23.2. 2024 Näkymä Isonevalta ei ole paljoa muuttunut sitten viime kuun käynnin. Taivas on lonkeron värinen, lämpötila +1 astetta. Tuulee etelästä, navakasti mutta viileästi. Lunta ei enää näy missään, mutta rimmet ovat vesipinta jään päällä.
Teen puolen tunnin lenkin keskustaan allikoiden jäillä liukastellen. Merikotka lentää suon yli melko matalalla. Se kiertelee verkkaisesti etelän suuntaan. Muutamia käpylinnun ja viherpeipon ääniä kuuluu matalalla roikkuvien pilvien suunnasta.
Sunnuntaiaamu eikä mitään tekemistä. Lähden Haapakeitaalle. Puoli kahdeksalta vielä pimeää. Pakkasta pari astetta. Lumentapaista pölyttää hieman tuulilasiin. Tiet ovat jäisiä, vaikkei lunta olekaan. Siikaisten tiellä kaikki tuntuvat pakenevan poispäin. Olisiko se trotyylitehdas kuitenkin tulossa tänne?
Siikaisissa lunta näyttää olevan enemmän. Auto jää Katselman parkkiin. Pidemmälle ei ole aurattu. Kello on 8:30. On jo melko valoisaa. Matka jatkuu kävellen.
Reunametsässä on lunta parikymmentä senttiä. Hanki ei täysin kanna. Kulku taittuu kuitenkin. Talitiaisten ja töyhtötiaisten ääniä, jänis on ehtinyt tekemään paljon jälkiä, kettu ja näätäkin on ollut yöllä liikkeellä. Yksi pyy pyrähtää lentoon vielä ennen suon avaruutta.
Pilvet roikkuvat harmaina matalalla. Ei kuitenkaan sada. Viileä tuuli tuntuu, kuten aina. Lunta on allikoiden päällä alle sentti. Jäät kantaa. Kulku on helppoa. Täällä voisi kävellä koko päivän. Tehdään nyt ainakin tunnin kierros
Kalasääsken pesäpuut piirtyy kauaksi kaamosmaisessa horisontissa, Molemmat saavat odottaa asukkaita vielä pari kolme kuukautta. On hiljaista. Korpin ronkunta kuuluu kerran kaukaa. Pari isokäpylintua lentää ohi. Pesäsaarestakaan ei kuulu mitään. Tosin ohitan sen aika kaukaa. Parissa paikassa näkyy riekon varpaanjäljet kermin varvikossa. Suden jotoksia ei näille lumille ole tullut. Vanha kusitolppana käytetty mäntykin seisoo kuivana. No, käyn merkkaamassa sen itse, ja mahdollisimman korkealle.
Kello tulee 9. Aurinko on virallisesti nousemassa. Isoneva on kuitenkin sumun peitossa.
Lämpötila on hieman nollan yläpuolella. Navakka tuuli lännestä. Lumi on kadonnut viime viikon plussakeleissä. Kaikki on kuitenkin jään peitossa.
Teen pienen kierroksen suon keskiosaan kulkien jään peittämiä allikoita. Jää kestää kyllä, mutta liukkaus saa tekemään voimisteluliikkeitä useamman kerran. Pystyssä kuitenkin selvitään.
Keskiosassa kuulen isokäpylinnun "kip"ensi kerran. Paluumatkalla parkkipaikalle niitä kuuluu lisää. Toisiaan takaa-ajava pari viuhtoo ohi välillä visertäen lyhyttä soidinlaulua. Kuuden linnun partti tulee suon laitamäntyihin päästellen nenäsointista "tök"-sarjaa, jolla ne usein ilmoittaa ruokailuun tulosta. Isokäpylinnuilla on selvästi jo pesimispuuhat mielessä. Muut linnut ovat vielä kuulumattomissa. Korppikaan ei rongu puolen tunnin kuuntelulla. Palaan takaisin autolle.
