Kanahaukkakannan viimevuosien muutokset

Abstract:
Nesting density change of Goshawk (Accipiter gentilis) in well-studied area in Western-Finland
Years 2000-2015, pair/km2. Breeding population has kept quite stable despite the slightly downward trend, see diagram 1. A heavy reduction of old-growth forest will pose big challenges to nesting territory selection of Goshawk in the near future.




Ohessa tulostettu taulukkoon kanahaukkakannan muutos hyvin tutkitulla pohjois-satakuntalaisella alueella. Aineisto käsittää kunnat: Siikainen, Merikarvia, Pomarkku, Noormarkku (Pori). Esitetty alueen parimäärä (paria/ 100 km2) vuosilta 2000-2017.

Diagram 1. Kanahaukan pesintätiheys (paria/km2) vuosina 2000-2017 Pohjois-Satakunnassa

Kaaviossa näkyy selvästi vuoden 2009 huippuvuosi ja sitä seurannut jyrkkä pudotus. Vuosittaista vaihtelua lukuun ottamatta muutokset tarkastelujaksolla ovat olleet vähäisiä. Lievä laskeva trendi on havaittavissa, mutta sen tilastollista merkitsevyyttä ei tässä yhteydessä testattu.

 Vanhojen metsien lajina kanahaukka on ongelmissa tehometsätalouden puristuksessa. Puun kierto taimesta tehtaalle pyritään saamaan mahdollisimman nopeaksi. Metsiä on 60-luvulta lähtien voimakkaasti uudistettu. Puu pyritään korjaamaan Etelä-Suomessa 80-vuotiaana. Vanhana metsänä voidaan pitää yli 100-vuotiasta puustoa. 60-70-lukujen voimakkaat aukkohakkuut ja istutukset näkyvät metsätilastoissa suurena 40-vuotiaan metsän ikäluokkana (Luke 2012, Luke 2015).

Puuston ikäluokkajakauma Lounais-Suomi ( Lähde: Luke2015)

 Säilyykö kanahaukka tänä tehotalouden ja jatkuvan kasvun aikakautena? No, kyllähän se säilyy.
Kanahaukka on asuttanut tätä niemeä jo paljon ennen ihmistä ja viimeisenä lähtee. Viimeinen jääkausi aiheutti 100 000 vuoden aukon pesintäketjussa. Mutta heti kun jää ja vesi väistyi ja rannat kuusettui, kanahaukat palasivat ja jakoivat maan reviireikseen.

Nykyinen puun käyttö ja tehometsätalous tulee jatkumaan vielä joitakin sukupolvia. Sitä ei voi ihminen estää. Se on vain kanahaukan sopeuduttava tilanteeseen. Ikäni kanahaukan pesimäbiologiaa tutkineena en voi keksiä mitään järkisyytä sille, ettei kanahaukka voisi pesiä siirtolapuutarhan omenapuussa tai hakkuuaukolla kiven päällä. Mutta aina kannattaa rakentaa tekopesiä varttuneisiin kasvatusmetsiin.

Kesä jonka vain kerran elää sain

Kello on kaksi. Nousen ylös. Ulkona on vielä pimeää. Niin pimeää kuin ulkona kesäkuun yönä voi olla. Keittelen aamukahvit. Selailen päivän uutisotsikoita samalla kuin nautin pari voileipää. Trump tviittaa poistaneensa ydinsodan vaaran. Voin siis lähteä turvallisin mielin kanahaukkametsiin. Tosin en ole vielä ole sopinut itseni kanssa reittiä. Lähtisikö pohjoiseen kohti Parkanoa vai etelään tarkastamaan urbaanien reviirien nykytilaa. Juon toisen kupin kahvia. Päätän lähteä etelään.

Ulkona on vielä kylmää. Varmaan lähellä nollaa. Ajelen tunnin verran. Sitten alan oleen alueella. Tarkoituksena tarkastaa muutamia vanhoja paikkoja sekä etsiä uusia. Löytyisi edes metsiä.

Maa haluaa tänäänkin kääntyä varjosta valoon. Auringon ensi säteet kultaavat yläpilviä. Edessäni aamuun heräilevä peltolakeus. Se näyttää elottomalta ja autiolta. Mutta äänimaailma ulkona kertoo kaikkea muuta. Kuovin iskevä varoitus, töyhtöhyyppien naukuva hätäily. Poikaset ovat  piilossa jossain. Varikset pörhistelevät puhelinlangalla, ohi lentää pari kottaraista. Sepelkyyhkyt aloittavat aamun tutulla huhuilulla.

Jatkan matkaa metsän rantaan. Ensimmäinen pesäpaikka on hakattu. Tosin pesäpuu ja pari vieruskuusta on ystävällisesti jätetty hakkaamatta. Aivan turhaan. Ei tässä enää haukka pesi.

Metsäkurjenpolvi kukkii

Seuraavalla reviirillä hakkuu myös tullut 10 metrin päähän pesältä. Pesä kuitenkin asuttu. Koko pesäpuu untuvien peitossa. Jatkan matkaa. Etsin vanhoja metsiä, jotka riittävän isoja haukan pesiä.

Metsätiet kulkevat maalaistalojen editse. Ei näy enää aittapolulla askeltavaa piikaa. Eipä näy aittaakaan. Mutkan takaa näkyy tulevan neliveto John Deere. Etupyörätkin korkeammat kuin meikäläisen Corolla. Isäntä sen näköinen, että  tämä on mun tieni ja ajan ylitse, ellet väistä. Peruutan turvaan suosiolla.

Enimmäkseen löytyy hakkuuaukkoja. Muutamia vanhan metsän kaistaleita löydän ja kävelen lävitse löytämättä merkkejä haukoista. Aurinko kääntyy etelään. Ilma on jo lähes helteistä. Kuivat soratiet nostavat hienoa pölyä. Päätän kääntyä kotia kohti.

Takaumina tulee mieleen muistot vanhoista kesistä. Keskikesän aamuyö. Auto kuljettaa väsynyttä tanssiporukkaa halki maalaismaiseman. Tyttöjen pälätys takapenkillä vähitellen taukoaa. On vehreää, järven pinta tyyni. Rantasaunat vielä sauhuaa. Jostain kaukaa järven takaa voisi vielä kuulla haitarin äänen.

Ehkä tulevakin kesä voisi olla lämmin,  sauna lämpiämässä tyynen järven rannalla. Mutta yksi asia puuttuu: Nuoria ei olla enää koskaan.