Suomi hakkaa hiilinielut kesällä!

 

Kanahaukan pesintä näyttää tänä vuonna vahvalta, sekä ennusteiden mukaan  että myös käytännössä. Aktiivisten pesintöjen määrä voisi nousta uuteen ennätykseen. Tämä tietenkin edellyttää, että bensaa riittää ja tarkastusralli toimii eikä motot ehdi parturoimaan kaikkia vanhoja metsiä, ei ainakaan vielä tarkastamattomia reviireitä.

Ylhäällä kuva hakkuutyömaasta, johon tulin samoihin aikoihin monitoimikoneen kanssa. Pesäpuu oli jo kaadettu. Löysin pesän maasta, mutta poikasia en hakemalla löytynyt. Emo ei myöskään ollut enää paikalla. Tämäkin katastrofi olisi helposti voitu välttää, mikäli minulle olisi asiasta ilmoitettu riittävän ajoissa, eli viimeistään edellisenä ilta.

Sovittaisko nyt niin, että jos hakkuukypsää metsää pitää välttämättä hakata pesintäaikana, eli huhtikuun alusta heinäkuun puoleen väliin, siitä ilmoitettaisiin Länsi-Suomen alueella minulle. Pystyn puhelimessa sanomaan, saako alueen hakata, vai pitääkö alue tutkia tarkemmin mahdollisen petolintupesinnän suhteen.

Kaikesta huolimatta kaikille mielenkiintoista lintukesää ja rauhallista juhannuksen odotusta!

Jotain kaunista voi vieläkin löytää...

Tanssimassa susien kanssa 9.5

 

 

Kuvituskuva:https://animalia.bio/fi/grey-wolf

"Taakse tuhansien kilometrien. 

Jäi lähtöruutu tän seikkailun. 

Matkaa teen mä lailla muuttolintujen.
Tuulien teitä taas ajaudun."

Jaakko Löytty

Ajelen Vammalasta kohti Vesilahtea. Katson nukkuvia pihapiirejä. Huomaan, ettei tie ole aivan niin kuopilla kuin viime vuonna. Odotan oikeaa tien haaraa, tuossa se taitaa olla. On toukokuun 9. Taas vuosi kulunut ja uusi ralli alkamassa.

Pysäytän auton metsätien varteen. Kello on viisi aamulla. Aurinko on vasta nousemassa. Lämpötila nollan paikkeilla. On aivan tyyntä. Aamun linnut aloittelevat varovasti lauluaan. Kauempaa lintujärveltä kuuluu lokkien kirkunaa. Tarkastan petolintujen pesäpaikan. Se on aivan tien tuntumassa. Se on asumaton, kuten monena vuotena aikaisemmin. Palaan parin minuutin kuluttua takaisin autolle. Susi on auton vieressä!

Oliko se susi, mietin. Ainakin se näytti sudelta. Sen minkä ehdin nähdä. Ei se ainakaan ollut peura. Samalla kuulen, miten hirvilehmä varoittaa vasaansa nenäsointisella äänellä jossain lähistöllä. Olisiko sittenkin ollut vain hirvenvasa? Asia ratkeaa minuutin kuluttua, kun kaksi sutta tulee eteeni tielle.

Laitan videoinnin päälle puhelimesta. Tuotos myöhemmin ei vaikuta kovin korkeatasoiselta. Kyseessä on siis hirvenmetsästys. Vastakkain on 2-3 sutta hirvilehmää ja sen vasaa vastaan. Kamppailu käydään n. 200 m halkaisijaltaan olevalla alueella. Hirviemo yrittää tehdä mahdollisimman paljon jälkeä ja samalla harvakseltaan varoittelee vasaa pysymään matalana. Sudet seurailevat hirveä pienen välimatkan turvin. Ne eivät yritä käydä kiinni hirven kinttuihin tai kurkkuun. Vaikuttaisi, että niillä on vainu vasasta, joka olisi mieluisampaa syötävää. Toiminta risteilee metsäautotien molemmin puolin. Välillä tiellä on hirvi, välillä susi. Joskus hirvi ja susi samaan aikaan. Silloin hirvilehmä vetää korvat taakse ja hyökkää suden kimppuun. Sorkat heiluu ja kova mäiske käy lähipusikossakin. Hengissä kuitenkin selviävät. Sudet on selvästi kiinnostuneita minusta ja autosta. Jäävät välillä korvat pystyssä tuijottamaan, että mikä heidän tiellensä nyt tuli. Taistelun tuoksinassa hirvikin on joskus vain parinkymmenen metrin päässä minusta. Se pysähtyy ja pitää päätä alhaalla, mutta kuitenkin korvia pystyssä. Selvästi se miettii, kummalla puolen olen. Odotan ratkaisua avaimia taskussa puristaen ja valmiina syöksymään autoon. Se loikkaa metsään, ehkä päättäen hoitaa meikäläisen myöhemmin.

