-alueella.

Samoin hiirihaukan pesäpaikoista tarkastettiin kaikki viime aikoina käytössä olleet pesät. Uusien hiiri- ja mehiläishaukkareviirien etsimiseen ei suoranaisesti käytetty aikaa. Tutkittiin vain vanhat ja eteen sattuneet tapaukset. Varpushaukan reviirien etsintä oli satunnaista.

Pesien etsintään ja tarkastukseen käytetty aika oli samaa luokkaa kuin viime vuosina

Ravintotilanteesta

Metso: Parhaalla soitimella Honkajoella 12 kukkoa. Tilasto esitetty kaaviossa 1.1. (Vuoden 2009 piikki sopii mielenkiintoisesti havaittuun kanahaukan pesimishuippuun.) Metson poikuehavaintojakin saatiin. 

Teerikannatkin näyttävät edelleen menevän ylös päin.

Kaavio 1.1 Soidintavien metsojen havaitut  yksilömäärät yhdellä soidinalueella Honkajoella 2000-2013

Pyy: Pyyn korjatuksi parimääräksi saatiin 7.23/km2. Eli lähellä viime vuoden tiheyksiä. Havaitut poikuemäärät laskivat viime vuodesta hieman. Kesä silmämääräisesti vaikutti ihanteelliselta poikueiden varttumiselle. Kaaviossa 1.2 nähdään pyykantojen parimäärien suhteellinen kehitys 2008-2013. Vuoden  2008 parimäärälle (6,08/km2) annettu indeksi 100.

Kaavio 1.2 Pyyn parimäärät indeksi kesälaskennoissa  tutkimusalueella 2008-2013

 

 

 

 

 

 

Jäniksiä ja oravia havaittiin kohtalaisesti.

Jyrsijät. Myyräkannoissa näkyi nousua. Elokuun lopun metsäisillä biotoopeilla suoritetuissa myyräpyynneissä saatiin lähinnä nuoria yksilöitä. Koealapyyntien tuloksena saatiin seuraavia tiheyksiä: Metsämyyrä 175 yks/ha, peltomyyrä  25 yks/ha, metsähiiri 25 yks/ha. Vesimyyriä ei laskettu. Ensi kevääksi myyrät eivät ilmeisesti pääse huippuunsa, mutta talvella 2014-2015 saattaa varvikossa käydä jo melkoinen vilske.

Ampiaiset. Määrät vaikuttivat pieniltä. Rakennuksissa pesiviä lajeja havaittiin jonkin verran. Maapesiä näkyi muutamia. Liekö johtunut edelliskesän sateisuudesta. Mehiläishaukat kantoivat pesilleen kokonaisia  (halk. n. 10cm) ampiaispesiä. Ne ilmeisesti irrotettu puista, mikä myös viittaa maapesijöiden vähäisyyteen. Itse löysin yhden ampiaispesän 15m korkeudelta kuusesta.

Kanahaukka 

Kanahaukan pesintähalut vilkastuivat tänä vuonna selvästi, vaikka huippuvuosista jäätiinkin kauas taakse.

Uusia pesiä löytyi tänä vuonna 14 kpl, joista 6 oli kokonaan uudella reviirillä. Löydettyjen pesäreviirien kokonaismäärä on nyt 106.  Alla olevassa kaaviossa on kuvattu kanahaukan pesimäkannan muutosta. Vuoden 2001 parimäärälle on annettu arvo 100. Indeksi on suhteutettu vuosittain tarkastettujen reviirien määrällä.

Kaavio 2. Kanahaukan pesivän kannan muutosindeksi tutkimusalueella 1994-2013

Reviiritarkastustulokset on esitetty alla olevassa taulukossa.  Reviireitä tarkastettiin 79. Asutuiksi todettiin 32 kpl. Näistä munittuja 30 pesää.

Kanahaukan pesien kokonaisaineistossa 9 pesää oli männyssä, 6 koivussa, 8 haavassa, 217 kuusessa.

Hiirihaukka 

Hiirihaukan reviirejä tarkistettiin 18 kpl .Vähintään munituiksi todettiin 4 pesää. Tulos oli heikko johtuen vähäisistä myyräkannoista

Mehiläishaukka

5 mehiläishaukan pesäpaikkaa tarkistettiin. Vain Merikarvialla poikaspesä (2 pulls). Tarkastettujen lisäksi 3 muulla reviirillä nähtiin lintu ja kevyesti etsittiin pesää, mutta koska pesää ei löydetty eikä vuosien takaiset pesätkään enää ole puussa, niitä ei kelpuutettu ”tarkastettuihin”.

