Kanahaukka on selväpiirteinen reviirilintu. Pesäreviirit ovat jakaantuneet metsäseudulle hyvin tasaisesti. Vuonna 2014 selvitin omasta aineistostani kanahaukan pesien välisiä etäisyyksiä. Tein mittaukset kartta-aineistosta alueilla, joilla katsoin tiedossa olevan pesäverkon olevan yhtenäinen. Pesien väliseksi etäisyydeksi saatiin keskimäärin 4.39 km (n=34). Keskiarvo alueittain vaihteli 4.16:sta 4.73:een. Keskihajonnan ollessa 0.74 (Niemi, 2014).
Ulkomaisia tutkimuksia kanahaukan pesäreviirit jakaantuvat alueellisesti myös erittäin tasaisesti. Kanahaukka näyttäisi kaikilla alueilla pesivän keskimäärin samalla tiheydellä, n. 5 pesivää paria/100km2. Vierekkäisten pesien ollessa n. 4-5 km:n etäisyydellä toisistaan. Tiheydet ja niiden satunnaisvaihtelu näyttävät samalta, tutkittiinpa kanahaukkaa pohjoismaisessa havumetsässä, eurooppalaisessa pyökkimetsässä tai pohjoisamerikkalaisessa vuoristometsässä (Niemi, 2014).
Oman hypoteesini mukaan kanahaukat pitävät pesimäverkon etäisyydet oikeissa mitoissa soidinaikaisella kiljunnalla. Haukat tunnistavat naapurinsa kiljunnasta ja pitävät neljää kilometriä matkana, jota lähemmäksi naapuria ei ole hyvä mennä eikä tulla (Niemi, Haukkamettas, 2017).
Pesintäverkko on vakiintunut nykyisiin uomiinsa pääosin heti jääkauden jälkeisessä kuusettumisvaiheessa (Niemi, Haukkamettas, 2017).
Kanahaukka suosii pesimäpaikkanaan vanhoja metsiä. Kanahaukka ei pesi, ellei vanhaa metsää ydinreviiriltä löydy (Niemi, Haukkamettas, 2017). Omassa, n. 400 kanahaukan pesän aineistossani, kaikki pesät ovat vanhassa metsässä. Paria poikkeusta lukuun ottamatta kuusikossa tai kuusivaltaisessa metsässä. Ne pari poikkeusta ovat isopuustoisella rämeellä. Mitään konkreettista syytä ei tunneta, miksei kanahaukka voisi pesiä 50-vuotiaassa kasvatusmetsässä. ”Kanahaukkametsän” kriteereitä olen määritellyt aikaisemmin (Niemi, Haukkamettas, 2018).
Ravintotilanne vaikuttaa voimakkaasti pesivän kannan tiheyteen. Alueellisia eroja tuovat mm. sopivien saalistusmaastojen olemassaolo, pesäpuiden tarjonta, ilmastolliset seikat jne. Koska kanahaukan pesimistiheys on vakio kaikkialla maailmassa, sen territoriaalisuus näyttäisi olevan oudon syvällinen, perustavaa laatua oleva lajityypillinen ominaisuus (Niemi, 2014).
Kanahaukat ovat myös kaupungistuneet. Kaupunkien puistoista löytyy vanhaa metsää vastaavia saarekkeita. Ravintoa riittää. Melusaasteen takia "naapuria ei voi kuulla" yli 3km etäisyydeltä. Näin pesimistiheys voi paikallisesti nousta 15 pariin/100km2.
Yhteenvetona voidaan todeta, että kanahaukan pesimätiheyden määräävät seuraavat seikat:
1. Pesimäverkko
Pesimäverkon koon määrää kanahaukan luontainen reviirikäyttäytyminen
2. Vanha metsä
Kanahaukka pesii vain vanhoissa metsissä
3. Ravinto
Ravintoon vaikuttavat tekijät asettavat reviirit eriarvoiseen asemaan vuosittain tai pidemmällä aikajaksolla. Reviirit, joilla ravinnonsaantimahdollisuudet ovat heikommat tai huonontuneet, jäävät yleisimmin autioiksi.
