Karkauspäivä 2020 Haapakeitalla

Kello on 7:30. Aurinko on juuri nousemassa Kuivasalon takaa. Viikon yöpakkaset ovat jäädyttäneet suon. Nytkin pakkasta 7 astetta. Allikot ovat teräsjäässä. Ensimmäistä kertaa tänä talvena. Kestävät hyvin kävellä. Mutta liukasta on.

Aamuauringon ensi säteet muuttavat varpujen pisarat tuhansiksi timanteiksi.

Palokärki pärisyttää keloa. Sitä ei tunnu aamupäänsäryt haittaavan. Sarjat toistuu tiheään tahtiin idän suunnalla. Käpytikka vastailee lyhyemmin  Kuivasalosta. Pari teertä kujertaa vaimeasti suon rannassa. Muuten on hiljaista. Riekkoja ei kuulu. Kevät on vielä lähtökuopissa.

Pakkanen on pysäyttänyt veden liikkeen. Allikoiden välissä paikoin kuitenkin uhkupuroja, jotka täysin sulia.

Valkopiirtoheinä tekee rimpipinnoista kultaisia niittyjä.

Kävelen Kuivasalon ohi kohti Pesäsaarta. Lintuja ei kuulu eikä näy. Ei ole lunta, ei näy jälkiäkään. Korppipari tulee sentään. Lentävät rinnakkain idästä pohjoiseen ja raakkuvat riemukkaasti. 

Palailen takaisin tulojäljilleni. 8:45 poistun suolta. Metsätiellä lentää yli pienehkö tiaisparvi. Yksinäinen pyy liitää tien yli toiseen lepikkoon.

Pomarkun Isoneva helmikuun alussa

Isoneva klo on 9:30. Aurinko noussut  tunti sitten. Pilvistä, kalseaa. Kaikki on tietysti suhteellista. Lämpötila +4 ja helmikuun alku. Takana vuosisadan lämpimin tammikuu.

Suolla on  vettä muttei lunta eikä juurikaan jäätä. Tiasparvi kuuluu polun alussa. Talitiaisia ainakin on liikkeellä. Hömotiainen laulaa. Käpytikka pärisyttää jossain.

 

Polulla ei muita kulkijoita. Torni odottelee yksinäisenä kevättä. Kohta se jo onkin. Ens kuun jälkeen on huhtikuu.

Korpipari nousee metsän rantaan. Lentävät keväistä soidinlentoa. Lentävät lähekkäin, ronkuvat, välillä selällään keikutellen.

Paluumatkalla kuuluu pikkukäpylinnun laulua etäämmälta. Yksinäinen urpiainen lentää ohi. Pitkospuut ovat märän niljakkaat mutta sulat. Kiurut eivät vielä muuttaneet. Klo 10:00 takaisin autolle.