 Varpushaukka

Yksi varpushaukan pesä löytyi Karviasta

Maakotka

Yhdellä reviirillä todettiin asumisen merkkejä (”melko varmasti maakotka”). Katsotaan taas  ensi vuonna.

Merikotka

 1 poikaspesä metsäseudulta. Kahdella muullakin reviirillä asumisen merkkejä, mm. lahnan suomuja ja n. kilosen hauen päitä. Näyttää kelpaavan teeret ja sorsatkin. Neljäs tarkastettu reviiri, jossa viime vuonna poikanen, oli tänä vuonna asumaton.

Pöllöt

Yks viiru Kankaanpäässä risupesässä. Lapinpöllöstä näköhavainto.

Kanahaukan pesimätiheyden määrittäminen

11.09.2013
Tapio Niemi

Kanhaukan todellisen pesimätiheyden määrittäminen


Breeding population of goshawk (Accipiter gentilis) varies each year, because of the food situation and other factors. All territories are not known by inspectors. This paper try to specify actual number of goshawks in study area, using the data collected from well-known territories. First total amount of  goshawk territories in municipally area are calculated mathematically and the basis of map inspections. Yearly variations of population are specified using nesting index collected from well-known area. Results are shown in the tables.


Kanahaukka on melko selväpiirteinen reviirilintu. Pesät löytyvät hyvillä alueilla keskimäärin 4-5 km välein. Pesimäkanta myös vaihtelee vuosittain melkoisesti, johtuen ravintotilanteesta ja muista seikoista.
Kaikki reviirit eivät ole tarkastajien tiedossa. Tässä kirjoituksessa on pyritty määrittämään kanahaukan todellinen parimäärä tutkimusalueella käyttäen hyväksi tunnetuilta reviireiltä vuosittain kerättyä aineistoa.

Ensiksi on selvitetty tutkittavien kuntien pinta-alat ja metsävarat käyttäen Metsäntutkimuslaitoksen aineistoa (METLA 2011). Perustuen karttaselvitykseen, nykyiseen reviiriaineistoon, muihin tutkimuksiin (Haukioja 1970) ja omaan 30 vuoden kokemukseen, mahdollinen reviirimäärä on laskettu jokaiselle kunnalle erikseen. Tiedot on esitetty taulukossa 1.

Kunnan todellisen pinta-alan sijasta oleellisena pidän metsämaan pinta-alaa. Esim. Honkajoen metsämaan osuus kokonaispinta-alasta (Metsämaa %) on huomattavasti pienempi kuin Noormarkun tai Pomarkun. Myös vanhojen metsien osuus on esitetty taulukossa. Kuusimetsien osuus metsämaasta (Kuusi %) on myös mielenkiintoinen, koska mäntyvaltaisilla alueilla Honkajoella ja Karviassakin kanahaukka selvästi etsii kuusimetsiä pesimäpaikoikseen. Tosin pari reviiriä siellä on jäänyt turpeennostotyömaan allekin.

Jokaiselle kunnalle laskettu kanahaukan reviirimäärä on esitetty kokonaislukuna. Lisäksi paritiheytenä metsämaan 100km2:ia kohti. Taulukko 1 viimeisessä sarakkeessa on laskettu keskimääräinen reviirikoko (km2).

Table 1. Arial forest properties and calculated nest amounts of  Goshawk (Accipiter gentilis) in every municipality of
insvestigation area

Kanahaukan pesivä parimäärä vaihtelee vuosittain. Hyvin tutkituista reviireistä osa jää autioksi. Taulukossa 2 on esitetty vuosittaiset pesimäindeksit (pesivien parien määrä tarkastetuista) hyvin tutkituilta reviireiltä Siikaisten, Noormarkun ja Pomarkun alueelta vuosilta 2000-2013. Pesimäindeksiä on käytetty taulukossa 3, määritettäessä pesivän kannan suuruutta koko kunnalle.

Table 2. Yearly nesting index of Goshawk (Accipiter gentilis)
in selected municipality areas

Taulukossa 3 on laskettu pesivä parimäärä ja paritiheydet kunnittain vuosilta 2000-2013. Parimäärä on määritetty seuraavasti: Ensin lasketaan kunnassa kyseisenä vuonna tarkastuksissa varmistetut pesinnät. Tähän lukuun on lisätty ne asutut reviirit, jotka eivät ollenkaan ole tarkastajan tiedossa. Tämä onnistuu helposti seuraavasti: Ensin lasketaan kunnan löytymättä olevat reviirit vähentämällä kunnan laskennallisesta reviirimäärästä (Taulukko1) ko. vuonna tiedossa olleet, hyvin tarkastetut reviirit. Tämä luku kerrotaan kunnan vuosittaisella pesimäindeksillä (Taulukko 2.). Koska oletetaan ja kokemuksen perusteella tiedetään että hyvin tarkastetuista reviireistäkin 5-10%:lla pesä  löytymättä, pesimäindeksiä tässä tapauksessa korotettu 7,5%.