Kaivan puhelimesta suden ulvontavideon. Laittaessani soimaan utube huutaa ensin ulos Finnairin mainokset. Tämä ei tunnu haittaavan. Kun nauha ulvonnasta  alkaa,yksi susi vastaa heti. Hiljainen keväinen metsä, aurinko nousemassa ja susi joikhaa ainakin 2 minuuttia 100 metrin päästä. Melkoinen luontoelämys, etten sanoisi!

Muutaman kerran kuulen matalan, voimakkaan äänen tien toiselta puolen. Myös sudet pysähtyvät sitä uteliaina kuuntelemaan. Keksin teorian, että siellä varmaan on se iso-paha- susi, todellinen alfa-uros, joka on jo saanut vasan nurin ja sitä syödessään murahtelee muille, jotka eivät muutenkaan vaikuta tappajilta. Paljain käsin en sinne lähde. Pistopuukko ja kevyt tunkin putki löytyisi. Se hirvilehmäkin arveluttaa. Päätän palata syssymmällä tarkastamaan, löytyykö vasan jäänteitä tuolta suunnalta.

Puoli tuntia seuraan tätä spektaakkelia. Kun toiminta näyttämöllä vaikuttaa rauhoittuvan, hyppään autooni viluisena, mutta yhtä hienoa luontoelämystä rikkaampana!

Uusi kanahaukkavevät 2025 alkaa leudoissa tunnelmissa

 

Ja talvi oli hellä. Pikku pakkasta. Lunta Porista etelään parhaimmillaan kymmenkunta senttiä.

Koko talven (joulu-helmi) lämpötilakeskiarvoksi saatiin -1.3, astetta, joka on lauhimmasta päästä viimeisellä 10-vuotisjaksolla. Talven lämpötilasta regressoitu pesintäindeksi näyttäisi 20-30% keskimääräistä pesintää parempaa tulosta. Tietysti tähän liittyy muutama muukin muuttuja. Pesät pitää myös etsiä ja tarkastaa. 

Kevättä on ilmassa, vaikka huhtikuun alku näyttää hieman tavanomaisempaa kevätkeliä. Kanahaukat lentelevät jo soidinlentoa hitain siivin reviiriensä yläpuolella ja onnekkaat voivat kuulla soidinhuutelua pesämetsän pimennosta. 

 Hyvää alkavaa lintuvuotta kaikille!

Isonevan lintutaivaalla jo selvästi vilkkaampaa

Ainakin on selvästi valoisampaa kuin viimeksi. Kello on 6:30 ja aurinko kultaa kauniisti keidasta. Lämmin päivä tulossa, vaikka yöllä olikin 3 astetta pakkasta. Pakkanen on jäätänyt allikot parin sentin jääkanteen, joka melkein kantaa kevyen kulkijan.

Lintumaailmassa tapahtuu. Heti ensi metreillä näen 120 yksilön hanhiauran viuhtovan kohti pohjoista. Pääosin metsähanhia, mutta kiljuhanhien ääniäkin kuuluu. Myöhemmin näkyy 11 linnun metsähanhiparvi. Yksinäinen kanadanhanhi matkaa pohjoiseen. Ja tietenkin muutama laulujoutsen. Niiden suunta on enempi itään. Yksinäinen peipon yhteysääni ja kiurun kurina kuuluu taivaalta. Suon länsiosasta kuulen korppien toimittavan jotain omaa juttua. Myös yksinäisen töyhtöhyypän ääni kuuluu suolta, vaikken sitä silmiini saakaan. Lähtiessäni näen  yhden kyllä lennossa idän suuntaan, liekö sitten sama.

Myös teerikukot ovat palanneet vanhalle soidintantereelleen. Viitisen kukkoa pulisee ja suhisee länsiosan jäillä. Lopettavat kyllä minut nähtyään ja nousevat metsänreunan puihin.

Tunnin kierros on takana. Lämpötila nousee kohti iltapäivän +11:ta. Kiitos ja kiva kun sai olla mukana.

