Oli kaunis kesäkuun alun aamu ja ajelin katsomaan erästä kanahaukkametsää. Samalla kuuntelin radiosta luonto-ohjelmaa, jossa joku Birdlife Suomen asiantuntija kertoi seikkaperäisesi, rauhoitetuista linnuista ja lintujen rauhoituksesta, varsinkin siitä, että kaikki lintujen pesä nauttivat lainsuomaa suojaa.
Saavuin kohteeseen ja havaitsin, että paikalla olikin jo parkissa kaksi Hiluxia, ajokone toi tien viereen tukkia. Puutavaraa oli tien vieressä melkoiset kasat. Totesin, että tämä metsä oli menetetty. Tässä ei pesi kanahaukka seuraavaan sataan vuoteen. Samalla meni ainakin yksi pesivä varpuspöllö, pohjantikka ja lukematon joukko varpuslintujen pesiä.
Autoa paluumatkalle käännellessäni huomasin aukon keskellä vielä pienen hakkaamattoman metsäkaistaleen. Olisivatko jättäneet haukan pesäpuun? No, eipä tietenkään. Kohta heilahti siitäkin kaistaleesta kuusi kumoon. Motolta oli aukon parturointi vain vielä hieman kesken.
Paluumatkalla radion luonto-ohjelma jatkui. Eräs kuuntelija oli havainnut pihakoivunsa latvassa peipposen pesän. Hän tiedusteli huolestuneena, voisiko hän silti katkoa puusta pari alaoksaa, jotka ikävästi varjostavat hänen kesäterassilleen tehtaan piippujen takaa tulvivaa aamuaurinkoa. Birdlife Suomen asiantuntija, arveli puun karsinnan pesinnän tässä vaiheessa olevan riskialtista ja vähintään lain hengen vastaista ja kehotti siitä luopumaan, varsinkin näin kevyin perustein.
Käänsin Suomi-Popille. Siellä Topi Sorsakoski lauloi paatoksella: ”järjen veit …”