Itse asiassa vain Siikaisten, Noormarkun ja Pomarkun kunnissa laskennassa on käytetty suoraan kunnan pesimäindeksiä. Muissa kunnissa on käytetty taulukossa 2 esitettyä keskiarvoa. Tämä siksi, että eräissä kunnissa parimäärä on jo alkuaan pieni tai tiettyinä vuosina tarkastettujen reviireiden määrä liian vähäinen luotettavan analyysin muodostamiseksi.

Table 3. Calculated yearly total  nest amount of Goshawk (Accipiter gentilis)
in every municipality area.

Taulukossa 4 on esitetty löytymättömien pesäreviirien osuus (ADD)  vuosittain kolmen tutkimuskunnan osalta.

Esim. vuonna 2000 Siikaisissa on esitetty pesivän 7 paria, joista löytymättömiä 3 kpl. Siis löydettyjä 4 kpl.
Vuonna 2011 Pomarkusta esitetty pesiväksi parimääräksi  4 kanahaukkaa, löytymättä 0,2(=0) paria. Siis 4 paria löydetty tuona vuonna.

Vuosittain tarkastettujen/pesivien kanahaukkareviirien määrät esitetty tarkemmin allekirjoittaneen muissa kirjoituksissa, mm. tässä plogissa.

Table 4. Yearly nesting pairs of Goshawk (Accipiter gentilis)
in selected municipality areas.  Proportion of calculated unknown
nest (ADD) can be shown in red.

Esitetyllä tavalla alueen parimäärästä pystytään esittämään kattava arvio, vaikka kaikkia reviireitä ei ole tiedossa. Riittää kun riittävän suuri ja luotettava otos alueen reviireistä tunnetaan.

Mikä on kanahaukkakannan todellinen tiheys?

15.6.13
Tapio Niemi

Mikä on kanahaukkakannan todellinen tiheys verrattuna pesivään kantaan?

What is the real density of Goshawk (Accipiter gentilis) population in certain area?
This paper claims that in Western Finland breeding density has been quite stable during last 1000 years. Basic grid of goshawk nests is about 4-5 km apart. Intermediate nesting occurs in good years.

Almost all the studies are dealing with goshawk breeding density. It is believed that there is a buffer of unbreeding hawks inside the grid that can, when necessary,  supplement the breeding population. It is said that this buffer is large and it will vary greatly from year to year.

I suggest that there is no such a buffer in breeding season, or it is small, or any case there is no evidence of it. On the contrary, total density of goshawk at certain area is quite stable between years. This is null hypothesis so far and I have not seen anybody to reject or disapproved it.

 

Kanahaukka on tiukka reviirilaji. Pesät löytyvät yleensä 4-5 km välein. Jääkauden jälkeen kanahaukat palasivat suomenniemelle yhdessä kuusimetsien kanssa. Ehkä n. 1000 vuotta eKr. mennessä kanahaukat olivat jakaneet tämän maan reviireihin, eikä siihen ole sen jälkeen tarvinnut palata. Ihmisen toiminnan johdosta  jotain reviireitä on tietysti muuttunut asuinkelvottomaksi. Esim. Helsingin alle on jäänyt muutama reviiri. Mutta kun metsä jälleen valtaa kaupungin ja kuusen taimet puskevat ylös mannerheikintien asfaltin halkeamista, palaavat kanahaukatkin.

Hyvinä ravintovuosina saattaa esiintyä ns. välipesintää, pesintää perus pesäverkon väleissä, n. 2-3 km päässä lähimmästä peruspesästä. Huonojen aikojen koittaessa nämä jää ensimmäisenä autioksi, ehkä vuosiksi. Perusverkon väleissä on tilaa myös pesimättömälle kannalle, lähinnä nuorille.

Kanahaukalla on seurattu vain pesivän kannan ja asuttujen reviirien vaihtelua. Ei koko kanahaukkakannan tiheyttä tietyllä alueella. Kiistanalaista on, onko vuosittaisilla pesimäkannan vaihteluluilla mitään tekemistä haukkakannan todellisen tiheyden kanssa.

