Käsitteitä avoin-, puoliavoin-, suljettu- viljellään
tieteellisessäkin keskustelussa melko hanakasti, sen tarkemmin määrittelemättä,
mitä niillä tarkoitetaan, jolloin vastuu asian ymmärtämisestä siirtyy
savolaiseen tapaan kuulijalle.
Em. käsitteitä voidaan käyttää puhuttaessa maisemasta,
ympäristöstä, biotoopista tai ekosysteemistä.
Kyse on näkymästä. Katsoessamme järvelle tai niitylle,
näkymä on mielestämme avoin. Olemme avoimessa ympäristössä. Metsän sisällä
näkymä on suljettu. Puoliavoin ympäristö on epämääräisempi käsite. Ilmaisu – kanahaukka
saalistaan puoliavoimessa ympäristössä – ilmeisesti viittaa ympäristöjen
mosaiikkiin, jossa järvet, suot ja hakkuuaukot paikoitellen avaavat sulkeutuvaa
metsäympäristöä.
Metsä sulkeutuu aina, mikäli se on riittävän laaja. Se
tarkoittaa, että katsottaessa horisontaalisesti valittuun suuntaan emme näe
järveä, niittyä, hakkuuaukkoa, valoa. Vanhassa loppuvaiheen kuusimetsässä, ns.
vanhanajan kanahaukkametsässä, aliskasvillisuus on vähäistä. Näkökentän sulkevat harmaina seisovat kuusten
rungot.
Metsän sulkeutumiseen vaikuttaa kaksi tekijää: runkojen
paksuus (rinnankorkeusläpimitta) ja puiden etäisyys (runkoluku hehtaarilla). Mitä
ohuempia runkoja tai mitä harvemmassa puut kasvavat, sitä pidemmälle pystymme
näkemään.
Otetaan käyttöön käsite sulkeutumahorisontti. Sillä
tarkoitan keskimääräistä näköetäisyyttä valitussa metsikössä.
Sulkeutumahorisontti voidaan määritellä matemaattisesti.
Merkitään:
Yhdenmuotoisista
kolmioista saadaan keskivertopuun peittävyys sulkeutumakehällä:
Jolloin
koko sulkeutumapiirin pituus on:
Tästä
saadaan edelleen sulkeutuman runkoluku:
Kun
Dx korvataan edellä saadulla lausekkeella, runkoluvuksi saadaan:
Sulkeutuman
ala A= n-kertaa yhden puun ottama ala eli:
Korvataan
n edellä saadulla lausekkeella ja ratkaistaan R pinta-alan lausekkeesta:
Näin saatu lauseke kertoo katsojan etäisyyden sulkeutumahorisonttiin
metsikössä, jossa Rinnankorkeusläpimitta keskiarvo on dx ja runkoväli keskiarvo
Lx. Luku on siis minimi, joka metsikön keskiarvoparametreilla voidaan
saavuttaa.
Kanahaukan pesäpaikkatutkimuksessa (Niemi T.,Haukkamettas,2016) pesämetsikön
keskipuuväliksi saatiin 4,4 metriä ja rinnankorkeusläpimitan keskiarvoksi 0,298
metriä. Näillä arvoilla sulkeutumahorisontin säde on n. 15,0 metriä.
Siemenpuuasentoiseen metsään jätetään usein 100 runkoa
hehtaarille. Sen sulkeutumahorisontiksi yhtä järeillä rungoilla saadaan
vastaavasti n. 61,5 metriä. Siemenpuuasento ei suomalaisen mittapuun mukaan
monen mielestä edusta metsää vaan aukkoa. Mutta jos kyseessä on kalifornialainen mammuttipetäjämetsikkö, rinnankorkeusläpimitaltaan vaikka vain
5 metriä, päästään samaan 15 metrin sulkeutumahorisonttiin kuin keskiarvo
kanahaukkametsässä. Ja se metsä on kaikkien mielestä metsää. Laskennallinen
sulkeutumahorisontti ottaa siis huomioon runkoluvun lisäksi metsän järeyden.
Metsän sulkeutuneisuudesta puhutaan usein löysästi,
tietämättä itsekään mitä sillä tarkoitetaan. Koska kaikki metsät sulkeutuvat
jossakin skaalassa, voi sulkeutumahorisontin määrittäminen olla eräs
lisätyökalu metsikön rakennetta ja puuston peittävyyttä arvioitaessa.
Lähteet:
Niemi, T. (22. Kesäkuu 2016). Haukkamettas.
Noudettu osoitteesta Kanahaukan pesäpaikan valinta ja pesäpaikka-analyysi :
http://haukkamettas.blogspot.fi/2016/06/kanahaukan-pesapaikan-valinta-ja.html