Isonevalla matka kohti kevättä jatkuu

 

23.2. 2024 Näkymä Isonevalta ei ole paljoa muuttunut sitten viime kuun käynnin. Taivas on lonkeron värinen, lämpötila +1 astetta. Tuulee etelästä, navakasti mutta viileästi. Lunta ei enää näy missään, mutta rimmet ovat vesipinta jään päällä.

Teen puolen tunnin lenkin keskustaan allikoiden jäillä liukastellen. Merikotka lentää suon yli melko matalalla. Se kiertelee verkkaisesti etelän suuntaan. Muutamia käpylinnun ja viherpeipon ääniä kuuluu matalalla roikkuvien pilvien suunnasta. 

Haapakeitaan kierros helmikuun tokana 2025

 

"Ei niin yksinäistä harakkaa,
joka ei korkean koivun latvassa
helmikuun pakkasaamuna tuntisi:
koko kauneus on minun, koko elämä"

(Niilo Rauhala)

Sunnuntaiaamu eikä mitään tekemistä. Lähden Haapakeitaalle. Puoli kahdeksalta vielä pimeää. Pakkasta pari astetta. Lumentapaista pölyttää hieman tuulilasiin. Tiet ovat jäisiä, vaikkei lunta olekaan. Siikaisten tiellä kaikki tuntuvat pakenevan poispäin. Olisiko se trotyylitehdas kuitenkin tulossa tänne?

Siikaisissa lunta näyttää olevan enemmän. Auto jää Katselman parkkiin. Pidemmälle ei ole aurattu. Kello on 8:30. On jo melko valoisaa. Matka jatkuu kävellen.

Reunametsässä on lunta parikymmentä senttiä. Hanki ei täysin kanna. Kulku taittuu kuitenkin. Talitiaisten ja töyhtötiaisten ääniä, jänis on ehtinyt tekemään paljon jälkiä, kettu ja näätäkin on ollut yöllä liikkeellä. Yksi pyy pyrähtää lentoon vielä ennen suon avaruutta.

Pilvet roikkuvat harmaina matalalla. Ei kuitenkaan sada. Viileä tuuli tuntuu, kuten aina. Lunta on allikoiden päällä alle sentti. Jäät kantaa. Kulku on helppoa. Täällä voisi kävellä koko päivän. Tehdään nyt ainakin tunnin kierros

Kalasääsken pesäpuut piirtyy kauaksi kaamosmaisessa horisontissa,  Molemmat saavat odottaa asukkaita vielä pari kolme kuukautta. On hiljaista. Korpin ronkunta kuuluu kerran kaukaa. Pari isokäpylintua lentää ohi. Pesäsaarestakaan ei kuulu mitään. Tosin ohitan sen aika kaukaa. Parissa paikassa näkyy riekon varpaanjäljet kermin varvikossa. Suden jotoksia ei näille lumille ole tullut. Vanha kusitolppana käytetty mäntykin seisoo kuivana. No, käyn merkkaamassa sen itse, ja mahdollisimman korkealle.

Aurinko ei tänä aamuna näyttäydy, mutta pilvet ovat muuttuneet voimakkaan sinisävyiseksi. Palailen autolle. Kello on puoli yksitoista.

Isoneva sumuisissa tunnelmissa

 

Kello tulee 9. Aurinko on virallisesti nousemassa. Isoneva on kuitenkin sumun peitossa.

Lämpötila on hieman nollan yläpuolella. Navakka tuuli lännestä. Lumi on kadonnut viime viikon plussakeleissä. Kaikki on kuitenkin jään peitossa.

Teen pienen kierroksen suon keskiosaan kulkien jään peittämiä allikoita. Jää kestää kyllä, mutta liukkaus saa tekemään voimisteluliikkeitä useamman kerran. Pystyssä kuitenkin selvitään.

Keskiosassa kuulen isokäpylinnun "kip"ensi kerran. Paluumatkalla parkkipaikalle niitä kuuluu lisää. Toisiaan takaa-ajava pari viuhtoo ohi välillä visertäen lyhyttä soidinlaulua. Kuuden linnun partti tulee suon laitamäntyihin päästellen nenäsointista "tök"-sarjaa, jolla ne usein ilmoittaa ruokailuun tulosta. Isokäpylinnuilla on selvästi jo pesimispuuhat mielessä. Muut linnut ovat vielä kuulumattomissa. Korppikaan ei rongu puolen tunnin kuuntelulla. Palaan takaisin autolle.