Perusreviirit eivät muutu. Itse tiedän reviireitä, joilla on asuttu 60-luvun puolivälistä. Jotain välivuosia tietysti on. Pesät reviirillä ovat siirtyneet jotain satoja metrejä, ehkä kilometrin. Jos toinen haukka kuolee, toinen pariutuu uudestaan. Jos molemmat kuolevat, uusi pari tulee tilalle. Jos pesäreviiri kokonaan tuhoutuu, esim. metsähakkuissa tai rakennustoiminnassa, se tietysti jää asumattomaksi toistaiseksi, esim. 100 tai 1000 vuodeksi.

Pesäreviiriä voidaan pitää asuttuna, kun saadaan jokin suora tai epäsuora todiste haukan läsnäolosta: tuoreita ulosteita, saalisjätteitä, sulkia, näkö/kuulohavainto emosta pesämetsässä, soidinlentoa, pesän koristelu tai pesinnän aloitus. Jos mitään havaintoa haukoista ei saada, se merkitään autioksi.

Talven ja kevään ravintopulaa pidetään yhtenä pesinnän väliin jättämisen keskeisenä syynä. Jos pesäreviiri on autio siihen voi olla kolme pääsyytä: 1.  Resurssiallokointi (Naaras reviirillä, mutta ei ravintotilanteen takia fysiologisesti munintakunnossa, kannattaa pysytellä hengissä ja yrittää seuraavana keväänä tms.), 2. Emot ravintotilanteen takia jättäneet reviirin, 3. Emot kuolleet.

Reviirin tila todetaan tarkastuksissa yleensä huhtikuun 1. päivän jälkeen. Jos reiviiri on autio, kysymys kuuluu: Milloin haukkapari teki päätöksen pesimättä jättämisestä? Helmi-maaliskuussa? Jo syksyllä? Jos ne olivat siellä helmi-maaliskuussa, on erittäin epätodennäköistä, ettei pesälle tuotu yhtään oksaa. Päätöksen on pitänyt olla yhdenmukainen molemmilla puolisoilla. Muuten ainakin toisesta saataisiin havainto huhtikuussa. Muutaman kerran on myös käynyt, että viime vuonna asutulla kanahaukan pesällä, pesii tänä vuonna hiirihaukka tai mehiläishaukka. Se ainakin osoittaa, että pesäreviirillä ei ole kanahaukkaa.

Kaaviossa 1 esitetään kanahaukan pesimäkannan muutokset vuosina 1994-2012

Diagram1. Goshawk (Accipiter gentilis) breeding density index, years 1994-2012, in Western Finland study area.

Esimerkiksi vuonna 2009 alueelta löytyi 41 pesivää paria, vuonna 2010 enää 7 pesivää paria. Kato oli saman suuntainen myös muualla Länsi-Suomessa. Olivatko kaikki jättäneet reviirinsä? Olivatko kaikki kuolleet. Missä nuoret 2009 syntyneet? Arviolta 70%  nuorista kuolee, missä ne loput 30%. Vanhoista linnuista arviolta 15% kuolee. Miksi pesimäkanta putosi  83%? (Palaan mahdollisiin selittäviin tekijöihin myöhemmissä kirjoituksissa)

Vaikka välipesintää esiintyy, ja esim. nuoria näkyy pitämässä välireviirejä, pesimätöntä kantaa ei näy laumoittain. Ei näy lintuja, ei haukkavaroituksia, ei saalisjätteitä, ei sulkia. Missä ne vapaat kanahaukkaparvet lymyilee? Oman käsitykseni mukaan niitä ei juurikaan ole tutkimusalueella. Jonkin verran, lähinnä nuoria, mutta niiden määrä on vähäinen ja melko vakio. Vapaat haukat ovat jossain muualla.
 
Yleinen väite, että pesimätön välipopulaatio olisi runsas ja sen määrä vuosittain vaihtelisi voimakkaasti, voimakkaammin kuin pesivän kannan, on kiistanalaista. Minulla ei ole sellaisia havaintoja, enkä ole löytänyt siitä laskentatuloksia, ainoastaan teoreettisia otaksumia.

Nollahypoteesi siis edelleen on, että vaikka kanahaukkakanta onkin pienentynyt n.30% 60-luvun tasosta ja vaikka pesimäkanta vaihtelee, kokonaispopulaation vuosittainen vaihtelu on vähäistä.

 

Ympäristön kantokyky

Mikä on ympäristön kantokyky?

Tietysti olisi hyvä jos kustannustaso palautettaisiin 70-luvulle. Tietysti tämä edellyttäisi myös palkkatason palauttamista 70-luvulle. Kulutustasokin voitaisiin palauttaa 70-luvulle. Tämä ei kuitenkaan enää riitä. 70-lukuun verrattuna meitä on 3 mrd. enemmän.

Ilmaston lämpeneminen ja helsinkiläisten muut uhat

16.6.13
Tapio Niemi

Ilmaston lämpeneminen ja helsinkiläisten muut uhat

En osaa sanoa, vajoaisiko pääkaupunkiseudun talous syvälle, jos Espoo ja Kauniainen liitettäisiin Helsinkiin. En myöskään tiedä, olisiko Guggenheim-museon rakentaminen Eteläsatamaan ollut niin syvältä kuin mitä annettiin ymmärtää.

Mutta siitä olen varma, että seuraavan sadantuhannen vuoden kuluessa Helsinki on ainakin kerran jään alla, ja syvällä.

Kanahaukka ja pyy. Peto-saalis-suhteen dynamiikka

Tapio Niemi

31.5.2013

Peto-saalis-suhteen dynamiikka

Tarkastellaan peto-saalis-suhteen dynamiikkaa. Esimerkkinä Kanahaukan ja pyyn suhde.

Vastaava malli sopii yleisesti pedon ja saaliin väliseen vuorovaikutukseen.

Evolutiivisesti peto ja saalis kehittyvät keskinäisessä kilpajuoksussa. Peto pyrkii kehittämään saalistustehokkuuttaan. Saalis pyrkii vähentämään riksiä joutua saaliiksi. Opportunisti peto, kuten kanahaukka,  ei ole riippuvainen yhdestä saalislajista. Se pyrkii optimoimaan energiatehokkuuden saaliin koon, saalistettavuuden, saaliin vuoden ja vuodenaikaisen runsauden mukaan.

Voidaan esittää, että pedon saalistustehokkuus (Peff/h) riippuu saalislajin runsaudesta (N), etsittävästä pinta-alasta (A) sekä peto-saalis-suhteen ja ympäristön tilaa kuvaavasta kertoimesta (c). 

 Kaaviossa 1 kuvataan teoreettisesti saalistamiseen kulutettua aikaa  rajatulla saalistusalueella saalislajin tiheyden funktiona.

 Diagram 1. Predation efficiency (Time for catch a prey/h) as a function of prey density in a hypothetical data

 

Voidaan esittää, että on olemassa kriittinen piste (cp), jota pienemmällä saalislajitiheydellä peto ei enää pysty tyydyttämään energiatarvettaan. Sen on siirryttävä muihin energialähteisiin tai vaihdettava saalistusaluetta.

Koko saalistusalue ei ole pedon ja saaliin kannalta samanarvoista. Usein vain osa alueesta on sellaista, jota saalis pystyy käyttämään suojautumiseen ja ravinnonhankintaan. Kun tämä tehollinen pinta-ala huomioidaan, pedon mahdollisuudet löytää saalis helpottuvat oleellisesti.

Kuvassa 2 havainnollistetaan saarekkeisen saalistusalueen tehokasta pinta-alaa.

 Picture 2. Model of actual foraging range of a predator. Effective area is sum of

 isolated patches and considerably smaller than total area

                     

Kaaviossa 3. esitetään saalistustehokkuuden muutos, kun tehokas pinta-ala on otettu huomioon.

 Diagram 3. Predation efficiency as a function  of relative prey density in a hypothetical data. Total and effective area as a different curves. Critical point of predation is presented

Juuri tällainen radikaali muutos tapahtui kanahaukan ja pyyn vuorovaikutuksessa  60-70-luvulla kun avohakkuut muuttivat metsäluontoa voimakkaasti.

Saalistuspaineen (p) voidaan määritellä riippuvan  pedon ja saaliin vuorovaikutuskertoimen ( c ) lisäksi vain pinta-alasta (A). Se on siis vakio tarkasteltavalla alueella.

  

Kaaviossa 4  esitetään  teoreettinen saalistuspaine tietyllä alueella. Kun tehollinen pinta-ala huomioidaan, saalistuspaine nousee voimakkaasti, mutta pysyy suhteellisen vakiona saalislajin tiheyteen nähden. Näin opportunisti peto voi pitää saalistuspaineen tiettyä saalislajia kohtaan korkealla tasolla riippumatta lajin runsaudesta saalistusalueella.

                     

Diagram 4. Predation pressure. Dependence of effective prey catching area. Hypothetical two levels indicated. When the effective area decreases, the pressure increases, but remains fairly independent of prey density.